sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Omaa tilaa kaivaten

Vuoden 2013 olen päättänyt aloittaa panostamalla viimein kirjoitus- ja opiskeluolosuhteiden parantamiseen. Taiteellinen opinnäytteeni alkaa viimein olla vaiheessa, jossa olisi aika siirtyä työstämään varsinaista näytelmätekstiä koneella, luonnoskirjaan raapustelun sijaan. Olen kuitenkin huomannut suurimmaksi ongelmaksi kunnollisen työskentelypisteen puuttumisen. Miehellä on tietokonepöytänsä, oma nurkkauksensa pelaamiselle, opiskelulle ja musiikin parissa puuhailulle, kun taas itse olen röhjöttänyt sohvamme lähes vaihtokuntoon. Sohvailun ergonomisuus ja television petollinen läheisyys ovat tappotuomio luovuudelle, huomattu on. Työelämäkurssillakin joskus muinoin esille nostettu työskentelytilan tärkeys on noussut täysin uuteen valoon, ymmärrän pointin nyt enemmän kuin täysin.

Oikeastaan haluaisin oman, erillisen huoneen jonka voisin pyhittää opiskelulla ja (erityisesti) kirjoittamiselle. Silmät ovat auki sopivien asuntokandidaattien varalta jatkuvasti ja oikean tullessa kohdalle olisin valmis maksamaan isomman potin vuokrastamme tuota omaa tilaa vastaan. Helsingissä opiskelevalle pariskunnalle sopivan kolmion löytyminen vaatisi kuitenkin mieletöntä tuuria ja mielettömällä tuurillakin melkoisia kompromisseja.

Aloitan siis suosiolla siitä työpöydästä, oman pienen & pyhän nurkkaukseni rakentamisesta. Joulun mentyä klikkaan viimein tilaukseen String-hyllykön johon liitän pöytälevyn, esteettisyydestä kun en aio tinkiä (ja onhan tästä ollut puhetta aiemminkin). Toistaiseksi ratkaisematon ongelma on kuitenkin työtuolin hankinta. Miksi ne kaikki ovat niin ihmeen rumia? (Oikeastaan täydellinen tuoli on jo löytynyt, pimeän tullen kun kävisin mielelläni napsimassa itselleni yhden Kaisa-talon David Rowlandin suunnittelemista työtuoleista, joihin olen täydellisen rakastunut. Miksi näitä ihanuuksia ei myydä yksittäiskappaleina yksityishenkilöille? Mur.)

Tänään yhdeksi sympaattiseksi vaihtoehdoksi pomppasi vanha toverini jumppapallo! Tuo kumirumilus, jonka kanssa olen kuitenkin kehittänyt ystävyyssuhteen Unisportin pallojumpissa, toimisi varmasti hyvänä istuimena ainakin osa-aikaisesti. Pallot itsessäänhän eivät silmää hivele, enkä tästä syystä ole hankkinut sellaista kaksiomme nurkkiin pyörimään. Tänään törmäsin kuitenkin ratkaisuun. Miksi kukaan ei ole tarjonnut minulle päällisen mahdollisuutta (eritoten esitän kysymyksen omille aivoilleni)? Virkatussa harmaassa asussa jumppapallosta tulee minun silmiini valtavan herttainen eikä se pääse sporttisuudellaan ahdistamaan - tykkään! Helpoimman ratkaisun tarjoaa valmiin päällisen ostaminen, nämä Pampulan päälliset tulivat vastaani Katoko-nettikaupassa. Ajattelin kuitenkin uskaltautua diy-linjalle.

Jatkosta kuulette siis joskus. Tai ette enää ikinä.

Kuva Pampula

lauantai 22. joulukuuta 2012

Alkujärkytyksestätoipuja

Blogihiljaisuus on jatkunut rankasti pidempään kuin on ollut tarkoitus. Psykologian opintojen aloittaminen on vaatinut veronsa. Pääsykokeisiin lukeminen keväällä taisi siis olla vasta esimakua, tämä sekä edessä olevat vuodet kun tulevat kaikesta päätellen sisältämään enemmän kirjojen pänttäämistä kuin mikään opinahjoni aikaisemmin.

