Omaa tilaa kaivaten

Vuoden 2013 olen päättänyt aloittaa panostamalla viimein kirjoitus- ja opiskeluolosuhteiden parantamiseen. Taiteellinen opinnäytteeni alkaa viimein olla vaiheessa, jossa olisi aika siirtyä työstämään varsinaista näytelmätekstiä koneella, luonnoskirjaan raapustelun sijaan. Olen kuitenkin huomannut suurimmaksi ongelmaksi kunnollisen työskentelypisteen puuttumisen. Miehellä on tietokonepöytänsä, oma nurkkauksensa pelaamiselle, opiskelulle ja musiikin parissa puuhailulle, kun taas itse olen röhjöttänyt sohvamme lähes vaihtokuntoon. Sohvailun ergonomisuus ja television petollinen läheisyys ovat tappotuomio luovuudelle, huomattu on. Työelämäkurssillakin joskus muinoin esille nostettu työskentelytilan tärkeys on noussut täysin uuteen valoon, ymmärrän pointin nyt enemmän kuin täysin.

Oikeastaan haluaisin oman, erillisen huoneen jonka voisin pyhittää opiskelulla ja (erityisesti) kirjoittamiselle. Silmät ovat auki sopivien asuntokandidaattien varalta jatkuvasti ja oikean tullessa kohdalle olisin valmis maksamaan isomman potin vuokrastamme tuota omaa tilaa vastaan. Helsingissä opiskelevalle pariskunnalle sopivan kolmion löytyminen vaatisi kuitenkin mieletöntä tuuria ja mielettömällä tuurillakin melkoisia kompromisseja.

Aloitan siis suosiolla siitä työpöydästä, oman pienen & pyhän nurkkaukseni rakentamisesta. Joulun mentyä klikkaan viimein tilaukseen String-hyllykön johon liitän pöytälevyn, esteettisyydestä kun en aio tinkiä (ja onhan tästä ollut puhetta aiemminkin). Toistaiseksi ratkaisematon ongelma on kuitenkin työtuolin hankinta. Miksi ne kaikki ovat niin ihmeen rumia? (Oikeastaan täydellinen tuoli on jo löytynyt, pimeän tullen kun kävisin mielelläni napsimassa itselleni yhden Kaisa-talon David Rowlandin suunnittelemista työtuoleista, joihin olen täydellisen rakastunut. Miksi näitä ihanuuksia ei myydä yksittäiskappaleina yksityishenkilöille? Mur.)

Tänään yhdeksi sympaattiseksi vaihtoehdoksi pomppasi vanha toverini jumppapallo! Tuo kumirumilus, jonka kanssa olen kuitenkin kehittänyt ystävyyssuhteen Unisportin pallojumpissa, toimisi varmasti hyvänä istuimena ainakin osa-aikaisesti. Pallot itsessäänhän eivät silmää hivele, enkä tästä syystä ole hankkinut sellaista kaksiomme nurkkiin pyörimään. Tänään törmäsin kuitenkin ratkaisuun. Miksi kukaan ei ole tarjonnut minulle päällisen mahdollisuutta (eritoten esitän kysymyksen omille aivoilleni)? Virkatussa harmaassa asussa jumppapallosta tulee minun silmiini valtavan herttainen eikä se pääse sporttisuudellaan ahdistamaan - tykkään! Helpoimman ratkaisun tarjoaa valmiin päällisen ostaminen, nämä Pampulan päälliset tulivat vastaani Katoko-nettikaupassa. Ajattelin kuitenkin uskaltautua diy-linjalle.

Jatkosta kuulette siis joskus. Tai ette enää ikinä.

Kuva Pampula

Kaunis kauris

Taisin juuri löytää sopivan taulumateriaalikankaan makuuhuoneen seinälle.

Marimekon Kaunis Kauris it is!

(Tämä ihanuus sattuu vielä olemaan Marimekon kanta-asiakastarjouksessa elokuun ajan, selvää kohtalon johdatusta.)

