Poppaa poppaa

Kuka kiltti tulisi ja repisi minusta tämän raastavan matkakuumeen?..! 

Helpotusta on luvassa syyskuun lopussa, silloin suuntana on aina yhtä hurmaava Lontoo kera ihastuttavan naisseuran. Mutta piru vie ystäviäni jotka yrittävät kääntää pääni vielä kauemmas heti ensi vuoden alkajaisiksi. Itsekuri määrännee lopulta sen, onko tuo 'kauemmas' lopulta taloudellisesti mahdollinen ajatus.

(Toivon todella että arkitodellisuus antaa luvan tehdä taas yhden hypyn ex tempore. Nyt kun on juuri se hetki elämästä, jolloin tällaisille ideoille on lähes mahdotonta, kenties jopa luvatonta sanoa ei.)

Kuva weheartit.com

Naapurit

Lauttasaaren pienet joulut

Eiliset pikkujoulut voi hyvällä syyllä liittää osaksi erinomaisesti onnistuneiden illanviettojen sarjaa. Juhlinnan ohessa tulimme todistaneeksi seuraavat:

a) reilu 30 henkeä reilu 40 neliön kämpässä on tiivistunnelmainen muttei mahdoton yhtälö
b) naapurimme ovat ihailtavan kärsivällistä väkeä melutason noustessa (siitäkin huolimatta että suuri osa on lapsiperheitä.)

Kaikilla tuntui olevan hauskaa, sipsit eivät loppuneet kesken, munavoi oli menestys (jälleen), siinä sivussa tuli nähtyä monia rakkaita pitkästä aikaa ja tutustuttua muutamiin uusiin upeisiin tuttavuuksiin. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu siis henkilöille sekä kohdassa a että b. Vuoden päästä uudestaan!

Niin, ja lähikapakkaneitsyyskin on nyt viimein karistettu. (Enhän olekaan asunut Lauttasaaressa nyt kuin sellaiset hmm.. kolme vuotta?)

Tieto illanvietosta kiiri myös luontokappaleiden korviin, saimme luoksemme kuokkavieraan. Tämä kuitenkin poistettiin seurastamme pian mukin ja pahvilautasen avulla. Olemmehan köyhiä opiskelijoita, kaikkien halukkaiden kestitsemiseen ei nyt vain ollut varaa. (Hetken epäilimme kuokkailijan olleen se sama innokas, joka keväällä etsiskeli kämppää parvekkeeltamme.)

Lokakuun korkkau(k)s(et)

Eipä tullut lottovoittoa tällä(kään) kertaa. Itse asiassa rivimme onnistui välttämään jokaisen arvotuista numeroista lisänumeroita myöten, mikä olisi mielestäni jo lohdutuspalkinnon arvoinen suoritus!

Lauantai-ilta oli kuitenkin muilta osin onnistunut. Kokoonnuimme pienellä porukalla ex tempore viettämään aikaamme tänne Lauttasaareen. Aika kului nopeasti lautapelejä pelaillessa ja miehen Prahasta hankkimaa absinttilusikkaa testaillessa (jälkimmäisen pahaenteisestä kaiusta huolimatta ilta sujui hyvinkin rauhallisesti ja nätisti asuntoa tai toisiamme rikkomatta).

Toiselle testikierrokselleen pääsi myös huuto.netistä huutamani ja postin eilen perille kantama scrabble. Olen jo pitkään kytännyt kyseistä suosikkipeliäni huudosta tuloksetta. Pelin 30-40e hinta uutena on tuntunut liian kirpeältä ja valitettavasti huudettavaksi laitetut kappaleetkin ovat muistaneet arvonsa ja pysytelleet n. 20e tuntumassa. Viikko sitten päätin kuitenkin ottaa riskin bongattuani ilmoituksen 10e yksilöstä. Riskin siksi, että myyjä ei ollut vaivautunut laittamaan pelistä kuvaa saatikka kuvailemaan sen kuntoa muutoin kuin adjektiivilla "hyvä". Hutimahdollisuus oli siis melko suuri.

Riski oli kuitenkin ottamisen arvoinen. Kotiin saapui lähes uudenveroisessa kunnossa ollut peli, jonka käytöstä kieli ainoastaan hentoisesti rypistynyt ohjelehtinen. Peli näyttäisi olevan kunnossa myös siinä mielessä, että olen onnistunut voittamaan kaksi ensimmäistä sillä pelattua erää. Huippuhuuto siis! Minä sydän scrabble forever. (Tiedän että lautapelihuutoni herättävät varmasti suurta mielenkiintoa, mutta ensisijainen pointtini on ehkä kuitenkin yrittää välittää se hieno tunne jonka saa löydettyään jotain haluamaansa mukavasti kaupan hintoja halvemmalla.)

Illan aikana korkattiin myös pitkään hyllyssämme ensikäyttöään odottanut Qube-sarjan Älä epäröi. Kiitokset tämän pelin löytämisestä Anskulle ja Ollille, taannoin Kokkolassa pelattu erä ehti vakuuttaa minut täydellisesti tämän pelin viihdyttävyydestä ja lopulta onnistuimmekin bongaamaan oman kappaleemme Helsingin lautapelikaupasta. Pelin ideahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan vastata kanssapelaajan korteista lukemiin kysymyksiin mahdollisimman nopeasti käyttämättä sanoja ei ja kyllä. Ihanan simppeli isommankin porukan illanviettoihin sopiva idea, jossa pärjääminen (eli korttien haaliminen) on yllättävän haasteellista. Onnistuin lopulta voittamaan tässäkin pelissä. Hah!

Palkinnoksi napsahti autokyyti keskustaan (ystävällisyyttäni huolin toki muun seurueen samaan kyytiin) sekä karpalolonkero William K:ssa, jonne seurueemme lopulta päätyi jatkamaan iltaa. Kiitokseni teille ystävät ihanat, lottoarvontahuti harmitti huomattavasti vähemmän tämän illan ansiosta!