Omaa tilaa kaivaten

Vuoden 2013 olen päättänyt aloittaa panostamalla viimein kirjoitus- ja opiskeluolosuhteiden parantamiseen. Taiteellinen opinnäytteeni alkaa viimein olla vaiheessa, jossa olisi aika siirtyä työstämään varsinaista näytelmätekstiä koneella, luonnoskirjaan raapustelun sijaan. Olen kuitenkin huomannut suurimmaksi ongelmaksi kunnollisen työskentelypisteen puuttumisen. Miehellä on tietokonepöytänsä, oma nurkkauksensa pelaamiselle, opiskelulle ja musiikin parissa puuhailulle, kun taas itse olen röhjöttänyt sohvamme lähes vaihtokuntoon. Sohvailun ergonomisuus ja television petollinen läheisyys ovat tappotuomio luovuudelle, huomattu on. Työelämäkurssillakin joskus muinoin esille nostettu työskentelytilan tärkeys on noussut täysin uuteen valoon, ymmärrän pointin nyt enemmän kuin täysin.

Oikeastaan haluaisin oman, erillisen huoneen jonka voisin pyhittää opiskelulla ja (erityisesti) kirjoittamiselle. Silmät ovat auki sopivien asuntokandidaattien varalta jatkuvasti ja oikean tullessa kohdalle olisin valmis maksamaan isomman potin vuokrastamme tuota omaa tilaa vastaan. Helsingissä opiskelevalle pariskunnalle sopivan kolmion löytyminen vaatisi kuitenkin mieletöntä tuuria ja mielettömällä tuurillakin melkoisia kompromisseja.

Aloitan siis suosiolla siitä työpöydästä, oman pienen & pyhän nurkkaukseni rakentamisesta. Joulun mentyä klikkaan viimein tilaukseen String-hyllykön johon liitän pöytälevyn, esteettisyydestä kun en aio tinkiä (ja onhan tästä ollut puhetta aiemminkin). Toistaiseksi ratkaisematon ongelma on kuitenkin työtuolin hankinta. Miksi ne kaikki ovat niin ihmeen rumia? (Oikeastaan täydellinen tuoli on jo löytynyt, pimeän tullen kun kävisin mielelläni napsimassa itselleni yhden Kaisa-talon David Rowlandin suunnittelemista työtuoleista, joihin olen täydellisen rakastunut. Miksi näitä ihanuuksia ei myydä yksittäiskappaleina yksityishenkilöille? Mur.)

Tänään yhdeksi sympaattiseksi vaihtoehdoksi pomppasi vanha toverini jumppapallo! Tuo kumirumilus, jonka kanssa olen kuitenkin kehittänyt ystävyyssuhteen Unisportin pallojumpissa, toimisi varmasti hyvänä istuimena ainakin osa-aikaisesti. Pallot itsessäänhän eivät silmää hivele, enkä tästä syystä ole hankkinut sellaista kaksiomme nurkkiin pyörimään. Tänään törmäsin kuitenkin ratkaisuun. Miksi kukaan ei ole tarjonnut minulle päällisen mahdollisuutta (eritoten esitän kysymyksen omille aivoilleni)? Virkatussa harmaassa asussa jumppapallosta tulee minun silmiini valtavan herttainen eikä se pääse sporttisuudellaan ahdistamaan - tykkään! Helpoimman ratkaisun tarjoaa valmiin päällisen ostaminen, nämä Pampulan päälliset tulivat vastaani Katoko-nettikaupassa. Ajattelin kuitenkin uskaltautua diy-linjalle.

Jatkosta kuulette siis joskus. Tai ette enää ikinä.

Kuva Pampula

Alkujärkytyksestätoipuja

Blogihiljaisuus on jatkunut rankasti pidempään kuin on ollut tarkoitus. Psykologian opintojen aloittaminen on vaatinut veronsa. Pääsykokeisiin lukeminen keväällä taisi siis olla vasta esimakua, tämä sekä edessä olevat vuodet kun tulevat kaikesta päätellen sisältämään enemmän kirjojen pänttäämistä kuin mikään opinahjoni aikaisemmin.

Mutta näin alkujärkytyksestä toipuessani ja päästessäni asteittain sisälle myös jatkuvaan englanniksi opiskeluun (ymmärsin kyllä kieltä hyvin jo ennen psykologian opintoja, mutta aivot ovat silti joutuneet koetukselle myös tenttikirjojen 95% englanninkielisyydestä), ja toisaalta koulujoululoman rentouttamana, uskallan taas lupailla suurempaa blogiaktiivisuutta. Aiheita on, kunhan istutan itseni koneen ääreen.

Koska nyt joudun kuitenkin sullomaan itseni peittoihin (kiitos huomisen 11 päivän työputken päättävän vuoron), lopetan merkintäni tällä erää tähän. Tai ehkä sittenkin seuraavaan videoon, joka teki tästäkin illasta pikkuisen iloisemman.