Mutta näin alkujärkytyksestä toipuessani ja päästessäni asteittain sisälle myös jatkuvaan englanniksi opiskeluun (ymmärsin kyllä kieltä hyvin jo ennen psykologian opintoja, mutta aivot ovat silti joutuneet koetukselle myös tenttikirjojen 95% englanninkielisyydestä), ja toisaalta koulujoululoman rentouttamana, uskallan taas lupailla suurempaa blogiaktiivisuutta. Aiheita on, kunhan istutan itseni koneen ääreen.

Koska nyt joudun kuitenkin sullomaan itseni peittoihin (kiitos huomisen 11 päivän työputken päättävän vuoron), lopetan merkintäni tällä erää tähän. Tai ehkä sittenkin seuraavaan videoon, joka teki tästäkin illasta pikkuisen iloisemman.


Pikaisempiin tapaamisiin!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Poppaa poppaa

Kuka kiltti tulisi ja repisi minusta tämän raastavan matkakuumeen?..! 


Helpotusta on luvassa syyskuun lopussa, silloin suuntana on aina yhtä hurmaava Lontoo kera ihastuttavan naisseuran. Mutta piru vie ystäviäni jotka yrittävät kääntää pääni vielä kauemmas heti ensi vuoden alkajaisiksi. Itsekuri määrännee lopulta sen, onko tuo 'kauemmas' lopulta taloudellisesti mahdollinen ajatus.

(Toivon todella että arkitodellisuus antaa luvan tehdä taas yhden hypyn ex tempore. Nyt kun on juuri se hetki elämästä, jolloin tällaisille ideoille on lähes mahdotonta, kenties jopa luvatonta sanoa ei.)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lomasaalis

Lomaviikko kului lähes kokonaisuudessaan perheen luona Kokkolassa. Siinä sivussa tuli kierreltyä muutamat kirpputorit (lue: kymmenen) niin Kokkolassa, Kannuksessa kuin Kalajoellakin.

Ja tietenkin juuri tällä reissulla, jolla minun ei ollut tarkoitus tuhlata rahan rahaa, osoittautui Kokkola tovereineen jälleen petollisen hyväksi shoppailuympäristöksi. Löytyi kahdet kengät (en ikinä löydä sopivia kenkiä kirpputorilta, nyt löytyivät nämä syksyiset alle kymmenellä eurolla yhteensä, mitäh!), kaksi takkia, löytyi lautapeliä ja täydennystä kivi-tuikkukokoelmaan. Muiden muassa.

Löytyi myös sievin pöytälamppu ja Aarikan raitapurkki kolmella eurolla Fidalta. Pieni puurasia lähti mukaan neljällä eurolla, se toimittakoot tulevaisuudessa hiuspinnivaraston tointa. Emalikulhot löytyivät edesmenneen mummoni sekä tämän siskojen varastoista (samoin kuin vielä yksi isompi punainen kulho) - näille on erityisen suuri ilo antaa uusi koti.  



(Yksi jäi silti vielä nappaamatta mukaan. Kaikkeen kun eivät hennon junallakulkijan voimat riitä. Jos kukaan ei kuitenkaan ole ehtinyt edelle, saattaa yksi kirpputorilöytö matkata vielä myöhemmin Helsinkiin. Kohtalo siis määrätkööt olemmeko tarkoitetut asumaan saman katon alla, minä ja toivomani pikku projekti.)

lauantai 18. elokuuta 2012

Ah haikeutta

Taas oli päässyt käymään niin, että eläessäni lähes totaalisessa musiikinkuuntelupimiössä (kuluneen kesän runsasta festarointia ei lasketa), oli huomaamattani päässyt taas syntymään kaikkea uutta kaunista.

Sigur Rósin uusi albumi Valtari. Erityisesti tämä kappale.
Sydän on pakahtua jokaisella kuuntelulla.



Ps. Poden suunnatonta Islanti-ikävää. Siksi Sigurkin toimii juuri nyt, se kun kuulostaa ihan Islannilta.

maanantai 13. elokuuta 2012

Had a good Flow

Flow on hassu festivaali. 

Poissa telttatalkoot, poissa nuhjuinen festariolemus (kun ei ole useampaan iltaan jaksanut pestä meikkejään/hampaitaan ennen makuupussiin sammumista), poissa tuntien jonottaminen (Ilosaaressakin kesän aikana vieraillut arvosti). 

