Poppaa poppaa

Kuka kiltti tulisi ja repisi minusta tämän raastavan matkakuumeen?..! 

Helpotusta on luvassa syyskuun lopussa, silloin suuntana on aina yhtä hurmaava Lontoo kera ihastuttavan naisseuran. Mutta piru vie ystäviäni jotka yrittävät kääntää pääni vielä kauemmas heti ensi vuoden alkajaisiksi. Itsekuri määrännee lopulta sen, onko tuo 'kauemmas' lopulta taloudellisesti mahdollinen ajatus.

(Toivon todella että arkitodellisuus antaa luvan tehdä taas yhden hypyn ex tempore. Nyt kun on juuri se hetki elämästä, jolloin tällaisille ideoille on lähes mahdotonta, kenties jopa luvatonta sanoa ei.)

Kuva weheartit.com

Wonderful Copenhagen

Ah ihanaa Kööpenhaminaa! Kaupunki osoittautui täydelliseksi toipilas- ja viikonloppukohteeksi (vaikka siis vierailimme kaupungissa keskellä viikkoa, viittaan lähinnä reissun lyhyyteen). Onnistuin nappaamaan itselleni kevätflunssan joka alkoi kurkkukivulla n. 4h kuluttua lomani alkamisesta (ajoituksen juhlaa) ja olin matkan ensimmäisen päivän niin surkeassa kunnossa, että tyydyin vain nukkumaan hostellihuoneessamme. Kööpenhamina on kuitenkin perusnähtävyyksiensä osalta niin kompakti kokonaisuus, että puolikuntoisenakin pystyin helposti näkemään paljon kolmena muuna matkapäivänä.

Matkan perimmäisin syy oli siis juhlistaa kolmen vuoden ikään ehtinyttä parisuhdetta. Viime vuonna matkustimme samoista parisuhteellisista syistä Lontooseen. Molempien reissujen yhteydessä olen leikilläni todennut että olisimme voineet aloittaa seurustelumme pari kuukautta myöhemmin, niin matkakohteemmekin olisivat hieman kesäisemmässä kuosissa vierailujemme aikaan. Huhtikuinen Kööpenhaminakin oli vielä nipin napin talvesta selvinneen näköinen, lämpötila pysytteli runsaimmillaankin kymmenessä asteessa ja olin syvästi onnellinen etten unohtanut lapasia kotiin. Plussana huhtikuisessa ajankohdassa on toisaalta rauhallisuus, turistisumat kun loistavat vielä poissaolollaan.

Matkamme sisälsi suurimmaksi osaksi perus turistikamaa. Kolme museota (Nationalmuseet, Design Museum, Medical Museion), merenneitopatsas, kolme buffet-ateriaa (noloa myöntää, mutta napsahtivat eteen juuri silloin kun nälkä iski), Christiania, Botanisk Have, Nyhavn, kiertelyä pitkin kaupungin katuja.. Shoppailua emme juuri harrastaneet, tosin ehdin rakastua design-tavaratalo Illums Bolighusiin, josta mukaan lähti eräskin pieni mutta mieluinen esine. Muutoinkin juuri runsas sisustus- ja designliikkeiden tarjonta veti puoleensa, tanskalainen muotoilu miellyttää silmää simppeliydellään.

Jalat kipeytyivät kävelystä (kuten matkaillessa kai kuuluukin), vaikka välimatkat olivatkin miellyttävän lyhyitä. Christianshavnissa kiipesimme viimeisenä päivänä ylös Vor Frelsers Kirken kierretorniin, josta näkymät olivat mukavan avarat ja jossa pelkotila purkautui tiukaksi puristusotteeksi kameran ympärille. Se torni myös heilui tuulessa, ei ollenkaan tervettä (tai on, mutta en halua tulla tietoiseksi tällaisista asioista)! Jostain syystä olen aina ensimmäisenä hinkumassa kaikkiin mahdollisiin torneihin joihin vain kiivetä saa, vain ollakseni ylhäällä se joka pelkää kaikkein eniten. En ole kuitenkaan aikonut ottaa opikseni, nämä ovat näitä erinomaisia tilaisuuksia itsensä ylittämiseen.

