Poppaa poppaa

Kuka kiltti tulisi ja repisi minusta tämän raastavan matkakuumeen?..! 

Helpotusta on luvassa syyskuun lopussa, silloin suuntana on aina yhtä hurmaava Lontoo kera ihastuttavan naisseuran. Mutta piru vie ystäviäni jotka yrittävät kääntää pääni vielä kauemmas heti ensi vuoden alkajaisiksi. Itsekuri määrännee lopulta sen, onko tuo 'kauemmas' lopulta taloudellisesti mahdollinen ajatus.

(Toivon todella että arkitodellisuus antaa luvan tehdä taas yhden hypyn ex tempore. Nyt kun on juuri se hetki elämästä, jolloin tällaisille ideoille on lähes mahdotonta, kenties jopa luvatonta sanoa ei.)

Kuva weheartit.com

Kesä kuin unelma

Lentokone palautti minut ja miehen takaisin Islannista tänään klo 14.20. Matka oli ihana, Islanti uskomaton, kerron kaikesta enemmän kunhan saan kuvat koneelle ja pääni virkistettyä kunnollisilla yöunilla (viimeisimmät kun jäivät aikaisesta lennosta johtuen alle neljän tunnin.)

Suomeen oli kuitenkin hyvä palata, pilvisestä taivaasta huolimatta. Postiluukun alla odotti paksu kirjekuori Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitokselta. Kyllä, kaikista kevään ja kesän aikana läpikäymistäni epäilyksistä huolimatta onnistuin parantamaan suoritustani viimekeväisestä ja saamaan psykologian opiskelupaikan kotikulmilta (hyvästi etäopiskelu, pahoittelut Turku!) Itse asiassa täydellisesti rimaa hipomatta, koepisteiden sisäänpääsyrajana kun oli tänä vuonna 77,4 ja omassa paperissani komeilivat pisteet 88,7. Fiilikset ovat pilvissä, enkä aio pakottaa niitä laskeutumaan. 

Virallinen juhlinta suoritettakoon viikonloppuna Ilosaarirockissa. Siihen ei pysty sateet eikä mitkään. 

Ah, mikä kesä! Mikä elämä!

Risteilykierteessä

Tiistaina eksyttiin jo toista kertaa tälle vuodelle porukalla Tukholman risteilylle. Ihan vain koska saatiin uusi risteily kaupanpäällisiksi edellisen reissun tax free-ostoksista, eikä tietysti mitenkään voitu heittää tilaisuutta menemään. Sopiva päivä seurueellemme löytyi pienellä vääntämisellä, lähinnä omien ja miehen työvuorojen, juuri ennen kaupanpäällismatkamme vanhenemista. Töistä laivaan ja laivasta töihin, perushuttua!

..Lopputuloksena oli jättekiva reissu! Sää helli, seura oli erinomaista, suunnitelmia Tukholman varalle oli rentouttavan vähän (tuloksena melko päämäärätöntä kuljeskelua kaupungilla ja pientä shoppailua), Hermansin vegebuffet  parhailla näköaloillaan ja herkuilla ruoillaan osoittautui yhtä hyväksi valinta kuin viimeksikin (suosittelen!), meri oli tyyni ja kaunis, kesän juomavarastot tuli täydennettyä tax freesta ja seuraava kaupanpäällisristeilykin tienattua. Syksymmällä uudestaan!

Toukokuun korkkauslista

Tänään koettuja..

 ..kesän ensimmäiset mansikat..

..ensimmäiset puistolonkerot..

..mölkkykauden korkkaus (ansaitulla jumbosijalla)..

..ensimmäinen hyttysenpisto (iltaedit: pistot)..

Ihana, ihana, ihana orastava kesä! Tuoreudessaan överivihreitä lehtiä jaksan odottaa vuosi vuodelta kasvavalla innolla. Eikä meren tuoksua voita mikään maailmassa. Ei mikään. Hopeasijalle päässee vastaleikattu ruoho, kesäjuttuja sekin. (Tuoksuuko talvi edes millekään?)