Tilalla mielettömän upea festarimiljöö, harvinaisen kuunneltava musiikitarjonta, käsittämättömän hintavat ruokakojut (13e hampurilaisateriasta, nyt hei oikeesti) ja kaikista yrityksistään huolimatta homogeeninen festarikansa. (Itsehän luulin alueelle saapuessani bonganneeni "tuon tyypin olen nähnyt jossain"-miehen , tajutakseni hetkeä myöhemmin että kaikki miehet alueella näyttivät samalta. Näiltä ns. hipstereiltä. Hih.) 















.. Parasta oli kuitenkin upea Björk. Häntä aion kuunnella vastaisuudessa huomattavasti useammin. (Hänen upeasta esityksestään minulla ei kuitenkaan ole kuvia, koska niitä ei saanut ottaa, enkä lähes eturivissä uskaltanut salakuvatakaan.)

Festarikesä 2012 alkaa olla virallisesti ohi. Haikeus. Seuraavaksi yhden naisen karavaanini suuntaa kohti Kokkolaa, kesän viimeinen jämälomaviikko on hyvä viettää perheen luona koiraterapiassa. 

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kaunis kauris


Taisin juuri löytää sopivan taulumateriaalikankaan makuuhuoneen seinälle.
Marimekon Kaunis Kauris it is!

(Tämä ihanuus sattuu vielä olemaan Marimekon kanta-asiakastarjouksessa elokuun ajan, selvää kohtalon johdatusta.)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Käännekohdan kynnyksillä

Arki palaa järkyttävin isoin askelin. En ole aamuihminen, mielestäni on täysin epäinhimillistä kutsua ketään kotoaan minkäänlaiseen menemiseen ennen kuin kellotaulu osoittaa jotain kaksinumeroista lukua. Minä olen vanha kurttana jo, haluan kahdeksan tuntia unta joka yö ja katsoa ennen nukkumaanmenoani jakson Frasieria (siitäkin huolimatta että osaan jaksot jo lähes jokaista repliikkiä myöten ulkoa.)

Tällä hetkellä paahdan kuitenkin lähes pelkästään aamuvuoroja. Puhelin näyttää herättäessään viittä tai kuutta ja silmät ristissä hoitelen hetkeä myöhemmin töitäni, niitä samoja vanhoja ja tänä kesänä myös vähän uudempia ja haasteellisempia (enemmän paperitöitä, vähemmän asiakaspalvelua, ihmeen virkistävää!) Kohta kuusi vuotta samassa työpaikassa. Jokohan riittäisi? Siltä tuntuu vahvemmin kuin koskaan.

Syksyllä odottava uusi opiskelupaikka on laukaissut pintaan uskomattoman määrän erilaisia tunteita. Ensinnäkin olen käsittämättömän motivoitunut psykologian opintojeni suhteen. Vaikka vuosi sitten sainkin paikan Turusta, on tunne Helsingin paikan varmistuttua ollut täysin toinen. Ikään kuin olisin vasta nyt ensimmäistä kertaa päässyt psykologian opiskelijaksi. Olen listannut jo hyvin tarkasti opintosuunnitelmani tulevalle lukuvuodelle, HOPS-jumalat kiittävät ja kumartavat syvään. Syksyn tullen opiskellaan ja kovaa ja toivon todella etten joudu korjaamaan sanojani seuraavana keväänä.

Myös suhde työpaikkaani muuttui lähes heti opiskelupaikan varmistuttua. Ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelen alaa, jossa työllistyminen on lähes varmaa ja jossa myös opiskelun päässä odottava ammattinimike on selkeämpi kuin mihin olen tottunut. Minusta tulee psykologi. Voin kirjoittaa työnhakupalveluihin 'psykologi' ja palvelut listaavat pitkät rivit vapaita työpaikkoja. Vaikka todellisuudessa homma tuskin etenee ihan näin yksinkertaisesti (koska aion joka tapauksessa erikoistua ja mielellään vielä niin, että voisin työelämässä hyödyntää taideopintojani), on tämä selkeyden tunne minulle täysin uusi ja samalla voimakkaasti motivoiva. Nykyinen työpaikkani tuntuu ensimmäistä kertaa täydellisen väliaikaiselta. Olen lähdössä, olipa tuo hetki vuoden tai kolmen päässä. Saattohoito on aloitettu.