Pikaisempiin tapaamisiin!

Poppaa poppaa

Kuka kiltti tulisi ja repisi minusta tämän raastavan matkakuumeen?..! 

Helpotusta on luvassa syyskuun lopussa, silloin suuntana on aina yhtä hurmaava Lontoo kera ihastuttavan naisseuran. Mutta piru vie ystäviäni jotka yrittävät kääntää pääni vielä kauemmas heti ensi vuoden alkajaisiksi. Itsekuri määrännee lopulta sen, onko tuo 'kauemmas' lopulta taloudellisesti mahdollinen ajatus.

(Toivon todella että arkitodellisuus antaa luvan tehdä taas yhden hypyn ex tempore. Nyt kun on juuri se hetki elämästä, jolloin tällaisille ideoille on lähes mahdotonta, kenties jopa luvatonta sanoa ei.)

Kuva weheartit.com

Lomasaalis

Lomaviikko kului lähes kokonaisuudessaan perheen luona Kokkolassa. Siinä sivussa tuli kierreltyä muutamat kirpputorit (lue: kymmenen) niin Kokkolassa, Kannuksessa kuin Kalajoellakin.

Ja tietenkin juuri tällä reissulla, jolla minun ei ollut tarkoitus tuhlata rahan rahaa, osoittautui Kokkola tovereineen jälleen petollisen hyväksi shoppailuympäristöksi. Löytyi kahdet kengät (en ikinä löydä sopivia kenkiä kirpputorilta, nyt löytyivät nämä syksyiset alle kymmenellä eurolla yhteensä, mitäh!), kaksi takkia, löytyi lautapeliä ja täydennystä kivi-tuikkukokoelmaan. Muiden muassa.

Löytyi myös sievin pöytälamppu ja Aarikan raitapurkki kolmella eurolla Fidalta. Pieni puurasia lähti mukaan neljällä eurolla, se toimittakoot tulevaisuudessa hiuspinnivaraston tointa. Emalikulhot löytyivät edesmenneen mummoni sekä tämän siskojen varastoista (samoin kuin vielä yksi isompi punainen kulho) - näille on erityisen suuri ilo antaa uusi koti.  

(Yksi jäi silti vielä nappaamatta mukaan. Kaikkeen kun eivät hennon junallakulkijan voimat riitä. Jos kukaan ei kuitenkaan ole ehtinyt edelle, saattaa yksi kirpputorilöytö matkata vielä myöhemmin Helsinkiin. Kohtalo siis määrätkööt olemmeko tarkoitetut asumaan saman katon alla, minä ja toivomani pikku projekti.)

Ah haikeutta

Taas oli päässyt käymään niin, että eläessäni lähes totaalisessa musiikinkuuntelupimiössä (kuluneen kesän runsasta festarointia ei lasketa), oli huomaamattani päässyt taas syntymään kaikkea uutta kaunista.

Sigur Rósin uusi albumi Valtari. Erityisesti tämä kappale.
Sydän on pakahtua jokaisella kuuntelulla.



Ps. Poden suunnatonta Islanti-ikävää. Siksi Sigurkin toimii juuri nyt, se kun kuulostaa ihan Islannilta.

Had a good Flow

Flow on hassu festivaali. 

Poissa telttatalkoot, poissa nuhjuinen festariolemus (kun ei ole useampaan iltaan jaksanut pestä meikkejään/hampaitaan ennen makuupussiin sammumista), poissa tuntien jonottaminen (Ilosaaressakin kesän aikana vieraillut arvosti). 

Tilalla mielettömän upea festarimiljöö, harvinaisen kuunneltava musiikitarjonta, käsittämättömän hintavat ruokakojut (13e hampurilaisateriasta, nyt hei oikeesti) ja kaikista yrityksistään huolimatta homogeeninen festarikansa. (Itsehän luulin alueelle saapuessani bonganneeni "tuon tyypin olen nähnyt jossain"-miehen , tajutakseni hetkeä myöhemmin että kaikki miehet alueella näyttivät samalta. Näiltä ns. hipstereiltä. Hih.) 

.. Parasta oli kuitenkin upea Björk. Häntä aion kuunnella vastaisuudessa huomattavasti useammin. (Hänen upeasta esityksestään minulla ei kuitenkaan ole kuvia, koska niitä ei saanut ottaa, enkä lähes eturivissä uskaltanut salakuvatakaan.)

Festarikesä 2012 alkaa olla virallisesti ohi. Haikeus. Seuraavaksi yhden naisen karavaanini suuntaa kohti Kokkolaa, kesän viimeinen jämälomaviikko on hyvä viettää perheen luona koiraterapiassa. 

Kaunis kauris

Taisin juuri löytää sopivan taulumateriaalikankaan makuuhuoneen seinälle.

Marimekon Kaunis Kauris it is!

(Tämä ihanuus sattuu vielä olemaan Marimekon kanta-asiakastarjouksessa elokuun ajan, selvää kohtalon johdatusta.)