Rakkaani, jospa et tällä kertaa kasvaisi ja minua jättäisi?
Viikko sitten kävin vakiokampaajallani. Tuli jälleen todettua se tosiasia, että kampaaja, tuttukin sellainen, on osattava ohjeistaa hyvin jos tavoitteena on sopuisa yhteiselo tuon päänahasta pukkaavan aineksen kanssa. Tällä kertaa vahinkoa ei siis (luojalle kiitos) tapahtunut, mutta elokuussa huolimattomuus ohjeistuksessa koitui kohtaloksi. Tällä kertaa kampaajalta lähti mukaan juuri sopivasti pyöreä ja rikottu otsis. Ja olemisen keveys. Sellainen, johon liittyy poistunut tarve pyyhkiä irtohiuksia jatkuvasti pois näköaistin tieltä. Ah!
Fakta: en ole soveltuva astettakaan graafisemman leikkauksen kantajaksi. Alan muistuttaa scifihahmoa.