Mökki mökissä

Taannoin Houmin alesta tekemäni pikku hankinta on jäänyt vielä tyystin esittelemättä. Kas tässä - Normann Copenhagenin Lighthouse-lyhty. Näin aluksi lyhty sai sisuksiinsa (myös alelaarista mukaan napatun) jouluvalomyttysen, mutta tulevaisuudessa se varmaan toiminee niiden hiukan suurempien kynttilöiden kotina. Väriksi valikoitui aiemmassa kollaasipostauksessa näkyneen sinisen mökin sijaan tämä villi pinkki. Silmä tottui nopeasti, kaiken ei onneksi aina tarvitse edustaa neutraalia värilinjaa.

Nyt lienee aika painua nukkumaan. Eilen saamani siivoushepuli on kostautunut tänään kipeytyneinä lihaksina (noloa myöntää että pelkkä siivouspäivä saa minut näin raihnaiseksi). Musateatteriharjoituksetkin menivät pitkälti ohi, kiitos väsymyksen mukanaan tuomien keskittymisvaikeuksien. Energiatasot ovat tällä hetkellä ennätyksellisen alhaalla.

Tulkaa jo takaisin kesä ja valo!

Eläinoppia

Suhtautumiseni vanhojen opetustaulujen käyttöön sisustuselementteinä on vähintään ristiriitainen. Toisaalta Ebba Masalinit tovereineen viehättävät, toisaalta olen sen verran värirajoittunut että kyseisten taulujen kirjavuus tuntuu jo pelkkänä ajatuksena riitelevän kaikkea muuta sisustusta vastaan. Selkeämmät ja pelkistetymmät värimaailmat ovat enemmän minun makuuni.

Vaan löytyipä maan päältä jotain minunkin opetustaulunälkääni. Kanadalaisen Banquet Atelier & Workshopin suurissa eläinfaktoin höystetyissä julisteissa on opetustaulujen henkeä, samalla kun ne ulkoasultaan ovat juuri sopivan pelkistettyjä ja selkeitä. Törmäsin näihin etsiessä kandidaatteja meneillään olevaan ikuisuusprojektiimme "jotain täytettä olohuoneen tyhjälle seinälle". Ainoana kriteerinämme on toistaiseksi ollut laajahko "eläimiä olisi kiva olla", liekö sitten runsauden pulasta kyse kun mitään ei ole vielä päätynyt hankintaan asti. Onneksi näitä vahvojakin ehdokkaita aina silloin tällöin putkahtelee, toivo elää siis edelleen!

Kuvat etsy.com

Alennushurmos

Jos aiemmin väitinkin vältelleeni tehokkaasti alennusmyyntejä, lienee paikallaan hieman korjata tilannetta. Vaikka en ole varsinaisesti metsästänyt mitään, on eteen silti tipahdellut kaikenlaista pientä turhan houkuttelevasti tiputettuun hintaan. (Suurin osa näistä on ollut kirjoja joita ylipäänsä harvakseltaan ostelen, joten suuria tunnontuskia en ole hankinnoistani potenut.)

Tänään sähköpostiin kolahti ilmoitus myös Finnish Design Shopin alennusmyynnistä, jota olin salaa ehtinyt jo odotella. Mitään suuresti himoitsemaani ei alennettuun hintaan löytynyt, mutta seuraavat lähtivät kuitenkin tilaukseen.

Tanskalaisen Søren Refsgaardin suunnittelema suloinen Great balls of Wire - johdonkesyttäjä. Vaikka seinänvierustoillamme viihtyykin tällä hetkellä enemmän johtoja kuin yksi keltainen pallero kykenee niitä nielemään, tuo tämä kaveri toivottavasti edes pientä sympatiaa tuohon ongelmakekoon.

Kide VI mineraaliposkipuna. Juuri tänä aamuna ehdin päivitellä nykyisen poskipunani olevan pian lähellä loppuaan, joten tämä hankinta tuli tarpeeseen. Yksinkertaisen kauniisiin puurasioihin pakatut Kide-meikit ovat pistäneet silmään ennenkin, mutta normaalihinnoilla olen tyytynyt ainoastaan ihastelemaan sivusta. Arvoin pitkään sarjan puuterien ja poskipunan välillä, päätyen lopulta jälkimmäiseen. Puuterin on oltava laukussa kulkevaa mallia, enkä halua edes kuvitella millaiseen kuntoon vaalea puurasia ehtisi jo muutaman laukussa vietetyn päivän aikana. Poskipunaa taas lisäilen hyvin harvoin päivän aikana, joten sen jääminen kylpyhuoneen kaunistukseksi ei suuremmin harmita.

