Lukittu vaihtoehto

Koska emme miehen kanssa oikein osaa pysyä aloillamme kun eteen tulee niinkin erityinen juhla kuin parisuhteemme vuosipäivä, päädyimme tänäkin vuonna arpomaan sopivaa maisemanvaihdosta huhtikuun alkupäiville. Mielessä oli kaikenlaista pidennetystä Tukholmanristeilystä äkkilähtökarkumatkaan. Käytännössä tärkein kriteeri oli mahdollisimman alhainen hinta, koska kyseessä on vain pieni "karkumatka", eikä sellainen useamman viikon maisemanvaihdos jollaista suunnittelemme kesäksi.

Lopulta lentojen hintoja vertaillessa vaihtoehdoksi nousi hieman yllättäen Kööpenhamina. En ole koskaan käynyt, ei ole oikeastaan tullut vaihtoehtona mieleen kovinkaan usein. Joten miksipä ei? Usein on hyvä suunnata juuri sinne, minne ei sydän palaen haluaisi ehdottomasti päästä. (Elokuun reiliä suunnitellessakaan Venetsia ei ollut must-listallamme vaan vain yksi monista vaihtoehdoista viimeiseksi vierailukohteeksi. Kuitenkin juuri Venetsiaan ihastuin aivan erityisellä tavalla. Yllättyminen on hyvästä.)

Lennot pääsiäisviikolle on nyt varattu ja majoitus maksettu. Matkakuumeen voi siis nyt luvan kanssa laittaa hautumaan pariksi kuukaudeksi (lukemat ovat tosin vaarallisen korkealla jo nyt). Vinkkejä otetaan myös vastaan teiltä jotka olette joskus Kööpenhaminassa vierailleet, itse kun en tiedä kohteestamme käytännössä mitään.

Kuva weheartit.com

Kaamospiristäjiä

Joitakin vuosia sitten sain vanhemmiltani joululahjaksi ensimmäisen Arabian muumimukini, tummansinisen Mörkö-aiheisen. En ole koskaan ajatellut alkaa näitä muumimukeja keräilemään, mutta jotenkin tuo yksittäinen muki (vaikka Mörön olemukseen sopiikin) on vaikuttanut kovin orvolta muiden kippojen ja kuppien seassa.

Muutamia päiviä sitten päätin lopultakin hankkia Mörölle kaverin. Päädyin Nipsuun, koska a) Nipsu on ihanin ja b) muki on väritykseltään vastustamattoman turkoosi. Nyt Nipsu on asunut meillä jo pari iltaa ja olen täysin vakuuttunut että hänestä tulee uusi lempparimukini, melko vaatimattomasta tilavuudestaan huolimatta. Hänessä kun on jotain kovin kodikasta ja turvallista sohvapöydän nurkalla istuessaan.

Kotiimme on viimein hankittu myös ensimmäinen joulukoriste ever! En ole turhaan viitsinyt kotiamme koristella, koska vietämme miehen kanssa joulua perheidemme luona. Tämä pöllöhyrränen pysynee käytössä joulun jälkeenkin. Satun nimittäin pitämään pöllöistä ihan ympärivuotisesti, en vain jouluisin.

Taistelu kaamosväsymystä vastaan on juuri nyt kiihkeimmillään. Mikään määrä unta ei tunnu riittävältä, valon määräkin on naurettavan pieni. Kuinka sitä voikin olla näin väsynyt koko ajan? Tälläkin hetkellä päivän jatkuminen tuntuu hyvin epätodennäköiseltä ilman päikkäreitä.

..Saahan kesänodotuksen jo aloittaa?

Myrskyn merkkejä jo vuodesta 1985

Äiti lähetti minulle aamulla onnitteluviestin, jossa muisteli kuinka syntyessänikin oli juuri nousemassa myrsky. Tosin tuolloin kyseessä taisi olla oikea talvimyrsky, kirpeää pakkasta ja lunta. Nyt on vain puita tanssittava tuuli, ikkunasta näkyvät vaahtopäät jäättömällä merellä ja harmaa taivas, joka lupailee korkeintaan räntäsadetta (toivottavasti jättää toteuttamatta).

Perinteet kunniaan, kuitenkin!

Lauttasaaren pienet joulut

Eiliset pikkujoulut voi hyvällä syyllä liittää osaksi erinomaisesti onnistuneiden illanviettojen sarjaa. Juhlinnan ohessa tulimme todistaneeksi seuraavat:

a) reilu 30 henkeä reilu 40 neliön kämpässä on tiivistunnelmainen muttei mahdoton yhtälö
b) naapurimme ovat ihailtavan kärsivällistä väkeä melutason noustessa (siitäkin huolimatta että suuri osa on lapsiperheitä.)