Kolmanneksi, ehkä suurimpana yllätyksenä, olen viime aikoina tuntenut hyvin voimakkaita haikeuden ja kaipuun tunteita suhteessa dramaturgian opintoihini. Siitäkin huolimatta, että monessa suhteessa on kyse elämäni vaikeimmista vuosista ja huolimatta niistä lukemattomista päivistä ja tunteista joita en ikävöi hetkeäkään. Kaipaan sitä yhteisöä jonka osaksi en ole koskaan kokenut pääseväni. Lopulta tämäkin tunnemyllerrys on täysin ymmärrettävissä, liittyyhän dramaturgian opintoihini, yhtä lailla kuin kaikkeen teatteriin koskaan liittyneeseen toimintaani, valtava rypäs tähänastisen elämäni suurimpia intohimon tunteita, suurimpia unelmia, suurimpia muistoja ja ihmisiä joita aidosti ikävöin. Jollain oudolla konstilla uusi opiskelupaikkani tuntuu lisäävän myös motivaatiotani vanhaa opiskelupaikkaani kohtaan. (Olen jo vuosia sanonut teatterin olevan kuin se renttumieheni, jonka luoksi palaan kaikesta huolimatta aina uudelleen. Tältä tuntuu edelleen. Ja totta puhuen, en ole aikeissa laittaa tälle suhteistani epävakaimmalle pistettä. En varmasti pystyisikään.)

Myllersivätpä tunteet tällä hetkellä millä voimalla ja mihin suuntaan tahansa, on kokonaiskuva selkeämpi kuin vuosiin. Psykologian opinnot ovat ottamassa viimein ilmaa siipiensä alle, samoin taiteellisen opinnäytteeni kirjoittaminen Teatterikorkeakouluun. Nykyisen työsuhteeni päättyminen häämöttää vielä toistaiseksi hahmottumattomassa ajankohdassa, mutta lopun voi jo aistia. Olo on toiveikas ja optimistinen.

Jaksanen vielä muutaman aamuvuoron.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kesä kuin unelma


Lentokone palautti minut ja miehen takaisin Islannista tänään klo 14.20. Matka oli ihana, Islanti uskomaton, kerron kaikesta enemmän kunhan saan kuvat koneelle ja pääni virkistettyä kunnollisilla yöunilla (viimeisimmät kun jäivät aikaisesta lennosta johtuen alle neljän tunnin.)

Suomeen oli kuitenkin hyvä palata, pilvisestä taivaasta huolimatta. Postiluukun alla odotti paksu kirjekuori Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitokselta. Kyllä, kaikista kevään ja kesän aikana läpikäymistäni epäilyksistä huolimatta onnistuin parantamaan suoritustani viimekeväisestä ja saamaan psykologian opiskelupaikan kotikulmilta (hyvästi etäopiskelu, pahoittelut Turku!) Itse asiassa täydellisesti rimaa hipomatta, koepisteiden sisäänpääsyrajana kun oli tänä vuonna 77,4 ja omassa paperissani komeilivat pisteet 88,7. Fiilikset ovat pilvissä, enkä aio pakottaa niitä laskeutumaan. 

Virallinen juhlinta suoritettakoon viikonloppuna Ilosaarirockissa. Siihen ei pysty sateet eikä mitkään. 

Ah, mikä kesä! Mikä elämä!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kaavoissaan kankea mutta onnellinen

Jos jossain vaiheessa onkin päätynyt ennakoimaan tulevaisuuttaan ja sitä, kuinka "ei sitten joskus enää ollenkaan kykene pysyttelemään erilaisten teknisten uutuuksien tahdissa", niin on varmasti elänyt jonkinlaisessa harhassa nykyisyytensä suhteen. Kyllä tuosta tilanteesta voi nimittäin itsensä löytää jo tässä 26-vuoden arvokkaassa iässä.