Alehömpötykset saisivat minun puolestani jo loppua, olen ehtinyt tehdä jo tarpeeksi hyviä löytöjä. Katse olisi jo kohti suurempia hankintoja (jotka eivät sitten alennukseen asti päätyneet). Tänään viimeksi eksyin Vepsäläiseen silittelemään erästä hyllykaunistusta. Kenties jossain vaiheessa kevättä, kenties..

Kuvat Finnish Design Shop

Vielä vähän vaiheessa

Kolmesta vapaapäivästä ensimmäinen käytetty kierrokseen Ikea - Sinelli - K-rauta. Ilta kulutettu puuriman sahailuun, huopakankaan asetteluun ja niittipyssyn käyttelyyn (katkeran suloinen jälleennäkeminen). 

Tulos miellyttää tähän mennessä. Yksi kriittinen osa projektista kuitenkin vielä uupuu, joten tarkempi esittely siirtykööt toistaiseksi määrittelemättömään ajankohtaan. (Eli jos en palaa asiaan enää, voitte päätellä jonkin menneen pieleen viime metreillä. Toivottavasti näin ei pääse käymään.) 

Matkaan taas kuljen nyt

Voi sitä pientä suurta katkeruuden häivähdystä jonka aikanaan koin havaittuani, että HKL jakoi matkakorteille niiden perinteisten sinisten vaihtoehtona myös vaaleanpunaisia korttitaskuja. Olisinpa tiennyt aiemmin, sitä nätimpää kun en ole kehdannut mennä itselleni pyytämään sinisen ollessa edelleen käyttökuntoinen. Olen siis ainoastaan tyytynyt vaivihkaa kyräilemään noita kanssamatkustajien huomattavasti pirteämpiä kortteja.

Tänään törmäsin kuitenkin johonkin vielä parempaan. Helsinkiläisen muotoilutoimisto Muovon printtiversio matkakorttitaskusta miellyttää silmää ja paljon. Totta, sehän on vain matkakortti. Mutta koska kyseessä on myös lähes päivittäisessä käytössä oleva esine, on sille myös suotu erityiset mahdollisuudet piristää käyttäjäänsä aina käteen sattuessaan. 

Pakko siis myöntää, tilaukseen lähti sen kummemmin empimättä tuo lohenpunainen versio. 

Myös muu Muovon mallisto miellytti kovasti silmää. Suosikkituotteeni on ehkä kuitenkin tuo ihastuttava koiranpeti. Hyvä ettei kodistamme vielä löydy karvakuonoista perheenjäsentä, unipaikka koiralle kun olisi varmasti verottanut kukkaroa muutaman pennin enemmän kuin uusi koti matkakortille.

Kuvat Muovo

Valoa pimeyteen

Olen ollut erittäin hillitty välipäivän alennusmyyntien suhteen. Olen selaillut nettikauppojen tarjontaa puolella silmällä ja yrittänyt muutaman kerran kierrellä työpäivän jälkeen kaupoissakin, mutta paennut ihmismassoja nopeasti kodin rauhaan. Tähän asti ainoat aleostokseni ovatkin olleet neljäs tuotantokausi House (johon olen taas viimeaikaisilla junareissuilla koukuttunut) sekä Finlaysonin Aalto-pussilakanat, joita olin jo aiemmin haikaillut ja jotka nyt löytyivät alennuksesta puolitettuun hintaan (odottaminen kunniaan!)

Tänään kulutin kuitenkin taas muutaman hetken netin alelaareja kollaten. Houmin alesta poimin muutaman suosikkikohteen näkyville asti. Ferm Livingin kynttilänjalkojen pullonkaulamuotoilua en ensisilmäykseltä edes hoksannut, seuraavana hetkenä hymyilinkin jo niiden sympaattiselle olemukselle. Design Housen Work Lamp on puolestaan ollut haaveissa jo pitkään (haaveilen kuitenkin hopeisesta versiosta tuon alennuksesta löytyneen kultaisen sijaan). Normann Copenhagenin Lighthouse-lyhty taas olisi kuin kotonaan parvekkeellamme (jos vain malttaisin olla kantamatta sitä sisälle asuntoon). Vielä kun osaisi valita mieluisimman värin.

