Kettuystäväiseni

Taistellessani tietäni töistä kotiin läpi tuulen ja sateen (ties kuinka monetta kertaa tälle "talvelle") tajusin, että olen tyystin unohtanut esitellä kuluneen vuoden ehdottomasti parhaan vaatehankintani. Tai täsmällisemmin, vaatteen jota ilman en voisi enää kuvitella eläväni.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä aremmaksi olen tullut kylmyyttä kohtaan. Päätin siis viimein hankkia itselleni kunnollisen takin. Sellaisen, jossa minun ei varmasti tarvitsisi palella ja joka olisi tarpeeksi laadukas kestääkseen käytössä vuosia. Vertailun jälkeen päädyin valitsemaan Fjällrävenin Greenland-parkan, osittain laadukkuutensa jo todistaneen, samalta merkiltä hankkimani Kajka-rinkan ansiosta.

Ja eipä ole muuten tarvinnut katua.

Alun perin en ajatellut uuden takkini kestävän enää kovemmilla pakkassäillä. Mutta koska pakkassäät ovat loistaneet poissaolollaan ja ulkona on saanut kohdata päivästä toiseen lähinnä tuulta/sadetta/räntää, on kettutakki ollut elementissään. Se tekee mitä lupaa, pitää kuivana ja lämpimänä niinäkin päivinä jolloin kaikkein viimeiseksi haluaisi astua ulkoilmaan. Näin ollen sen vaikutus myös henkiseen hyvinvointiin on ollut odottamattoman suuri. Surkeinkaan sää ei onnistu lannistamaan kun tietää joutuvansa kärsimään siitä edes hiukan vähemmän. (Tällä hetkellä olen myös melko varma että kettu kestää ne pakkassäätkin, ainakin jos alle laittaa tarpeeksi lämmintä kerrosta.)

Ihmiset, panostakaa hyvään ja laadukkaaseen takkiin! Hyvässä takissa eivät rahat mene harakoille. Korkeampi hinta kirpaisee vain hetken, kun tietää saaneensa ystävän vielä moniin tuleviinkin syyssateisiin ja talvikylmyyksiin.

Syystanssiaiset

Olen useana iltana töistä palatessani pysähtynyt ihailemaan katulamppujen valossa liikehtiviä lehtiä. Niitä, jotka eivät ole vielä halunneet päästää irti ja liittyä osaksi maanpinnan lehtimattoa. Tänään jaksoin viimein palata ulos kameran kanssa tallentamaan muutaman palasen tuosta näystä - joka uskoakseni on pian katoamassa talven tieltä.

Aamulla ilmassa nimittäin leijui jo tuttu, kylmä tuoksu.

Burgertorstai

Ah, elämälle kiitos keittiössä viihtyvästä avomiehestä! Tänään kymmenen tunnin työvuoron jälkeen kotona odottivat miehen itse taikomat hampurilaiset, kotitekoisilla pihveillä täytettyinä. Ja maistuivat muuten vähintään yhtä hyvälle kuin jotkin ravintolan tekeleet. Todennäköisesti paremmalle, näiden etuna kun on ns. "poikaystävälisä".

Eipä tämän erikoisempia tällä erää. Paahdan tällä hetkellä työvuoroja sellaisella tahdilla, ettei kotonakaan ehdi kuin äkkiseltään pyörähtää. Tämänpäiväinenkin 10h oli vain harjoittelua huomista 12h töissäoloa varten (myönnetään että keskimääräinen työvuoroni pituus on 7h, tämä on onneksi poikkeustilanne). Plussat: säästötili pullistuu nopeammin kuin olin itse asiassa edes odottanut. Miinukset: muun elämän kadottaminen..?

Kaikesta kiireestä ja syksyn koleudesta huolimatta olen huomannut olevani tällä hetkellä jotenkin hirveän iloinen ja innostunut. En oikeastaan edes tarkalleen tiedä mistä tämä johtuu. Kaikenlaisia ideoita tupsahtelee saman tien kadoten, toivon vain että edes muutama niistä jäisi elämään. Siinä sivussa erinäiset pienet suuret oivallukset ovat tehneet olemisesta paljon helpompaa.

Toivon että tämä jokin on tullut jäädäkseen.

Syyspromenadilla

Pakko myöntää, rakastan syksyä jos se on puettu tällaisiksi päiviksi (ei sateeksi, ei tappavaksi tuuleksi, ei tienvarsilla vaaniviksi sienirykelmiksi). Pieni hento tuulenvire, auringon pilvetön läsnäolo ja lehdillä päällystetty rantapolku kelpaavat minulle. Eilisistä ennätyslämpimistä en päässyt nauttimaan kuin lyhyen hetken siirtyessäni koululta työpaikalle, mutta eipä säässä ole ollut valittamista tänäänkään. Luonto on jotenkin levollinen ja raukea tähän aikaan vuodesta.

Alimmaisessa kuvassa vilaus työmaasta, jonka talot ovat pikkuhiljaa kohonneet peittämään asuntomme merinäköalaa. Toivottavasti pieni kaistale merta jää näkyville vielä meidänkin ikkunastamme mokomien valmistuttua. Ellei sitten käy niin, että illalla voitamme lotosta ja voimme alkaa hieroa kauppoja omasta rantakodista. Noilla ikkunasta näkyvillä asunnoilla on hintaa muistaakseni yhdestä miljoonasta kolmeen ja puoleen miljoonaan.

Lottovoittajallehan se on pieni raha.