En pidä itseäni tavattoman kehnona erilaisten tietokone- ym. juttujen kanssa (toisaalta en tavattoman taitavanakaan), mutta jostain syystä tämän nykyisen läppärini saamisen jälkeen olen todella kärsinyt tottumattomuudestani muihin tekstinkäsittelyohjelmiin kuin perinteiseen wordiin. Kun tähän koneeseen en aikoinaan saanut hankittua kyseistä ohjelmaa näpsäkästi joltain satunnaiselta isän levykkeeltä, päätin aluksi luottaa lausuntoihin siitä kuinka "se ilmainen open office on ihan yhtä hyvä ohjelma". Aika pian kuitenkin (useampien katkerien taistelujen jälkeen, joiden yhteydessä tämä hieno open office mm. toistuvasti muutteli tekstejäni jollekin tuntemattomalle merkkikielelle) huomasin väitteen olevan täyttä höpöhöpöä. Tästä taas seurasi aktiivista open officen välttelyä ja ylimääräistä vaivannäköä. En esimerkiksi muista milloin olisin viimeksi uskaltanut liittää tekstitiedostojani jonkin sähköpostin liitteeksi kierrättämättä sitä jonkin wordin kautta (tarkoittaen käytännössä kierrättämistä jonkin toisen tietokoneen kautta). Todella kätevää.

Voi olla, että pienellä perehtymisellä olisin tullut toimeen open officella.. not. Perusluottamus ohjelmaan oli kadonnut jo aikoja sitten, sitä tuskin olisi erinomaisinkaan perehdytys palauttanut. Kun viimein onnistuin viikko sitten bongaamaan macin office-paketin 50€ hintaan cdonilta, lähti se saman tien matkaan. Nyt on läppärissä taas tuttu, ihana, rakas word. Parasta! Kaavoihinsa kangistunut kirjoittaja kiittää ja tuntee nahoissaan kuinka uusi, parempi aika on jo oven takana!

Jos joku ehti ihmetellä, miksi jaksan edes mainita tällaisesta hankinnasta blogissa, voin kertoa ainakin yhden pätevän syyn. Tämä on nimittäin ehdottomasti inspiroivin ostos jonka olen tehnyt pitkään, pitkään aikaan. Jos jokin kasvattaa kirjoitushaluja potenssiin sata, on se mainitsemisen arvoinen juttu.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Risteilykierteessä

Tiistaina eksyttiin jo toista kertaa tälle vuodelle porukalla Tukholman risteilylle. Ihan vain koska saatiin uusi risteily kaupanpäällisiksi edellisen reissun tax free-ostoksista, eikä tietysti mitenkään voitu heittää tilaisuutta menemään. Sopiva päivä seurueellemme löytyi pienellä vääntämisellä, lähinnä omien ja miehen työvuorojen, juuri ennen kaupanpäällismatkamme vanhenemista. Töistä laivaan ja laivasta töihin, perushuttua!






..Lopputuloksena oli jättekiva reissu! Sää helli, seura oli erinomaista, suunnitelmia Tukholman varalle oli rentouttavan vähän (tuloksena melko päämäärätöntä kuljeskelua kaupungilla ja pientä shoppailua), Hermansin vegebuffet  parhailla näköaloillaan ja herkuilla ruoillaan osoittautui yhtä hyväksi valinta kuin viimeksikin (suosittelen!), meri oli tyyni ja kaunis, kesän juomavarastot tuli täydennettyä tax freesta ja seuraava kaupanpäällisristeilykin tienattua. Syksymmällä uudestaan!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hupsista!


.. Siinä se nyt sitten on. Pitkällisen vatvomisen jälkeen annoin itseni haksahtaa Helsingin Sanomien kytkytarjoukseen, ja pari päivää sitten kotiimme saapui uusi iPad!