Kaikilla tuntui olevan hauskaa, sipsit eivät loppuneet kesken, munavoi oli menestys (jälleen), siinä sivussa tuli nähtyä monia rakkaita pitkästä aikaa ja tutustuttua muutamiin uusiin upeisiin tuttavuuksiin. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu siis henkilöille sekä kohdassa a että b. Vuoden päästä uudestaan!

Niin, ja lähikapakkaneitsyyskin on nyt viimein karistettu. (Enhän olekaan asunut Lauttasaaressa nyt kuin sellaiset hmm.. kolme vuotta?)

Tieto illanvietosta kiiri myös luontokappaleiden korviin, saimme luoksemme kuokkavieraan. Tämä kuitenkin poistettiin seurastamme pian mukin ja pahvilautasen avulla. Olemmehan köyhiä opiskelijoita, kaikkien halukkaiden kestitsemiseen ei nyt vain ollut varaa. (Hetken epäilimme kuokkailijan olleen se sama innokas, joka keväällä etsiskeli kämppää parvekkeeltamme.)

Lokakuun korkkau(k)s(et)

Eipä tullut lottovoittoa tällä(kään) kertaa. Itse asiassa rivimme onnistui välttämään jokaisen arvotuista numeroista lisänumeroita myöten, mikä olisi mielestäni jo lohdutuspalkinnon arvoinen suoritus!

Lauantai-ilta oli kuitenkin muilta osin onnistunut. Kokoonnuimme pienellä porukalla ex tempore viettämään aikaamme tänne Lauttasaareen. Aika kului nopeasti lautapelejä pelaillessa ja miehen Prahasta hankkimaa absinttilusikkaa testaillessa (jälkimmäisen pahaenteisestä kaiusta huolimatta ilta sujui hyvinkin rauhallisesti ja nätisti asuntoa tai toisiamme rikkomatta).

Toiselle testikierrokselleen pääsi myös huuto.netistä huutamani ja postin eilen perille kantama scrabble. Olen jo pitkään kytännyt kyseistä suosikkipeliäni huudosta tuloksetta. Pelin 30-40e hinta uutena on tuntunut liian kirpeältä ja valitettavasti huudettavaksi laitetut kappaleetkin ovat muistaneet arvonsa ja pysytelleet n. 20e tuntumassa. Viikko sitten päätin kuitenkin ottaa riskin bongattuani ilmoituksen 10e yksilöstä. Riskin siksi, että myyjä ei ollut vaivautunut laittamaan pelistä kuvaa saatikka kuvailemaan sen kuntoa muutoin kuin adjektiivilla "hyvä". Hutimahdollisuus oli siis melko suuri.

Riski oli kuitenkin ottamisen arvoinen. Kotiin saapui lähes uudenveroisessa kunnossa ollut peli, jonka käytöstä kieli ainoastaan hentoisesti rypistynyt ohjelehtinen. Peli näyttäisi olevan kunnossa myös siinä mielessä, että olen onnistunut voittamaan kaksi ensimmäistä sillä pelattua erää. Huippuhuuto siis! Minä sydän scrabble forever. (Tiedän että lautapelihuutoni herättävät varmasti suurta mielenkiintoa, mutta ensisijainen pointtini on ehkä kuitenkin yrittää välittää se hieno tunne jonka saa löydettyään jotain haluamaansa mukavasti kaupan hintoja halvemmalla.)

Illan aikana korkattiin myös pitkään hyllyssämme ensikäyttöään odottanut Qube-sarjan Älä epäröi. Kiitokset tämän pelin löytämisestä Anskulle ja Ollille, taannoin Kokkolassa pelattu erä ehti vakuuttaa minut täydellisesti tämän pelin viihdyttävyydestä ja lopulta onnistuimmekin bongaamaan oman kappaleemme Helsingin lautapelikaupasta. Pelin ideahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan vastata kanssapelaajan korteista lukemiin kysymyksiin mahdollisimman nopeasti käyttämättä sanoja ei ja kyllä. Ihanan simppeli isommankin porukan illanviettoihin sopiva idea, jossa pärjääminen (eli korttien haaliminen) on yllättävän haasteellista. Onnistuin lopulta voittamaan tässäkin pelissä. Hah!