Myönnettäköön, jotain pääsi lopulta tipahtamaan ostoskoriin asti. Vilahtanee kuvissa jossain kohtaa tulevaisuutta. Tittidii ja hupsistakeikkaa! (Valolle on asunnossamme kuitenkin vielä runsain määrin tilaa.)

Matkaopas suomiretroon

Olen jo pidemmän aikaa tottunut tilaamaan kirjani netin kautta. Tämän kirjan kohdalla toimitusaika oli ennätyksellisen nopea. Noin 20 minuuttia siitä kun klikkasin sen ostoskoriin ja tilaukseen, oli se jo ehtinyt ruokapöydällemme. Eläköön nykyaika! (Tai sitten mieheni, joka sattui olemaan valppaana silitellessäni tätä teosta kirjakaupassa ja keksi tästä ratkaisun syntymäpäivälahjapulmiinsa.)

Kyseessä on Anna-Kaisa Huuskon suomalaisia 40-70-lukujen käyttöesineitä/tekstiilejä/huonekaluja esittelevä Retroaarteet-kirja. Ensimmäinen selailukerta meni bongaillessa, kirjan sivuilta kun löytyy koko joukko niitä turvallisen tuttuja tavaroita, jotka muistoissa yhdistyvät välittömästi mummolaan tai lapsuuden mökkireissuihin. On hauskaa kuinka kaikki nuo kattilat ja purnukat saavatkin tämän kirjan myötä nimen ja historian.

Kaikkine väreineen ja isoine kuvineen tämä käy hyvin ennen nukkumaanmenoa luettavasta satukirjasta. Saduistahan ei toisaalta ole kyse, haaveilun puolelle lukeminen kuitenkin lipsahtaa tuon tuosta.

Teippivillitys

Tein noin viikko sitten kokeilumielessä pienen tilauksen Teippitarhaan. Olen useissa blogeissa nähnyt käytettävän näitä japanilaisia riisipaperisia masking tape-teippejä mm. sisustusta värittämään, ja koska vuokra-asuntoon etsii mieluiten niitä halpoja ja helppoja (muttei mielellään niiltä näyttäviä) ratkaisuja, päätin itsekin kokeilla teippausta muutamaan asuntomme nurkkaan. Toiseksi hyväksi syyksi pistin vielä viime hetken joulukorttiprojektin.

Pääsin avaamaan teippipakettini tänään töiden jälkeen, samassa katosivat nopeasti myös kaikki töissä kasautuneet "haluan päikkäreille HETI!"-fiilikset. Keittokomeron kaapit saivat piristystä puuterisesta vinoraidasta ja mustasta pystyraidasta. Pieni vaiva, iso ilo! (Pahoittelut heikkolaatuisista kuvista, keittokomeroomme on hyvin vaikeaa saada kuvaamiselle suotuisia valo-olosuhteita.)

.. Ja kuten aiemmin dymotarroittelun yhteydessä, tuli taas todettua kuinka pienet asiat vaikuttavat suuriin kokonaisuuksiin. Tällä kertaa astiakaappi sai selkeämmän järjestyksen ja maustehylly kauan kaipaamansa inventaarion. Piskuisessa keittokomerossamme viettää nykyisin hyvinkin mielellään aikaansa, vaikkei olisi mitään varsinaisia keittiöhommia edes tekemässä (kuten itse hyvin harvoin olen).

Parahin Joulupukki..

.. Koska olen syvästi vaatimaton luonne (tai kuvitellaan edes hetkellisesti että olisin) ja elänyt kuluneen vuoden erinomaisen kilttiä elämää, haluaisin esittää sinulle vain yhden pienen toiveen. Voisitko tuoda makuuhuoneeseemme siron valkoisen String-hyllykön? Niin ja jos vain porot jaksavat, veisitte pois siellä nyt könöttävän, turhan massiivisen ikeahyllymme?

En todellakaan pistäisi pahakseni.

Kuva täältä

Tarratuunarin tunnustus

Noin kuukausi sitten tein (ainakin omasta mielestäni) ihan mielettömän hyvän hankinnan! Olin pitkään haikaillut itselleni tarrakirjoitinta, en kuitenkaan sellaista tylsää uusversiota joka löytyy varmasti jokaisen toimiston nurkasta. Haikailuni kohde oli tuo retrompi, kohokirjoitustarroja tekevä versio. Olin jo kuvitellut modernimpien versioiden syrjäyttäneen täysin kohotekstiserkkuni, kunnes erään suosikkiblogini merkintä vuodelta 2009 vinkkasi minut Claes Ohlsonin hyllylle, josta oma retrodymo löytyikin. Olin etsinyt aivan liian kaukaa.