Fiilikset ovat olleet ehkä aavistuksen ristiriitaiset, tuntuu että varsinkin kannettavan tietokoneen omistajana iPadin hankintaa on pikkuisen vaikea perustella. Tässä kuitenkin joitain puolusteluja (joita olen kehitellyt päätökseni tueksi viime päivinä):
1) Kannettavan rauhoittaminen "oikeisiin töihin" eli kirjoitus- ja opiskelujuttuihin, toivon mukaan surffailun siirtäminen iPadin hommiksi pidentää myös kannettavan käyttöikää
2) Toisaalta iPad toiminee hyvänä luentokaverina tulevaisuudessa, sen avulla kun esimerkiksi kaikenlaisten luentokalvojen ym. lukeminen sujuu vaivattomammin kuin kannettavalta
3) Kytkykaupan ilot - tulipahan tilattua sitten hesarikin kahdeksi vuodeksi (ilman turhaa paperikeräyksen kuormittamista)!
4) Kulkee mukana huomattavasti sujuvammin kuin läppäri (kunhan saan hankittua laitteelle asianmukaiset suojavarustukset)
5) Tuon näytöltä on oikeasti miellyttävämpää lukea/katsoa kuvia kuin vaikkapa tavallisen tietokoneen, se ei tunnu samalla tavalla rasittavan silmiä pidemmälläkään tuijotuksella (tätä on jo testattu isäni samanmallisella padilla, psykologian artikkelikokoelman n. 170 sivun tekstimassa tuli vaivattomasti luettua laitteen näytöltä)

.. Lisäksi se nyt vaan on hirmuisen kiva ja kätevä! (Uskoipa noita listaamiani perusteluja tai ei.)

Kuluneet päivät olenkin naputellut tuota uutta turhakettani melko ahkeraan. Kevätflunssa (ja ulkona vallinnut jokseenkin viileä, tuulinen, sateinenkin sää) on kuitenkin pitänyt huolen siitä, etten ole toistaiseksi potenut tämän takia suuria tunnontuskia. Luoja kuinka vihaankaan tätä hikistä ja tukkoista oloa! Olen varmasti huonoin tuntemani sairastaja, en kestä pienintäkään vilustumisen tunnetta tai kolotusta ilman jatkuvaa valittamista ja voivottelua. Kaikeksi (varsinkin avomiehen) onneksi sairastan kuitenkin suhteellisen harvoin ja lyhytmittaisesti. Toivottavasti tämänkertainen nuha on myös yhtä kuin ei nuhaa kesän riennoissa ja matkoilla.

Tällä kertaa olisi myös syytä olla harvinaisen kiltisti ja valittamatta, suurin syyllinen flunssaani kun olen suurella varmuudella minä itse. Todennäköisesti altistin itseni kaikenmoisille nuhataudeille tanssitettuani Riikan Eikka-kissaa lauantain euroviisuvalvojaisissa, juuri selvinneen voittajaviisun tahdissa.

Mutta toisaalta, kuka muka EI haluaisi tanssittaa ihanaa Eikkaa, olipa sitten allerginen tai ei..?


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Toukokuun korkkauslista




Tänään koettuja..
 ..kesän ensimmäiset mansikat..
..ensimmäiset puistolonkerot..
..mölkkykauden korkkaus (ansaitulla jumbosijalla)..
..ensimmäinen hyttysenpisto (iltaedit: pistot)..

Ihana, ihana, ihana orastava kesä! Tuoreudessaan överivihreitä lehtiä jaksan odottaa vuosi vuodelta kasvavalla innolla. Eikä meren tuoksua voita mikään maailmassa. Ei mikään. Hopeasijalle päässee vastaleikattu ruoho, kesäjuttuja sekin. (Tuoksuuko talvi edes millekään?)

Viime päiviä olen kuluttanut mm. suunnittelemalla Islantimatkaa. Osin tämä yltiöinnokas suunnittelu on ollut pääsykoeurakan jättämän tyhjiön paikkausta, oli muuten aika suuri (tosin odotettu) tyhjiö. Nyt on kuitenkin alustava aikataulu laadittu ja uusi makuupussikin tilattu, enää puuttuvat mm. uusi teltta, vaelluskengät ja makuualusta. Muutama lisäpäivä reissuun ei olisi ollut pahitteeksi, koko saaren kiertämiseen on reilu kaksi viikkoa kohtuullisen tiukka aika (varsinkin kun sään ennustettavuus kyseisessä maassa ei ole sitä varminta sorttia). Mutta tuo aikahan laitetaan riittämään, oli ilma mikä tahansa!