Viime päiviä olen kuluttanut mm. suunnittelemalla Islantimatkaa. Osin tämä yltiöinnokas suunnittelu on ollut pääsykoeurakan jättämän tyhjiön paikkausta, oli muuten aika suuri (tosin odotettu) tyhjiö. Nyt on kuitenkin alustava aikataulu laadittu ja uusi makuupussikin tilattu, enää puuttuvat mm. uusi teltta, vaelluskengät ja makuualusta. Muutama lisäpäivä reissuun ei olisi ollut pahitteeksi, koko saaren kiertämiseen on reilu kaksi viikkoa kohtuullisen tiukka aika (varsinkin kun sään ennustettavuus kyseisessä maassa ei ole sitä varminta sorttia). Mutta tuo aikahan laitetaan riittämään, oli ilma mikä tahansa!

Niin ja se pääsykoe, sehän meni siis hyvin. Tai sitten ei. Tilastomatematiikan tehtäviin vastasin viime vuotta varmemmin ja kattavammin, mutta tehtävät olivatkin tavattoman inhimillisiä. Todennäköisesti ne ovat siis menneet hyvin muillakin. Yleinen osa taas koostui harvinaisen kinkkisistä monivalintatehtävistä, joiden kanssa onnistumisesta en voi antaa minkäänlaista arviota. Tosin ne ovat olleet kinkkisiä myös muille, sen verran hyvin olin kuitenkin artikkelikokoelmani lukenut.

Kutina on, että muutama piste (tai sitten useampi) jää tänä vuonna minun ja Helsingin paikan välille. Jossittelu on kuitenkin turhaa, tuloksiin on vielä reippaasti yli kuukausi. Sitä ennen on hyvä keskittyä puistoiluun, ystäviin, festarointiin, Islantiin, juhannukseen, töihin höh, kesään ja elämään.

Wonderful Copenhagen

Ah ihanaa Kööpenhaminaa! Kaupunki osoittautui täydelliseksi toipilas- ja viikonloppukohteeksi (vaikka siis vierailimme kaupungissa keskellä viikkoa, viittaan lähinnä reissun lyhyyteen). Onnistuin nappaamaan itselleni kevätflunssan joka alkoi kurkkukivulla n. 4h kuluttua lomani alkamisesta (ajoituksen juhlaa) ja olin matkan ensimmäisen päivän niin surkeassa kunnossa, että tyydyin vain nukkumaan hostellihuoneessamme. Kööpenhamina on kuitenkin perusnähtävyyksiensä osalta niin kompakti kokonaisuus, että puolikuntoisenakin pystyin helposti näkemään paljon kolmena muuna matkapäivänä.

Matkan perimmäisin syy oli siis juhlistaa kolmen vuoden ikään ehtinyttä parisuhdetta. Viime vuonna matkustimme samoista parisuhteellisista syistä Lontooseen. Molempien reissujen yhteydessä olen leikilläni todennut että olisimme voineet aloittaa seurustelumme pari kuukautta myöhemmin, niin matkakohteemmekin olisivat hieman kesäisemmässä kuosissa vierailujemme aikaan. Huhtikuinen Kööpenhaminakin oli vielä nipin napin talvesta selvinneen näköinen, lämpötila pysytteli runsaimmillaankin kymmenessä asteessa ja olin syvästi onnellinen etten unohtanut lapasia kotiin. Plussana huhtikuisessa ajankohdassa on toisaalta rauhallisuus, turistisumat kun loistavat vielä poissaolollaan.

Matkamme sisälsi suurimmaksi osaksi perus turistikamaa. Kolme museota (Nationalmuseet, Design Museum, Medical Museion), merenneitopatsas, kolme buffet-ateriaa (noloa myöntää, mutta napsahtivat eteen juuri silloin kun nälkä iski), Christiania, Botanisk Have, Nyhavn, kiertelyä pitkin kaupungin katuja.. Shoppailua emme juuri harrastaneet, tosin ehdin rakastua design-tavaratalo Illums Bolighusiin, josta mukaan lähti eräskin pieni mutta mieluinen esine. Muutoinkin juuri runsas sisustus- ja designliikkeiden tarjonta veti puoleensa, tanskalainen muotoilu miellyttää silmää simppeliydellään.

