maanantai 28. marraskuuta 2011

Ilmapallo



Kun illalla palaa kotiin ilmapallo mukanaan,
tietää ettei päivä ole voinut olla täysin epäonnistunut.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kotivakoojan yöpöydältä


Muutama päivä sitten posti toi paketin Japanista asti. Pieni täkäläinen kirjakustantamo Édition Paumes on ehtinyt julkaista jo hyvän kasan sisustuskirjoja, joiden kuvissa esitellään useiden eri maiden ja kaupunkien koteja. Useissa blogeissa on näitä hehkutettu, joten uteliaisuudesta päätin tilata oman, suomikoteja esittelevän kappaleeni. Taisin jäädä koukkuun. Tekstistähän ei näissä ymmärrä hölkäsen pöläystä, vaikka sitä paljon kuvien ohessa onkin - rikas kuvamaailma kuitenkin riittää. Seuraavaksi haluaisin ehkä tutustua jonkin muun maan koteihin. Tässä suomiversiossa riittää kuitenkin katseltavaa vielä hyväksi aikaa.

Yritän paraikaa herätellä myös lukuharrastusta (kuvien katselun oheen), koska ulkomaailma näyttää paiskovan niskaan päivä päivältä enemmän vettä ja tuulta sun muuta nautinnollista. Kolme kirjaa odottaa lukemistaan yöpöydällä. Yksi elämänkerta, yksi uusi teos suosikkikirjailijalta sekä eräs armaan opiskelutoverini kirjoittama satukirja. Kirjojen lisäksi myös virkkaaminen on tällä hetkellä tosi in. Vaatimattomana tavoitteenani on väsätä musta torkkupeitto makkariin. Neljä mummonneliötä onkin jo valmiina (ja noitahan tarvitsee vielä vähintään joku tuhat, jee)! Peukalot huutavat hoosiannaa jo tässä vaiheessa.

Pientä mummoutumista havaittavissa?

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Murrrh!


Olen havainnut viimeaikaisten merkintöjeni käsitelleen lähinnä kaikkea muuta paitsi sitä mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Syy on kuitenkin yksinkertainen - minulle kuuluu töitätöitätöitä. Tällä hetkellä teen työvuoroja sellaista näpsäkkää kuuden vuoron viikkotahtia, joten aikaa ei juuri jää muulle elämälle (työpaikassani kun vuorojen keskipituus on 7-8h iskettynä mahdollisimman hankalasti keskelle päivää). Tarkoitus olisi rauhoittaa tahtia mahdollisimman pian vuoden vaihduttua, sillä mm. pääsykoelukemiseen täytyy varata hyvä kasa aikaa. Tällä hetkellä tavoite on kuitenkin painaa duunia tukka putkella ja kasvattaa säästötilin saldoa nyt kun töitä riittää ja aikaakin toistaiseksi on.

Jatkuvalla vuorotöiden paiskimisella on kuitenkin veronsa (ylläriii!). Väsymys on vain yksi niistä, lisäksi löytyy mm. tuttua turhautumista siihen, kun juuri mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Olisi paljon juttuja joita haluaisi toteuttaa, paikkoja joissa haluaisin käydä ja ystäviä joita haluaisin tavata, mutta kun klo 21 jälkeen illalla könyää kotiin, tuntuu paikka sohvan ja television välissä väistämättä parhaalta olemisen pisteeltä.

Lisäksi töiden riittämiselläkin on kääntöpuolensa. Esimerkiksi se, ettei minulle toiveistani huolimatta voitu antaa vapaata syntymäpäiväkseni (enkä ole tästä epäkohdasta onnistunut vielä useista yrityksistä huolimatta pääsemään eroon). Voisin kyllä kärsiä vaieten, ostaa ruokiksella itselleni jäätelölahjan lohdukkeeksi ja heittää koko asian vitsiksi. Tällä kertaa hyllyllä kuitenkin sattuu odottelemaan jo lippu oopperaan, muiden suunnitelmien lisäksi. Tiedän että pitäisi olla onnellinen kun töitä riittää eivätkä rahat lopu kesken. Epäreiluuden tunnetta on kuitenkin ajottain vaikea väistää.

Onneksi mies lohdutti tuomalla berliininmunkin töihin ja palauttamalla erään tenttikirjan kirjastoon puolestani. Epäonnisuus on aiemminkin todettu ohimeneväksi tilaksi. Kyllä tämä tästä!