Palkinnoksi napsahti autokyyti keskustaan (ystävällisyyttäni huolin toki muun seurueen samaan kyytiin) sekä karpalolonkero William K:ssa, jonne seurueemme lopulta päätyi jatkamaan iltaa. Kiitokseni teille ystävät ihanat, lottoarvontahuti harmitti huomattavasti vähemmän tämän illan ansiosta!

Kesäloma

Kesäloma (eli elokuu) oli ja meni. Paluu arkeen tapahtui rytinällä alle vuorokauden kuluessa lentokoneen laskeutumisesta Helsinki-Vantaalle. Nyt on sitten dramaturgiaa ja psykologiaa kalenteri täynnä ja siinä sivussa pitäisi ansaita elantonsa samassa vanhassa työpaikassa, tukia kun en kelalta nosta. (Elokuun puolivälissä tuli muuten täyteen viisi vuotta nykyistä työsuhdetta. Voi kamala.) Tällä yhtälöllä kävi lopulta selväksi että kaikkeen ei voi revetä ja joitakin uhrauksia on täytynyt jo tehdä. Nyt kalenterin sisältö näyttää jo huomattavasti inhimillisemmältä, arkeen kiinnittyminen on kuitenkin vielä vaiheessa.

Hetkeksi kuitenkin paluu ihanaan elokuuhun. Ohjelmaan kuului mm..

..Rakkaan ystävän häät Kokkolassa..

..Elämäni ensimmäiset asuntomessut..

..Muutama lyhyt mutta onnellinen hetki kotona Lohtajalla..

..Niin, ja se reilikin.

Reili vaatisi ehdottomasti oman postauksensa, kenties sellaisen vielä teenkin. Yläpuolella olevat kuvat on nakeltu täysin satunnaisessa aikajärjestyksessä, toistaiseksi on hieman vaikeuksia hahmottaa vajaan 3000 kuvan kuvasaldoa kunnolla (ja vielä hieman enemmän vaikeuksia valita tuosta kuvamäärästä vain muutamia näytettäväksi). Tässä yhteydessä lyhyesti todettakoon että reilun kolmen viikon euroopankiertueemme sujui jopa paremmin kuin oli suunniteltu, Itävallassa saatuja ampiaisenpistoa ja auringonpolttamia lukuunottamatta kaikilta käytännön ongelmilta vältyttiin. Kohokohtien luettelo on pitkä, Alpeista jättiläiskilpikonniin, Berliinin erinomaisista sushipaikoista Venetsiassa eksyilyyn. Yhdessä vietetty aika poissa arkiympyröistä pisti pään juuri sopivasti pyörälle, syksyn kiireahdistus ei kummitellut mielessä kuin ehkä pari satunnaista kertaa.

Matkakuume on nyt hetkeksi taltutettu. Ehkä. Seuraavasta on kuitenkin jo puhuttu, huomasimme olevamme täysin samoilla linjoilla sen suhteen mihin suunta seuraavaksi otetaan. Vaeltelu rauhallisemmissa maisemissa vetää puolensa, reili kaikessa erinomaisuudessaankin aiheutti selkeän kaupunkiähkyn. Jos tämänhetkisissä suunnitelmissa pysytään, seuraavana olisi vuorossa pari viikkoa telttailua, valasbongailua ja geysireitä. Tästä lisää sitten joskus kun tulee ajankohtaisemmaksi, jätetään muhimaan!

Jouluvalmisteluja

Kuten aiempinakin vuosina, tälläkin kertaa jouluvalmistelut jäivät aivan viimeisille hetkille. Lahjat tuli ostettua kahtena aattoa edeltäneenä päivänä ja eilinen aatonaattoilta töiden jälkeen kului paketoiden/leipoen pipareita/koristellen pipareita. Joulukorttien kanssa olin sentään tehokas - askartelin kortit lähes alusta loppuun työpäivän aikana (ei kerrota pomolle)!



Tarkoitukseni ei alunperin ollut ostaa lahjoja, mutta lopulta innostuin ja ostin lahjat koko perheelle sekä muutamille ystäville (suurin osa ystäväporukasta tuntuu tänä jouluna olevan jossain ihan muualla kuin Suomessa, joten sen puoleen lahjoja ei tarvinnut paljoa miettiä). Lahjojen antaminen on ehdottomasti joulun parhaita juttuja. Niiden saaminenkin on toki mukavaa, mutta jää silti kakkoseksi. Lahjojenhankintainnostustani voisin silti yrittää ennakoida ensi vuonna, jotta sopivien lahjojen keksiminen ei työkiireiden ohella tuottaisi ylimääräistä stressiä.