Jalat kipeytyivät kävelystä (kuten matkaillessa kai kuuluukin), vaikka välimatkat olivatkin miellyttävän lyhyitä. Christianshavnissa kiipesimme viimeisenä päivänä ylös Vor Frelsers Kirken kierretorniin, josta näkymät olivat mukavan avarat ja jossa pelkotila purkautui tiukaksi puristusotteeksi kameran ympärille. Se torni myös heilui tuulessa, ei ollenkaan tervettä (tai on, mutta en halua tulla tietoiseksi tällaisista asioista)! Jostain syystä olen aina ensimmäisenä hinkumassa kaikkiin mahdollisiin torneihin joihin vain kiivetä saa, vain ollakseni ylhäällä se joka pelkää kaikkein eniten. En ole kuitenkaan aikonut ottaa opikseni, nämä ovat näitä erinomaisia tilaisuuksia itsensä ylittämiseen.

Kaiken kaikkiaan ihana reissu, vaikka olo olisi voinut olla parempikin. Kööpenhaminakin muuttui joksikin todelliseksi, aina kun en ole edes muistanut kyseisen kaupungin olemassaoloa (hyvä minä ja maantieteellinen tiedostamiseni). Uudestaankin haluaisin mennä, ehkä sitten kesällä kun on vihreää ja nättiä ja lämmintä ja se kuulu Tivolikin auki, se kun jäi vielä näkemättä läheltä.

Lomailu jatkuu nyt luvallisen laiskottelun merkeissä Kokkolassa. Ohjelmassa on vain hiukan sukulointia, ystävien tapaamista ja kampaaja tiistaina (v-i-i-m-e-i-n!) Arkiympyröistä poistuminen nollaa aivoja tehokkaasti, toisaalta liika nollautuminen on vaarana pääsykokeiden lähestyessä. Annan itselleni luvan laiskotella vielä pääsiäispyhät, sitten on napattava taas laskin käteen ja kahlattava tilastosuo loppuun. Artikkelikokoelmakin ilmestyy alle viikon kuluessa, auts.

Matkalla uneen

Toissailtana laskin tilastolaskuja myöhälle yöhön. Uni ei laskemisen jälkeen halunnut tulla millään. Kellonajasta huolimatta aivot olivat edelleen siinä tilassa, jossa normaalijakaumaa approksimoidaan binomijakaumalla uudestaan ja uudestaan (olin tämän uuden asian oppimisesta niin innoissani, etten malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin ratkaissut jokaisen siihen liittyvän laskun pääsykoekirjasta).

Eilen päätin välttää tämän virheen ja vaihtaa suosiolla laskemisen johonkin vähemmän analyyttiseen ennen nukkumaanmenoa. Päädyin suunnittelemaan Islanninmatkaamme, tarkemmin sanottuna vertailemaan eri bussipassien hintoja. Ennen nukkumaanmenoa päässä pyörivätkin numeroiden sijaan kaikki ne kauniit maisemavalokuvat, joita surffaillessa tuon tuosta napsahti eteen. Nukahdin paljon vaivattomammin.

Suunnitelmamme matkan suhteen ovat toistaiseksi aika avoinna. Varmoja käyntikohteita ovat toistaiseksi vain Reykjavik (tietenkin) ja Húsavík (valasbongailukohde), sekä neljän päivän vaellus Landmannalaugarista Pórsmörkiin. Todennäköisesti päädymme ottamaan jonkinlaisen circle-passportin, jolla siis käytännössä "tehdään kierros Islannin ympäri". Moni kysymys odottaa vielä vastaustaan ja suunnitelmat hyvinkin suurpiirteisiä (tosin en halua niistä turhan tarkkoja laatiakaan), mutta innostus alkaa olla huipussaan! Kunhan kesälomaviikot lyödään lukkoon, klikataan lentoliput ostoskoriin saman tien.

Kaksi viikkoa hiljaisuutta, Islannin luontoa, vaelluksia, valaita, telttailua.. En äkkiseltään keksi parempaa tapaa nollata itseäni kaiken töissä stressaamisen jäljiltä. Tittidii, mentäispä jo!