Kuva weheartit.com

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kerä


Olohuoneeseemme saapui eilen kauan odotettu asukas. Katossa muutostamme saakka killunut Ikean tylsä pallo sai korvaajakseen Kodin1:stä tilatun Kerä-valaisimen. Olin ehtinyt etsiä sopivaa valaisinta kauan, sillä halusin jotain suurta. Ja suurta on vaikeaa löytää, kun kattovalaisimien standardihalkaisija tuntuu olevan mitätöntä max 40 senttiä. Tai sitten on maksettava itsensä kipeäksi. Ei kiitos.

Keräkin maksoi pitkään turhan paljon, mutta tarjouskyttääminen ja miehen kanssa tehty kimppaostodiili tuottivat lopulta toivotun lopputuloksen. Tässä valaisimessa halkaisijaa on mukavat 56cm ja hinnassa jäädään passelisti esimerkiksi kalliimman serkun, Random Lightin, alapuolelle.

Lisäksi Kerä on kovin hurmaava..




.. Miten siis malttaa iltaisin vaihtaa valaistus siihen hämärämpään tunnelmalliseen, johon olen ehtinyt tottua (eli vain muutaman pöytälampun ja toisinaan kynttilöiden valaisemaan tilaan)? Toisaalta eipä Keräkään onnistu valaisemaan ympäristöään millekään leikkaussaliasteelle, joten tunnelma tärveltyminen tuskin on vaarana vastaisuudessakaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Purnukkaprojektin paluu

Hullareiden aikaan esittelin täälläkin ostamani Marimekon Purnukka-kankaan, josta kaavailin kangastaulua keittokomeron seinälle. No, projekti on edennyt hitaammin kuin oletin, johtuen lähinnä viime viikkojen työkiireistä ja toisaalta epämääräisistä "äh kuinka vaivalloista ja en kuitenkaan osaa"-ajatuksista. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni (lieneekö ollut illan pilatesjumppailun ansiota).


Ensimmäinen hidastava osuus oli kaaosmaiseen vaatehuoneeseemme hautautunut silityslauta, joka tosin asiaan perehdyttyäni osoittautuikin helpommin napattavaksi kuin olin olettanut. Silittelin saman tien koko kankaan, vaikka tauluun tuosta palasta meni ehkä 1/4 kokoinen pala. En kuitenkaan ollut varma kummassa päässä kangasta purnukat olisivat paremmassa asetelmassa, joten parempi oli tehdä varman päälle. (Ihanan mustunut muuten tuo silitysrautamme pohja.)


Itse taulukehikkoa emme itse alkaneet väsäämään. Varmaan tuollaisen kehikon tekeminen olisi onnistunut helposti itsekin, mutta satuin löytämään kohtuuhintaisen vaihtoehdon kangastaulu.fi-nettikaupasta. Oikeastaan vain vajaa 12€ postikulut kirpaisivat, paremmin hintoja vertailematta itse kehyshinnat vaikuttivat varsin edullisilta. Ostimme 60x120 kehyspaketin, välipuun ja niittipyssyn, hinnaksi taisi tulla n. 25€.


Niittipyssy on muuten ihan hemmetin pelottava kapistus. Pelkäsin sormieni puolesta varmaan jokaisen niitin kohdalla, ihan sama kuinka kaukana kehystä tukeva käsi olisi itse pyssystä. Jonnekin kyseinen laite on nyt vähintäänkin lukittava, olen ihan varma että se hyökkää jostain hyllystä päälle ja ampuu niitillä silmään. Todella, todella arvelluttava esine.


Itse kankaan pingottaminen kehykseen oli kuitenkin helpompaa kuin olin kuvitellut (ehkä tämä johtuu myös pitkästä harkinnastani ennen jokaista niittausta). Kuvio asettui nätisti kehykseen eikä vääristynyt mistään kohtaa. Kehykseen kuuluvat myös kiilapalat, joiden avulla kangasta voi myöhemmin kiristää jos se pääsee käytössä laiskistumaan tai olisi pingottaessa jäänyt löysälle.

Tuli ihan kiva onnistumisfiilis tuosta taulunrakennuksesta. Tekisi mieli väsätä samanlainen mutta hieman isompi kangastaulu sohvan yläpuolelle. Sopiva kangas on kuitenkin edelleen hakusessa. Ensin olisi tosin saatava nuo purnukat seinälle asti. Ruuvin poraamisen kiviseinään jätän kuitenkin suosiolla miehen hoidettavaksi. Lainaan saamamme vähintään tonnin painoinen pora kun vaikuttaa murhanhimoista niittipyssyäkin pelottavammalta värkiltä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Otsahiuksisto


Rakkaani, jospa et tällä kertaa kasvaisi ja minua jättäisi?