Alla ote piparipossutehtaamme aikaansaannoksista. Possupiparit (ja ennen kaikkea niiden koristeleminen) on kuulunut perinteisiini jo useana vuonna, ja olen onnistunut vetämään myös miehen mukaan hommaan. Koristelemme kummatkin possuista osamme ja kummankin taiteilemia possuja matkaa edelleen molempien perheiden aattojuhlintoihin.



Koska emme vietä mieheni kanssa joulua samassa osoitteessa, avasimme toistemme lahjat vuorokauden vaihduttua aatoksi viime yönä. Itse olin hankkinut miehelle lahjakortin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleille (tämä kun ahnehtii dokumentteja koneeltaan lähes päivittäin), mutta oma lahjani jäi kyllä helposti toiseksi miehen minulle hankkiman lahjan rinnalla. Ilmeisesti uudelleen syttynyt rakkauteni täälläkin esittelemääni Karhuherra Paddingtonia kohtaan on ollut hyvinkin nähtävillä viime aikoina, sillä paketista kuoriutui esiin alla näkyvä ihana (ja suuri) karvainen nallekaveri. Oma Karhuherra Paddington! Saa syyttää lapselliseksi, mutta enpä olisi parempaa lahjaa osannut keksiä. :)



Tänään matkustin sitten joulun viettoon tänne Kokkolan kotimaisemiin. Ilta on kulunut odotetun rauhallisesti kinkkua natustaen, lahjoja availlen sekä ihmetellen sedän ja isän iPadeja. (Olen ehkä helposti aivopestävissä, mutta ennakkoon paljon epäilystä herättänyt laite ei käytännössä vaikuttanutkaan ihan turhalta kapistukselta.)

Edessä vielä viisi päivää kotona löhöilyä. Olen päättänyt ottaa tämän pienen joululomani täysin levon kannalta, ei haittaa vaikken koko aikana nousisi sohvalta tekemään mitään! Rehkiä ehtii sitten taas Helsingissä..

Lämmintä joulua kaikille! :)

Juhlat

Rauha on laskeutunut Lauttasaareen. Vieraat lähteneet koteihinsa, pöydät täytetty tyhjillä oluttölkeillä ja viimeiset munavoit tuhottu hieman epäilyttävällä reseptillä yhdessä grillimausteisten sipsien kanssa. Muovailuvahaeläimet on survottu takaisin purkkiinsa ja lahjaksi saatu talvikurpitsa seisoo pöydällä epätietoisena tulevaisuudestaan.

Olen makoillut hyvän tovin sohvalla tuijottaen Animal Planetia (kyllä, taas) ja odottaen elonmerkkejä makuuhuoneen puolelta - miehen osalta juhlat kääntyivät hiukan ikävämmiksi aamun tunteiksi kuin itselläni. (Välihuomautuksena todettakoon että 9h aikana tuhosin itse vain kaksi lonkeroa ja siiderin, mikä ei juuri aiheuttanut kovempaa menoa illalla kuin huonoa oloa aamullakaan. Tosin en ole eläissäni kärsinyt krapuloista, joten samapa tuo.) Suunnitelmissa on piakkoin nauttia klo 16 aamiainen, joka koostunee pääosin illan jämäherkuista - brownieseja ja muffinsseja, ah elämän keveyttä!



Krapulan sijaan kärsin jonkinasteisesta juhlienjälkeisestä kaihoudesta. Siis sellaisesta tunteesta joka iskee kun on kauan suunnitellut ja odottanut jotain itse järjestämäänsä juhlintaa - ja sitten se yhtäkkiä onkin ohi. Toisaalta en hirveän usein jaksaisi itse emännöidä juhlimisia, pari kertaa vuodessa lienee sopiva määrä (jos ei tavanomaisia illanistujaisia lasketa). Itse järjestettyihin juhlintoihin liittyy aina tiettyjä vastuun tunteita. Riittääkö syömisiä kaikille? Pitääkö lämmittää uunissa vielä yksi pussillinen cocktailpiirakoita? Eihän kukaan joudu mököttämään yksinään jossain nurkassa?

Hauskaa oli joka tapauksessa ja luulen että itse emännöitsin tällä kertaa vähemmän kuin isäntä isännöi! Naapureiltakaan ei valituksia tullut, vaikka viimeiset vieraat lähtivät vasta klo 03 jälkeen. Onneksi olemme suurimman osan ajasta hiljaisia naapureita. Väittäisin ainakin.

Tölkkienkeruuaika!



ps. Illan aikana onnistuin myös viimein huutamaan meille lipaston! Nyt pitäisi vain saada järjestetyksi kyseisen huonekalun kuljetus Puotilasta Lauttasaareen..