Sittemmin taisin hieman villiintyä. Tarroituksen ovat jo saaneet mm. lähes kaikki kuivaruokakaapin purkit (joita oli luonnollisesti hankittava lisää jotta sain syyn tehdä lisää tarroja), samalla kun olen silmä tarkkana metsästänyt uusia tarroitustaan kaipaavia kohteita. Hetkittäin tämä innostus on saanut minut pitämään itseäni hienoisesti kajahtaneena. Mutta kun, mutta kun..!

Toisaalta, onko mitään syytä soimata itseään jos vielä hetki sitten kaaosmainen kuivaruokapakettikokoelmamme on yhden sinänsä turhahkon esineen ansiosta muuntautunut näinkin selkeään muotoon (puhumattakaan siitä kuinka paljon tehokkaammin yleinen siisteys pitää loitolla kaiken maailman ällö-öttiäiset)?

Enpä usko.

Jakkatirallaa!

Tein eilen koululta päästyäni ex tempore-retken Kyläsaaren kierrätyskeskukseen. Olen taas uudelleen unelmoida sellaisesta 60-lukulaisesta tiikkisenkistä ja yrittänyt jo pidemmän aikaa metsästää sellaista mm. huutonetistä tuloksetta. Sopivat ovat aina joko liian kalliita tai sitten liian kaukana noudettaviksi.

Kierrätyskeskuksessa vierailu ei yhtään helpottanut oloa. Kalustekasojen alla olikin kaksi juuri sopivaa senkkiä, toinen hieman kunnostusta vaativa ja pienempi 65e, sekä isompi ja sellaisenaan hyväkuntoinen 185e. Olisin ottanut mukaani välittömästi vaikka molemmat, mutta päätin kuitenkin vielä odotella hieman kohtuuhintaisemman yksilön löytymistä.

Mukaani lähti kuitenkin jotain, kun silmäni osuivat isompien kalusteiden keskellä tähän pitkäjalkaiseen jakkaraan, joka on mielestäni ihan mahdottoman sievä. Hintaakin oli vain 4e, joten en kummemmin jäänyt arpomaan sen tosiasian kanssa, etten oikeastaan tiedä mihin tällaista jakkaraa edes tarvitsen.

Tänä aamuna jakkara saikin jo uuden ilmeen, kun kaapista löytyi vielä taannoisen pinnatuoliprojektin jäljiltä mustaa kalustemaalia (ja koskapa tällaisia projekteja pystyy edelleen suorittamaan parvekkeella, kiitos ihan vaan pikkuisen hitaasti etenevän talven). Mies on ajoittain ollut huolissaan siitä, aionko maalata koko asunnon lopulta mustaksi. Itse en aio olla kotimme mustumisesta huolissani ainakaan niin kauan kun olohuoneemme värimaailmaa hallitsee iloisen turkoosi sohva. Sitäpaitsi monet asiat nyt vain näyttävät paremmilta mustina, piste.

Uskon myös löytäneeni jakkaralle ensimmäisen työtehtävänsä. Maalikerrosten kuivuttua hän saa toimittaa kirkasvalolampun jalustan virkaa kunnes toisin määrätään. Tällä hetkellä tuntuu että ainoat keinot selvitä hengissä ovat d-vitamiinien napsiminen ja valohoitojen aloittaminen. Niin, ja harvoista vapaapäivistä kiinni pitäminen. Nytkin tuolla sataa kuin saavista, eikä tietenkään missään lumisessa muodossa vaikka joulukuussa jo mennään. Mikä tätä talvea taas vaivaa?

Kotivakoojan yöpöydältä

Muutama päivä sitten posti toi paketin Japanista asti. Pieni täkäläinen kirjakustantamo Édition Paumes on ehtinyt julkaista jo hyvän kasan sisustuskirjoja, joiden kuvissa esitellään useiden eri maiden ja kaupunkien koteja. Useissa blogeissa on näitä hehkutettu, joten uteliaisuudesta päätin tilata oman, suomikoteja esittelevän kappaleeni. Taisin jäädä koukkuun. Tekstistähän ei näissä ymmärrä hölkäsen pöläystä, vaikka sitä paljon kuvien ohessa onkin - rikas kuvamaailma kuitenkin riittää. Seuraavaksi haluaisin ehkä tutustua jonkin muun maan koteihin. Tässä suomiversiossa riittää kuitenkin katseltavaa vielä hyväksi aikaa.