Kuva weheartit.com

Lukittu vaihtoehto

Koska emme miehen kanssa oikein osaa pysyä aloillamme kun eteen tulee niinkin erityinen juhla kuin parisuhteemme vuosipäivä, päädyimme tänäkin vuonna arpomaan sopivaa maisemanvaihdosta huhtikuun alkupäiville. Mielessä oli kaikenlaista pidennetystä Tukholmanristeilystä äkkilähtökarkumatkaan. Käytännössä tärkein kriteeri oli mahdollisimman alhainen hinta, koska kyseessä on vain pieni "karkumatka", eikä sellainen useamman viikon maisemanvaihdos jollaista suunnittelemme kesäksi.

Lopulta lentojen hintoja vertaillessa vaihtoehdoksi nousi hieman yllättäen Kööpenhamina. En ole koskaan käynyt, ei ole oikeastaan tullut vaihtoehtona mieleen kovinkaan usein. Joten miksipä ei? Usein on hyvä suunnata juuri sinne, minne ei sydän palaen haluaisi ehdottomasti päästä. (Elokuun reiliä suunnitellessakaan Venetsia ei ollut must-listallamme vaan vain yksi monista vaihtoehdoista viimeiseksi vierailukohteeksi. Kuitenkin juuri Venetsiaan ihastuin aivan erityisellä tavalla. Yllättyminen on hyvästä.)

Lennot pääsiäisviikolle on nyt varattu ja majoitus maksettu. Matkakuumeen voi siis nyt luvan kanssa laittaa hautumaan pariksi kuukaudeksi (lukemat ovat tosin vaarallisen korkealla jo nyt). Vinkkejä otetaan myös vastaan teiltä jotka olette joskus Kööpenhaminassa vierailleet, itse kun en tiedä kohteestamme käytännössä mitään.

Kuva weheartit.com

Kuume

Ennättihän tässä kulua jo reilu kuukausi. Matkakuume, et sitten kauemmin malttanut pysytellä poissa? Tulin eilen taas selanneeksi läpi reilikuviamme valitessani niistä sopivia paperikuvatilaukseen albumia varten (näyttää jo vahvasti siltä että tänä vuonna saan vietyä albumiprojektini loppuun saakka, uskomatonta mutta totta) - siinä sivussa kuume nousi kohisten.

Kaiken kaikkiaan ääni pään sisällä tuntuu viime aikoina huutaneen yhä kovemmin tyyliin "mene, näe, koe, seikkaile!" En tiedä onko kyse jonkinasteisesta ikäkriisistä tai sitten kapinoinnista töihin ja opiskeluihin jumiutunutta elämäntilannettani vastaan, mutta tuntuu kuin juuri nyt olisi oikea hetki elämässä matkustella ja tutkia maailmaa (ja napsia tuhansia valokuvia). On ihan hirveästi paikkoja joita haluaisin nähdä - ennen kuin mahdollisesti juurrutan itseni tänne yhä tiukemmin.

Keskustelupätkä Anskun kanssa muutamia päiviä sitten konkretisoi matkakuumeiluani vielä piirun verran. Mokomat suunnittelevat uutta matkaa Aasian perukoille ja haluaisin niin lähteä mukaan (samalla unohtaen kaikki ne selitykset jotka viime kerralla estivät lähtemästä). Tiukan säästöbudjetin päätin jo aloittaa ja kysellä esimiehiltä alustavasti onnistuisiko parin kuukauden palkaton poissaolo tulevaisuudessa. Siihen on kuitenkin vielä kauan ja sitäpaitsi olen ollut ahkerana samassa työpaikassa niin kauan, että miten olis? En millään haluaisi uskoa elämäni olevan jo niin jämähtäneessä tilassa, etten kykenisi irrottamaan itseäni siitä edes hetkeksi. Olen aivan liian nuori olemaan olosuhteideni vanki!