Kaiken kaikkiaan ihana reissu, vaikka olo olisi voinut olla parempikin. Kööpenhaminakin muuttui joksikin todelliseksi, aina kun en ole edes muistanut kyseisen kaupungin olemassaoloa (hyvä minä ja maantieteellinen tiedostamiseni). Uudestaankin haluaisin mennä, ehkä sitten kesällä kun on vihreää ja nättiä ja lämmintä ja se kuulu Tivolikin auki, se kun jäi vielä näkemättä läheltä.

Lomailu jatkuu nyt luvallisen laiskottelun merkeissä Kokkolassa. Ohjelmassa on vain hiukan sukulointia, ystävien tapaamista ja kampaaja tiistaina (v-i-i-m-e-i-n!) Arkiympyröistä poistuminen nollaa aivoja tehokkaasti, toisaalta liika nollautuminen on vaarana pääsykokeiden lähestyessä. Annan itselleni luvan laiskotella vielä pääsiäispyhät, sitten on napattava taas laskin käteen ja kahlattava tilastosuo loppuun. Artikkelikokoelmakin ilmestyy alle viikon kuluessa, auts.

Lukittu vaihtoehto

Koska emme miehen kanssa oikein osaa pysyä aloillamme kun eteen tulee niinkin erityinen juhla kuin parisuhteemme vuosipäivä, päädyimme tänäkin vuonna arpomaan sopivaa maisemanvaihdosta huhtikuun alkupäiville. Mielessä oli kaikenlaista pidennetystä Tukholmanristeilystä äkkilähtökarkumatkaan. Käytännössä tärkein kriteeri oli mahdollisimman alhainen hinta, koska kyseessä on vain pieni "karkumatka", eikä sellainen useamman viikon maisemanvaihdos jollaista suunnittelemme kesäksi.

Lopulta lentojen hintoja vertaillessa vaihtoehdoksi nousi hieman yllättäen Kööpenhamina. En ole koskaan käynyt, ei ole oikeastaan tullut vaihtoehtona mieleen kovinkaan usein. Joten miksipä ei? Usein on hyvä suunnata juuri sinne, minne ei sydän palaen haluaisi ehdottomasti päästä. (Elokuun reiliä suunnitellessakaan Venetsia ei ollut must-listallamme vaan vain yksi monista vaihtoehdoista viimeiseksi vierailukohteeksi. Kuitenkin juuri Venetsiaan ihastuin aivan erityisellä tavalla. Yllättyminen on hyvästä.)

Lennot pääsiäisviikolle on nyt varattu ja majoitus maksettu. Matkakuumeen voi siis nyt luvan kanssa laittaa hautumaan pariksi kuukaudeksi (lukemat ovat tosin vaarallisen korkealla jo nyt). Vinkkejä otetaan myös vastaan teiltä jotka olette joskus Kööpenhaminassa vierailleet, itse kun en tiedä kohteestamme käytännössä mitään.

Kuva weheartit.com

Kuume

Ennättihän tässä kulua jo reilu kuukausi. Matkakuume, et sitten kauemmin malttanut pysytellä poissa? Tulin eilen taas selanneeksi läpi reilikuviamme valitessani niistä sopivia paperikuvatilaukseen albumia varten (näyttää jo vahvasti siltä että tänä vuonna saan vietyä albumiprojektini loppuun saakka, uskomatonta mutta totta) - siinä sivussa kuume nousi kohisten.

Kaiken kaikkiaan ääni pään sisällä tuntuu viime aikoina huutaneen yhä kovemmin tyyliin "mene, näe, koe, seikkaile!" En tiedä onko kyse jonkinasteisesta ikäkriisistä tai sitten kapinoinnista töihin ja opiskeluihin jumiutunutta elämäntilannettani vastaan, mutta tuntuu kuin juuri nyt olisi oikea hetki elämässä matkustella ja tutkia maailmaa (ja napsia tuhansia valokuvia). On ihan hirveästi paikkoja joita haluaisin nähdä - ennen kuin mahdollisesti juurrutan itseni tänne yhä tiukemmin.