Yritän paraikaa herätellä myös lukuharrastusta (kuvien katselun oheen), koska ulkomaailma näyttää paiskovan niskaan päivä päivältä enemmän vettä ja tuulta sun muuta nautinnollista. Kolme kirjaa odottaa lukemistaan yöpöydällä. Yksi elämänkerta, yksi uusi teos suosikkikirjailijalta sekä eräs armaan opiskelutoverini kirjoittama satukirja. Kirjojen lisäksi myös virkkaaminen on tällä hetkellä tosi in. Vaatimattomana tavoitteenani on väsätä musta torkkupeitto makkariin. Neljä mummonneliötä onkin jo valmiina (ja noitahan tarvitsee vielä vähintään joku tuhat, jee)! Peukalot huutavat hoosiannaa jo tässä vaiheessa.

Pientä mummoutumista havaittavissa?

Kerä

Olohuoneeseemme saapui eilen kauan odotettu asukas. Katossa muutostamme saakka killunut Ikean tylsä pallo sai korvaajakseen Kodin1:stä tilatun Kerä-valaisimen. Olin ehtinyt etsiä sopivaa valaisinta kauan, sillä halusin jotain suurta. Ja suurta on vaikeaa löytää, kun kattovalaisimien standardihalkaisija tuntuu olevan mitätöntä max 40 senttiä. Tai sitten on maksettava itsensä kipeäksi. Ei kiitos.

Keräkin maksoi pitkään turhan paljon, mutta tarjouskyttääminen ja miehen kanssa tehty kimppaostodiili tuottivat lopulta toivotun lopputuloksen. Tässä valaisimessa halkaisijaa on mukavat 56cm ja hinnassa jäädään passelisti esimerkiksi kalliimman serkun, Random Lightin, alapuolelle.

Lisäksi Kerä on kovin hurmaava..

.. Miten siis malttaa iltaisin vaihtaa valaistus siihen hämärämpään tunnelmalliseen, johon olen ehtinyt tottua (eli vain muutaman pöytälampun ja toisinaan kynttilöiden valaisemaan tilaan)? Toisaalta eipä Keräkään onnistu valaisemaan ympäristöään millekään leikkaussaliasteelle, joten tunnelma tärveltyminen tuskin on vaarana vastaisuudessakaan.

Purnukkaprojektin paluu

Hullareiden aikaan esittelin täälläkin ostamani Marimekon Purnukka-kankaan, josta kaavailin kangastaulua keittokomeron seinälle. No, projekti on edennyt hitaammin kuin oletin, johtuen lähinnä viime viikkojen työkiireistä ja toisaalta epämääräisistä "äh kuinka vaivalloista ja en kuitenkaan osaa"-ajatuksista. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni (lieneekö ollut illan pilatesjumppailun ansiota).

Ensimmäinen hidastava osuus oli kaaosmaiseen vaatehuoneeseemme hautautunut silityslauta, joka tosin asiaan perehdyttyäni osoittautuikin helpommin napattavaksi kuin olin olettanut. Silittelin saman tien koko kankaan, vaikka tauluun tuosta palasta meni ehkä 1/4 kokoinen pala. En kuitenkaan ollut varma kummassa päässä kangasta purnukat olisivat paremmassa asetelmassa, joten parempi oli tehdä varman päälle. (Ihanan mustunut muuten tuo silitysrautamme pohja.)

Itse taulukehikkoa emme itse alkaneet väsäämään. Varmaan tuollaisen kehikon tekeminen olisi onnistunut helposti itsekin, mutta satuin löytämään kohtuuhintaisen vaihtoehdon kangastaulu.fi-nettikaupasta. Oikeastaan vain vajaa 12€ postikulut kirpaisivat, paremmin hintoja vertailematta itse kehyshinnat vaikuttivat varsin edullisilta. Ostimme 60x120 kehyspaketin, välipuun ja niittipyssyn, hinnaksi taisi tulla n. 25€.