Viikko sitten kävin vakiokampaajallani. Tuli jälleen todettua se tosiasia, että kampaaja, tuttukin sellainen, on osattava ohjeistaa hyvin jos tavoitteena on sopuisa yhteiselo tuon päänahasta pukkaavan aineksen kanssa. Tällä kertaa vahinkoa ei siis (luojalle kiitos) tapahtunut, mutta elokuussa huolimattomuus ohjeistuksessa koitui kohtaloksi. Tällä kertaa kampaajalta lähti mukaan juuri sopivasti pyöreä ja rikottu otsis. Ja olemisen keveys. Sellainen, johon liittyy poistunut tarve pyyhkiä irtohiuksia jatkuvasti pois näköaistin tieltä. Ah!

Fakta: en ole soveltuva astettakaan graafisemman leikkauksen kantajaksi. Alan muistuttaa scifihahmoa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Lauttasaaren pienet joulut

Eiliset pikkujoulut voi hyvällä syyllä liittää osaksi erinomaisesti onnistuneiden illanviettojen sarjaa. Juhlinnan ohessa tulimme todistaneeksi seuraavat:

a) reilu 30 henkeä reilu 40 neliön kämpässä on tiivistunnelmainen muttei mahdoton yhtälö
b) naapurimme ovat ihailtavan kärsivällistä väkeä melutason noustessa (siitäkin huolimatta että suuri osa on lapsiperheitä.)

Kaikilla tuntui olevan hauskaa, sipsit eivät loppuneet kesken, munavoi oli menestys (jälleen), siinä sivussa tuli nähtyä monia rakkaita pitkästä aikaa ja tutustuttua muutamiin uusiin upeisiin tuttavuuksiin. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu siis henkilöille sekä kohdassa a että b. Vuoden päästä uudestaan!

Niin, ja lähikapakkaneitsyyskin on nyt viimein karistettu. (Enhän olekaan asunut Lauttasaaressa nyt kuin sellaiset hmm.. kolme vuotta?)


Tieto illanvietosta kiiri myös luontokappaleiden korviin, saimme luoksemme kuokkavieraan. Tämä kuitenkin poistettiin seurastamme pian mukin ja pahvilautasen avulla. Olemmehan köyhiä opiskelijoita, kaikkien halukkaiden kestitsemiseen ei nyt vain ollut varaa. (Hetken epäilimme kuokkailijan olleen se sama innokas, joka keväällä etsiskeli kämppää parvekkeeltamme.)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rakkaudesta turkoosiin


Taitaa olla vuosi siitä kun kampaajalla istuessani ja lukiessani kaikkia pöydälle aseteltuja naistenlehtiä törmäsin ensimmäistä kertaa Krenit-sarjan kulhoihin. Nämä Herbert Krenchelin 1950-luvulla suunnittelemat teräsastiat jäivät välittömästi kummittelemaan mieleeni. Erityisesti turkoosilla sisuksella varustetut kulhot olisivat tervetulleita koputtelemaan ovelleni milloin vain. Ehkä niistä muutama vielä tuleekin, nyt kun suunnitelmat astiaston uusimisesta ovat alkaneet toden teolla itämään.

Minun on niin vaikea vastustaa turkooseja as(t)ioita.


Kerrottakoon vielä että kampaajakäynnin jälkeen kesti hyvä tovi ennen kuin onnistuin löytämään astioista lisätietoja netissä surffaillessani. Jossain vaiheessa ymmärsin ongelman johtuneen väärin muistetusta nimestä. Hakusana 'Kermit' ei (yllättävää kyllä) tuottanut kuin kuvia eräästä kuuluisasta sammakosta.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kirppukaupoilla Kokkolassa



Olen yrittänyt aina Kokkolassa käydessäni käydä koluamassa läpi ainakin ne muutamat suurimmat kirpputorit, sillä muuten täältä ei shoppailun suhteen löydy juuri mitään mitä ei löytyisi myös Helsingistä. En ole koskaan ollut kovin lahjakas kirppuilussa, mutta yritän kovasti harjaannuttaa silmääni löytöjen tekemiseen.

Tänään ajoin varta vasten kaupunkiin tutustuakseni uudehkoon SPR-kirppikseen, josta olin ehtinyt kuulla jo useamman suosittelevan sanan. Paikan löytäminen tuotti hiukan vaikeuksia, jotka kuitenkin johtuivat lähinnä arasta ajotyylistäni (autolla ajoa saa aina vähän jännätä jos sitä harrastaa vain n. 2-3 kuukauden välein). Muuten vaikutelma oli vain positiivinen. Tila oli suuri ja siisti, tavarat oli järjestetty selkeästi ryhmittäin. Vaatteetkin siististi värinsä mukaan.



