Amerikan enkeli

Mieleni teki palata muutamalla sanalla aiemmassa merkinnässä mainitsemaani näytelmään, Tony Kushnerin Angels in Americaan. Kulutin työpäiväni ensimmäisiä tunteja kuunnellen youtubessa HBO:n version soundtrackia (jonka myös pistin tilaukseen amazon.comista, upea levy mutta ihmeen vaikeasti saatavilla). Tämän jälkeen päädyin katselemaan pätkiä kyseisestä sarjasta ja tästä seurauksena päädyin tekemään jälleen saman havainnon - Kushnerin näytelmä on nerokas.

Sinänsä tässä havainnossa ei ole mitään uutta. Olen jo pitkään pitänyt kyseistä tekstiä kunniapaikalla kirjahyllyssäni, koska haluan sen olevan saatavilla aina jos haluan jossain jumitilassa palauttaa mieleeni miten rajattomat mahdollisuudet teatteri kirjoittajalle antaa. Angels in America on monella tapaa ihailtava ja esimerkillinen näytelmäteksti. Erityisen huomionarvoista Kushnerin tyylissä on realismin ja fantasian sekoittaminen. Se hyödyntää tehokkaasti ja samalla kunnioittaa teatteria ilmaisun välineenä (mielestäni myös tv-toteutus oli hyvin näyttämöllinen).

Ei siis ihme että Kushnerin teksti iskee. Ihmisen pään sisälle tunkeutuminen fantasian keinoin on hurmaavaa. Elän edelleen vakuuttuneena siitä, että ihmisen mieli kaikkine outouksineen on sellaisenaan täysin riittävä lähtökohta kaikelle näyttämölliselle taiteelle (ihminen vs ilmiöt). Angels in America toimii melko paljastavana tekijänä mitä tulee suhteeseeni yhteiskunnalliseen teatteriin. Kyseessä on kuitenkin näytelmä joka ottaa käsittelyyn yhtä lailla yhteiskunnan ja ihmismielen - minä päätän kuitenkin kohdistaa katseeni tässä(kin) tapauksessa ihmismielen kuvaukseen.

Viime aikoina olen ajatellut että kyse on lähinnä asioiden asettamisesta hierarkiseen järjestykseen. En voi mitenkään pitää kiinni ajatuksesta, että kaikki yhteiskuntaa kuvaileva teatteri olisi mielenkiinnotonta, koska pelkästään jo omien katsomis-/lukukokemuksieni perusteella voin pitää varmana, etteivät yhteiskunnalliset aiheet pilaa näytelmää. Ihmisyksilön asettaminen laajempaan kontekstiin on mielenkiintoista ja toisaalta väistämätöntä. On vaikeaa kirjoittaa täysin irrallaan nykytodellisuudesta. Siinä kohdin pidän kuitenkin pääni, etten suostu laittamaan yksilöön liittyvää kontekstia tämän yläpuolelle. Kiinnostava teatteri lähtee aina yksilöstä. Jos kuvattava yksilö ei ole uskottava, minun on vaikea kuvitella että myöskään kuvattava ilmiö kykenisi olemaan uskottava (jos yhteiskunnallisen ilmiön siis haluaa joku lähtökohdakseen yksilön sijaan ottaa).

Tiivistettynä: ihan liian moni näytelmä ottaa kuvailtavakseen jonkin tämän ajan yhteiskunnallisen ilmiön, mutta ei ole kiinnostunut kuvaamaan ilmiöön liittämiään yksilöitä tarpeeksi suurella tarkkuudella vaan käyttää näitä lähinnä välineenä. Tuossa tiivistettynä tämänhetkinen käsitykseni tympeästä teatterista (ja kai se mitä lähinnä tarkoitan kun puhun ympäripyöreästi ah niin syvästi minua ärsyttävästä "yhteiskunnallisesta teatterista"). Vähän sama kuin kuvaisi jotain massatapahtumaa esittämällä ilmasta otetun valokuvan jossa näkyy tuhansia ihmisiä ja vaihtoehtoisesti samasta tapahtumasta maan tasolla otetun kasvokuvan. Kumpi kuvista todennäköisesti on mielenkiintoisempi?

Takaisin aiheeseen! (Kummallista muuten miten niin usein onnistun kääntämään tällaiset lyhyiksi tarkoitetut tekstit samojen kysymysten pyörittelyksi. Tarvitsisin päiväkirjan.) En ole toistaiseksi päässyt näkemään Kushnerin näytelmää toteutettuna muutoin kuin HBO:n minisarjan muodossa (kyseinen toteutus on hyvin onnistunut ja ehdotomasti tutustumisen arvoinen). Onneksi tähän asiaan on tulossa korjaus helmikuussa, hankittuina on liput näytelmän Alppilassa esitettävään n. 6 h pituiseen tulkintaan. Odotuksessa on pientä pelonsekaista tunnetta koska kyseessä on itselleni tärkeä näytelmä enkä toivoisi näkeväni sitä kehnosti toteutettuna. Haluan kuitenkin uskoa hyviin arvosteluihin. Toivon mukaan esitys on juuri niin mielettömän hyvä kuin se voi tekstinsä puolesta olla.







Yllä traileri sekä muutamia otteita HBO:n version lempikohtauksistani. Etsikää tämä käsiinne ja katsokaa, jos ette ole nähneet (on esitetty Suomenkin televisiossa joskus muinoin, en tosin muista tarkkaa ajankohtaa). Suosittelen erittäin lämpimästi!