Niittipyssy on muuten ihan hemmetin pelottava kapistus. Pelkäsin sormieni puolesta varmaan jokaisen niitin kohdalla, ihan sama kuinka kaukana kehystä tukeva käsi olisi itse pyssystä. Jonnekin kyseinen laite on nyt vähintäänkin lukittava, olen ihan varma että se hyökkää jostain hyllystä päälle ja ampuu niitillä silmään. Todella, todella arvelluttava esine.

Itse kankaan pingottaminen kehykseen oli kuitenkin helpompaa kuin olin kuvitellut (ehkä tämä johtuu myös pitkästä harkinnastani ennen jokaista niittausta). Kuvio asettui nätisti kehykseen eikä vääristynyt mistään kohtaa. Kehykseen kuuluvat myös kiilapalat, joiden avulla kangasta voi myöhemmin kiristää jos se pääsee käytössä laiskistumaan tai olisi pingottaessa jäänyt löysälle.

Tuli ihan kiva onnistumisfiilis tuosta taulunrakennuksesta. Tekisi mieli väsätä samanlainen mutta hieman isompi kangastaulu sohvan yläpuolelle. Sopiva kangas on kuitenkin edelleen hakusessa. Ensin olisi tosin saatava nuo purnukat seinälle asti. Ruuvin poraamisen kiviseinään jätän kuitenkin suosiolla miehen hoidettavaksi. Lainaan saamamme vähintään tonnin painoinen pora kun vaikuttaa murhanhimoista niittipyssyäkin pelottavammalta värkiltä.

Iltalaulu tuolikaunoisille

Innostuin testailemaan vielä hiukan lisää Picasa-ohjelmaa ja sen oheistuotteena syntyi taas yksi kollaasi. Tosin vaatimattomasti vain kahdella kuvalla, mutta vaatimatonhan olen myös toiveissani. Vain se lottovoitto ja isompi asunto ostoslistalle, enempää en vaadi. Ja mieluusti sitten sellainen asunto, jossa olisi oma nurkkaus kumpaisellekin kollaasini tuoliunelmalle.

Nyt suunta kuitenkin tuolikauppojen sijaan sängyn puolelle. Menossa tuplapalkkaviikonloppu, kiitos lauantaisen pyhäinpäivän. Vielä kaksi työvuoroa ja käännän nokkani pariksi päiväksi kohti Kokkolaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei ole (paitsi kampaajalla käynti viimein!). Tarkoitus olisi lähinnä lepäillä muutama päivä perheen seurassa, nähdä mahdollisuuksien mukaan ystäviäkin ja nauttia pitkästä aikaa Vilin tassuterapiasta.

Yritän myös olla ajattelematta reissun jälkeen odottavia kuuden päivän työviikkoja. Todellisuudessa edes kiire ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä pahalta. Kumma juttu.

(Olen muuten erityisen ylpeä noista pilvipalleroisista kuvittamassa tätä unelmointiseikkaa tässä! Kyllä se irc-galleria-aikainen kuvanmuokkaaja-addikti vielä tätä menoa saadaan herätettyä uniltaan.)

Sydän Seinä Sydän

Rohkeus oli jo pettää ja suunnitelmat keittokomeron seinän uusimisesta lentää komeroon toistaiseksi, mutta jossain hetkellisessä hulluuden puuskassa sain eilen kuitenkin valittua sopivan värilapun, raahauduttua Ruoholahteen ostamaan maalaustarvikkeet ja pistettyä keittokomeron värimaailman uusiksi.

.. Lopputuloksena ilmeeltään ihanasti raikastunut keittokomero, joka ei yhdestä tummemmasta seinästään huolimatta vaikuta yhtään pienemmältä (kuten rautakaupan maalimieskin vakavalla naamalla varoitteli) vaan tuhatkertaisesti viihtyisämmältä ja lämminhenkisemmältä.

Tähän kohtaan pesänrakennusvimmaisen tyytyväistä kehräystä.

(Kuva ei juuri kerro tuosta keittokomeron kokemasta muutoksesta, mutta parin neliön keittokomerosta on kohtalaisen vaikeaa ottaa kuvaa joka tekisi sille minkäänlaista oikeutta.)