Keskustelupätkä Anskun kanssa muutamia päiviä sitten konkretisoi matkakuumeiluani vielä piirun verran. Mokomat suunnittelevat uutta matkaa Aasian perukoille ja haluaisin niin lähteä mukaan (samalla unohtaen kaikki ne selitykset jotka viime kerralla estivät lähtemästä). Tiukan säästöbudjetin päätin jo aloittaa ja kysellä esimiehiltä alustavasti onnistuisiko parin kuukauden palkaton poissaolo tulevaisuudessa. Siihen on kuitenkin vielä kauan ja sitäpaitsi olen ollut ahkerana samassa työpaikassa niin kauan, että miten olis? En millään haluaisi uskoa elämäni olevan jo niin jämähtäneessä tilassa, etten kykenisi irrottamaan itseäni siitä edes hetkeksi. Olen aivan liian nuori olemaan olosuhteideni vanki!

Myönnetään kuitenkin että elämäntilanteeni voi vuoden kuluttua olla ihan toinen. Jos kaikki menee hyvin, olen vuoden kuluttua psykologian pääaineopiskelija Helsingissä ja elämäni motivoituneimmassa tilassa opintojen suhteen. Syrjäyttävätkö opiskeluhalut siinä vaiheessa matkakuumeen? En osaa vielä sanoa.

Aloitan kuitenkin varovaisen matkaintoilun jo tässä vaiheessa. Jos matkasuunnitelmat Aasian suuntaan kosahtaisivatkin seinään jo alkuvaiheessa, ovat miehen kanssa tehdyt Islantisuunnitelmat ainakin vielä voimissaan. Oli miten oli, tämän maan ulkopuolelle hyppään kyllä myös ensi vuonna - toivon mukaan useammin kuin kerran!

(Ylläolevat kuvat ovat kaikki reilikuvastostamme. Reilipostausta en ole vieläkään saanut aikaiseksi, pahoitteluni. Kenties albumin koostaminen kuvatilaukseni saavuttua innostaa vielä samansuuntaisen projektin toteutukseen täällä bloginkin puolella..)

Kesäloma

Kesäloma (eli elokuu) oli ja meni. Paluu arkeen tapahtui rytinällä alle vuorokauden kuluessa lentokoneen laskeutumisesta Helsinki-Vantaalle. Nyt on sitten dramaturgiaa ja psykologiaa kalenteri täynnä ja siinä sivussa pitäisi ansaita elantonsa samassa vanhassa työpaikassa, tukia kun en kelalta nosta. (Elokuun puolivälissä tuli muuten täyteen viisi vuotta nykyistä työsuhdetta. Voi kamala.) Tällä yhtälöllä kävi lopulta selväksi että kaikkeen ei voi revetä ja joitakin uhrauksia on täytynyt jo tehdä. Nyt kalenterin sisältö näyttää jo huomattavasti inhimillisemmältä, arkeen kiinnittyminen on kuitenkin vielä vaiheessa.

Hetkeksi kuitenkin paluu ihanaan elokuuhun. Ohjelmaan kuului mm..

..Rakkaan ystävän häät Kokkolassa..

..Elämäni ensimmäiset asuntomessut..

..Muutama lyhyt mutta onnellinen hetki kotona Lohtajalla..

..Niin, ja se reilikin.