Myönnetään kuitenkin että elämäntilanteeni voi vuoden kuluttua olla ihan toinen. Jos kaikki menee hyvin, olen vuoden kuluttua psykologian pääaineopiskelija Helsingissä ja elämäni motivoituneimmassa tilassa opintojen suhteen. Syrjäyttävätkö opiskeluhalut siinä vaiheessa matkakuumeen? En osaa vielä sanoa.

Aloitan kuitenkin varovaisen matkaintoilun jo tässä vaiheessa. Jos matkasuunnitelmat Aasian suuntaan kosahtaisivatkin seinään jo alkuvaiheessa, ovat miehen kanssa tehdyt Islantisuunnitelmat ainakin vielä voimissaan. Oli miten oli, tämän maan ulkopuolelle hyppään kyllä myös ensi vuonna - toivon mukaan useammin kuin kerran!

(Ylläolevat kuvat ovat kaikki reilikuvastostamme. Reilipostausta en ole vieläkään saanut aikaiseksi, pahoitteluni. Kenties albumin koostaminen kuvatilaukseni saavuttua innostaa vielä samansuuntaisen projektin toteutukseen täällä bloginkin puolella..)

Kesäloma

Kesäloma (eli elokuu) oli ja meni. Paluu arkeen tapahtui rytinällä alle vuorokauden kuluessa lentokoneen laskeutumisesta Helsinki-Vantaalle. Nyt on sitten dramaturgiaa ja psykologiaa kalenteri täynnä ja siinä sivussa pitäisi ansaita elantonsa samassa vanhassa työpaikassa, tukia kun en kelalta nosta. (Elokuun puolivälissä tuli muuten täyteen viisi vuotta nykyistä työsuhdetta. Voi kamala.) Tällä yhtälöllä kävi lopulta selväksi että kaikkeen ei voi revetä ja joitakin uhrauksia on täytynyt jo tehdä. Nyt kalenterin sisältö näyttää jo huomattavasti inhimillisemmältä, arkeen kiinnittyminen on kuitenkin vielä vaiheessa.

Hetkeksi kuitenkin paluu ihanaan elokuuhun. Ohjelmaan kuului mm..

..Rakkaan ystävän häät Kokkolassa..

..Elämäni ensimmäiset asuntomessut..

..Muutama lyhyt mutta onnellinen hetki kotona Lohtajalla..

..Niin, ja se reilikin.

Reili vaatisi ehdottomasti oman postauksensa, kenties sellaisen vielä teenkin. Yläpuolella olevat kuvat on nakeltu täysin satunnaisessa aikajärjestyksessä, toistaiseksi on hieman vaikeuksia hahmottaa vajaan 3000 kuvan kuvasaldoa kunnolla (ja vielä hieman enemmän vaikeuksia valita tuosta kuvamäärästä vain muutamia näytettäväksi). Tässä yhteydessä lyhyesti todettakoon että reilun kolmen viikon euroopankiertueemme sujui jopa paremmin kuin oli suunniteltu, Itävallassa saatuja ampiaisenpistoa ja auringonpolttamia lukuunottamatta kaikilta käytännön ongelmilta vältyttiin. Kohokohtien luettelo on pitkä, Alpeista jättiläiskilpikonniin, Berliinin erinomaisista sushipaikoista Venetsiassa eksyilyyn. Yhdessä vietetty aika poissa arkiympyröistä pisti pään juuri sopivasti pyörälle, syksyn kiireahdistus ei kummitellut mielessä kuin ehkä pari satunnaista kertaa.

Matkakuume on nyt hetkeksi taltutettu. Ehkä. Seuraavasta on kuitenkin jo puhuttu, huomasimme olevamme täysin samoilla linjoilla sen suhteen mihin suunta seuraavaksi otetaan. Vaeltelu rauhallisemmissa maisemissa vetää puolensa, reili kaikessa erinomaisuudessaankin aiheutti selkeän kaupunkiähkyn. Jos tämänhetkisissä suunnitelmissa pysytään, seuraavana olisi vuorossa pari viikkoa telttailua, valasbongailua ja geysireitä. Tästä lisää sitten joskus kun tulee ajankohtaisemmaksi, jätetään muhimaan!