.. Eivätkä hinnatkaan paljoa päätä huimanneet. Mukaan tarttui lopulta mm. etsimäni kankaat uusiin makuuhuoneen koristetyynynpäällisiin parilla eurolla per palanen (ja minä kun olin jo hypistellyt uusia kankaita Eurokankaassa, varmana siitä etten muuten sopivaa materiaalia löydä) sekä harmaa villatakki 2,40€ (minulle, joka en koskaan tahdo löytää sopivia ja kivoja vaatteita kirppareilta vaikka haluaisin). Nappi reissu siis! Parhaita Kokkolassa koluamiani kirppareita, kehtaa siis suositella täälläkin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Leluelämää

Hihi.




Törmäsin tänään blogiviidakossa seikkaillessani nimeen Aled Lewis. Tältä Lontoossa asuvalta suunnittelijalta/kuvittajalta löytyy paljon hauskaa materiaalia, mutta Toy Stories-sarjan kuvat (johon yllä olevat siis kuuluvat) hurmasivat välittömästi! Hihittelin nämä yksitellen läpi, kahden huonosti nukutun yön aiheuttaman väsymyksen avittamana.

(.. Oikeastihan olisin hihitellyt nämä läpi vaikka olisin ollut pirteämpi kuin koskaan. Lelueläimet ja puhekuplat yhdessä nyt vain sattuvat vetoamaan huumorintajuuni.)

Lisää kuvia täällä: www.aledlewis.com

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Syystanssiaiset





Olen useana iltana töistä palatessani pysähtynyt ihailemaan katulamppujen valossa liikehtiviä lehtiä. Niitä, jotka eivät ole vielä halunneet päästää irti ja liittyä osaksi maanpinnan lehtimattoa. Tänään jaksoin viimein palata ulos kameran kanssa tallentamaan muutaman palasen tuosta näystä - joka uskoakseni on pian katoamassa talven tieltä.

Aamulla ilmassa nimittäin leijui jo tuttu, kylmä tuoksu.

Iltalaulu tuolikaunoisille


Innostuin testailemaan vielä hiukan lisää Picasa-ohjelmaa ja sen oheistuotteena syntyi taas yksi kollaasi. Tosin vaatimattomasti vain kahdella kuvalla, mutta vaatimatonhan olen myös toiveissani. Vain se lottovoitto ja isompi asunto ostoslistalle, enempää en vaadi. Ja mieluusti sitten sellainen asunto, jossa olisi oma nurkkaus kumpaisellekin kollaasini tuoliunelmalle.

Nyt suunta kuitenkin tuolikauppojen sijaan sängyn puolelle. Menossa tuplapalkkaviikonloppu, kiitos lauantaisen pyhäinpäivän. Vielä kaksi työvuoroa ja käännän nokkani pariksi päiväksi kohti Kokkolaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei ole (paitsi kampaajalla käynti viimein!). Tarkoitus olisi lähinnä lepäillä muutama päivä perheen seurassa, nähdä mahdollisuuksien mukaan ystäviäkin ja nauttia pitkästä aikaa Vilin tassuterapiasta.

Yritän myös olla ajattelematta reissun jälkeen odottavia kuuden päivän työviikkoja. Todellisuudessa edes kiire ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä pahalta. Kumma juttu.

(Olen muuten erityisen ylpeä noista pilvipalleroisista kuvittamassa tätä unelmointiseikkaa tässä! Kyllä se irc-galleria-aikainen kuvanmuokkaaja-addikti vielä tätä menoa saadaan herätettyä uniltaan.)

torstai 3. marraskuuta 2011

Sydän Seinä Sydän

Rohkeus oli jo pettää ja suunnitelmat keittokomeron seinän uusimisesta lentää komeroon toistaiseksi, mutta jossain hetkellisessä hulluuden puuskassa sain eilen kuitenkin valittua sopivan värilapun, raahauduttua Ruoholahteen ostamaan maalaustarvikkeet ja pistettyä keittokomeron värimaailman uusiksi.


.. Lopputuloksena ilmeeltään ihanasti raikastunut keittokomero, joka ei yhdestä tummemmasta seinästään huolimatta vaikuta yhtään pienemmältä (kuten rautakaupan maalimieskin vakavalla naamalla varoitteli) vaan tuhatkertaisesti viihtyisämmältä ja lämminhenkisemmältä.

Tähän kohtaan pesänrakennusvimmaisen tyytyväistä kehräystä.

(Kuva ei juuri kerro tuosta keittokomeron kokemasta muutoksesta, mutta parin neliön keittokomerosta on kohtalaisen vaikeaa ottaa kuvaa joka tekisi sille minkäänlaista oikeutta.)