Reili vaatisi ehdottomasti oman postauksensa, kenties sellaisen vielä teenkin. Yläpuolella olevat kuvat on nakeltu täysin satunnaisessa aikajärjestyksessä, toistaiseksi on hieman vaikeuksia hahmottaa vajaan 3000 kuvan kuvasaldoa kunnolla (ja vielä hieman enemmän vaikeuksia valita tuosta kuvamäärästä vain muutamia näytettäväksi). Tässä yhteydessä lyhyesti todettakoon että reilun kolmen viikon euroopankiertueemme sujui jopa paremmin kuin oli suunniteltu, Itävallassa saatuja ampiaisenpistoa ja auringonpolttamia lukuunottamatta kaikilta käytännön ongelmilta vältyttiin. Kohokohtien luettelo on pitkä, Alpeista jättiläiskilpikonniin, Berliinin erinomaisista sushipaikoista Venetsiassa eksyilyyn. Yhdessä vietetty aika poissa arkiympyröistä pisti pään juuri sopivasti pyörälle, syksyn kiireahdistus ei kummitellut mielessä kuin ehkä pari satunnaista kertaa.

Matkakuume on nyt hetkeksi taltutettu. Ehkä. Seuraavasta on kuitenkin jo puhuttu, huomasimme olevamme täysin samoilla linjoilla sen suhteen mihin suunta seuraavaksi otetaan. Vaeltelu rauhallisemmissa maisemissa vetää puolensa, reili kaikessa erinomaisuudessaankin aiheutti selkeän kaupunkiähkyn. Jos tämänhetkisissä suunnitelmissa pysytään, seuraavana olisi vuorossa pari viikkoa telttailua, valasbongailua ja geysireitä. Tästä lisää sitten joskus kun tulee ajankohtaisemmaksi, jätetään muhimaan!

Kivuuksia

Luin loppuun muutama päivä sitten täälläkin mainitsemani kirjan Half the Sky (löytyy muuten suomennettuna nimellä Puolikas taivasta). Teos saavutti tavoitteensa ainakin tämän yksilön kohdalla, jotain konkreettista oli päästävä tekemään.

Olen kuluttanut viime aikoina turhan paljon aikaa miettiäkseni mihin itseäni hyödyttävään sijoittaisin rahojani. Uudet kengät pitäisi hankkia, uusi kamerakin houkuttelisi, uusiin koristetyynynpäällisiin sorruin jo sijoittamaan. Tällaista ajankäyttöä vasten peilaten Kristofin & Wudunnin kirja onnistui varsin hyvin osoittamaan tärkeämpiäkin pohdinnan aiheita.

Kirjan opastuksesta päädyin tutkimaan kiva.org-sivustoa. Kyseessä on amerikkalainen mikrolaina-organisaatio, jonka kautta on mahdollista lahjoittaa pieni summa rahaa jonkin köyhän maan pienyrittäjälle. Tai lainata, kyse kun mikroluotoissa on pienten lainojen myöntämisestä henkilöille joille lainan saaminen olisi muulla tavoin vaikeaa tai mahdotonta. Lainan saaja käyttää rahan pienyrityksensä rahoittamiseen ja takaisinmaksun myötä myös annettu laina palautuu lahjoittajan tilille josta sen voi ohjata edelleen seuraavalle lainaa tarvitsevalle (tai nostaa vaikka takaisin itselleen jos juuri sillä hetkellä ei ole varaa ostaa lisää leipää kaupasta).

Melko lyhyen harkitsemisen jälkeen päätin alkaa mikrolainaajaksi. En oikeastaan löytänyt mitään syytä olla lähtemättä juttuun mukaan, koska reilu 20€ käyttäisin kyllä helposti moneen tuhannesti turhempaankin asiaan. Suurella todennäköisyydellä raha myös palautuisi minulle aikanaan ja voisin lainata sen edelleen jollekulle toiselle. Ja jos ei jostain syystä palautuisi, eipä sekään elämääni kaataisi.

Vietettyäni illan lueskellen eri lainanhakijoiden tarinoita, päätin lopulta lainata oman kaksikymppiseni Sierra Leonessa asuvalle 26-vuotiaalle Marielle. Rahani olisi osana lainaa jolla Marie rahottaisi aloittamaansa vaatekauppaa.

Olen varma että Marie osaa käyttää tuon rahasumman itseäni paremmin. Todennäköisesti olisin ostanut sillä vain jäätelöä tai jotain tyynynpäällisiä.