Printtisomistusta

Juuri kun pääsin puhumasta rahasta ja tuhlailevasta luonteestani, löydän itseni taas etsimästä uutta ostettavaa. No ei, oikeastaan tämä kirjoitus saa innoituksensa kahdesta hieman toisenluontoisesta seikasta.

1) Olen viimein oppinut tekemään kollaasikuvia blogiin! Avukseni latasin Googlen Picasa-ohjelman. Testaamaan oli luonnollisesti päästävä heti eikä hetken päästä, tunnustan olevani hieman kärsimätön luonne.
2) Olen korviani myöten koukussa ikkunashoppailuun etsy.comissa. Ja ikkunashoppailu yhdistettynä seinienehostusvimmaani (johon pesänrakennusviettini tällä hetkellä projisoituu) johtaa nopeasti useampiin puolihuolimattomasti ostoskoriin klikattuihin printteihin ja muihin satunnaisiin pikkuideoihin.

Jos joku ei ole vielä ehtinyt tutustumaan, kerrottakoon että etsy on sivusto joka tarjoaa kenelle tahansa itse tekevälle paikan esitellä ja myydä valmistamiaan töitä ja tuotteita. Luovuus kukkii ja löytöjen tekeminen koukuttaa, toisaalta sivusto toimii erinomaisena innoittajana ja inspiraation lähteenä vaikkei mitään tilaisikaan (suurin osa myyjistä toimii Euroopan ulkopuolelta, joten esimerkiksi tullimaksujen kanssa saattaa hyvinkin joutua etsystä tilatessa kamppailemaan). Itsekään en ole vielä etsystä ehtinyt tilauksia tekemään, ihastelijana olen kunnostautunut sitäkin paremmin. Nyt miettiessäni kämppämme seinien rikastamista olen kuitenkin päätynyt etsimään etsystä kivoja printtejä kehystettäväksi.

Valikoimaa löytyy laidasta laitaan, tällä hetkellä mieleen ovat erityisesti useamman myyjän valikoimista löytyvät tyylitellyt elokuvaprintit. Ideat ovat usein hauskoja ja yksinkertainen toteutus sekä värimaailma miellyttävät silmää. Tappajahaita tuskin huolisin seinälleni "virallisena versiona", tuskin Tähtien sotaakaan, mutta näihin tulkintoihin tottuisi vaivatta minunkin kranttu silmäni. (Varsinkin jälkimmäinen printtiversiona kelpaisi varmasti myös miehelle, tämä kun tunnustautuu kyseisten avaruuselokuvien ystäväksi.)

Myös vanhoille sanakirjojen ym. sivuille painetut kuvat ovat viehättäneet silmää. Postikorttikokoisina tai hieman isompina olen hahmotellut näistä kollaasia esimerkiksi makuuhuoneen seinälle. Pari kertaa klikkailtuani kuvia ostoskoriin olen kuitenkin huomannut valinnanvaikeuden käyvän lähes ylivoimaiseksi kymmenien suosikkien edessä. Miten valita vain muutama suosikki?

Jos sopiva aikarako löytyy ja maalikaupasta löytyy juuri se oikea värilappu, saattaa keittokomeromme seinä muuttaa väriä ensi viikon aikana. Huomenna olisi myös palkkapäivä. Nähtäväksi jää napsahtaako joku printti-ihastuksista tilaukseen saakka..

Printit:
Empire Strikes Back
Jaws & Birds
Valas
Kissa

Maalilappuliisa

Kuinkahan kauan saan vielä kuuluttaa tätä kodinlaittovimmaani? Sain muutama yö sitten unessa kerrankin käyttökelpoisen idean maalata yksi keittokomeromme seinistä hieman tummemmaksi. Värilappujakin sattui löytymään eräästä lipastosta tusinoittain (kohtalo?), joten saatoin välittömästi aloittaa sopivan sävyn etsimisen. Se nimenomainen mielessäni oleva sävy ei ihan löytynyt omasta lappukasastani, joten maalikaupan valikoimien ääreen käynee tieni lähitulevaisuudessa.

Tosin viime yönä näin unta jossa saimme tarjouksen halvemmasta, mutta nykyistämme suuremmasta vuokra-asunnosta täällä Larussa. Mihin enää luottaa, jos näitä enneunia alkaa tipahdella joka yö? (Tosin tuon jälkimmäisen unen enne on sen verran absurdi, etten taida antaa sille liian suurta painoarvoa.)