Niin ja se pääsykoe, sehän meni siis hyvin. Tai sitten ei. Tilastomatematiikan tehtäviin vastasin viime vuotta varmemmin ja kattavammin, mutta tehtävät olivatkin tavattoman inhimillisiä. Todennäköisesti ne ovat siis menneet hyvin muillakin. Yleinen osa taas koostui harvinaisen kinkkisistä monivalintatehtävistä, joiden kanssa onnistumisesta en voi antaa minkäänlaista arviota. Tosin ne ovat olleet kinkkisiä myös muille, sen verran hyvin olin kuitenkin artikkelikokoelmani lukenut.

Kutina on, että muutama piste (tai sitten useampi) jää tänä vuonna minun ja Helsingin paikan välille. Jossittelu on kuitenkin turhaa, tuloksiin on vielä reippaasti yli kuukausi. Sitä ennen on hyvä keskittyä puistoiluun, ystäviin, festarointiin, Islantiin, juhannukseen, töihin höh, kesään ja elämään.




maanantai 14. toukokuuta 2012

Juuri ennen kuin

Huh, huomenna tähän aikaan se on jo ohi! Pääsykoe nimittäin.

Täysin toinen seikka onkin sitten, mitkä ovat tunnelmat vuorokauden kuluttua - helpottuneet, tuskaiset, masentuneet, innostuneet, epätoivoiset, optimistiset..? Ainakin kuluneen päivän olen ollut viime vuotta rauhallisempi. Oikeastaan toivoisin koko kokeen jo olevan ohitse. 

Valmistautuminen on tänä keväänä ollut paljon intensiivisempää kuin viime vuonna. Tuolloinhan aloitin kohtuullisen aktiivisen lukemisen jo helmikuussa, tilastomatematiikan valmennuskurssin alettua. Opiskelu oli tuolloin melko tasaista kokeeseen saakka. Tänä keväänä sain ihan mielettömän motivaatioiskun heti artikkeleiden ilmestyttyä, en muista olleeni yhtä motivoitunut edes ennen yo-kokeita (joihin on oikeastaan turha verrata mitään, koska luin kirjoituksiin vain yhden kirjan). Olen noussut jokaisena töistä vapaana päivänä aikaisin ehtiäkseni klo 9 kirjastolle lukemaan. Intensiivistä opiskelua on ollut 4-10h päivässä, jos ei lasketa muutamia laiskoja päiviä. On tuntunut hyvältä istua tuntikausia kirjaston lukusalissa ja vain päntätä, mielelläni jatkaisin samaa rataa syksyllä yliopistolla. Mutta mutta..

Koska motivaationi kuitenkin heräsi kunnolla vasta artikkeleiden ilmestyttyä, eli n. 1kk ennen tätä hetkeä, ei ole mitään varmuutta että tilastotaitoni riittäisivät mihinkään tositilanteessa. Kaikki menetelmät ovat perusteissaan hallussa, mutta epämatemaattiset aivoni olisivat vaatineet varmasti enemmän harjoitusta pystyäkseen ratkaisemaan kokeen soveltavia tehtäviä. Harjoituspääsykokeessa tilasto-osion pistemääräni oli kylläkin yli kurssin keskiarvon, samoin kuin artikkeliosion pistemäärä (joka oli itse asiassa neljän parhaan joukossa n. 90 kokeen tehneestä, jei!), mutta kyseiselle kokeelle en halua antaa liikaa painoarvoa..

Kaiken kaikkiaan, tunnelmat ovat aika epätietoiset osaamisen suhteen, toisaalta ihmeen rauhalliset!

Tänään en ole enää lukenut. Olen lähinnä maannut sohvalla ja tuijottanut pääsykoemateriaaleja samalla ilmeellä kuin tämä alla näkyvän videon koira muffinssilautasta. Tosin ajatuksemme lienevät aika vastakkaiset.


(Jokunen ilta sitten, laskiessani harjoitukseksi viime vuoden pääsykoetehtäviä, havaitsin menettäneeni yhden pienen todennäköisyyslaskun ja siitä seuranneiden väärien lukemien vuoksi kymmenen koepistettä. Ne kymmenen pistettä olisivat skaalatuissa pisteissä nostaneet pistemääräni n. kahden pisteen verran Helsingin sisäänpääsyrajan yläpuolelle. Yritän olla ajattelematta tätä liikaa. Sen sijaan aion ensi töikseni kokeen alkaessa kirjoittaa suttupaperille sanan "TARKKUUS". Pienestä voi olla kiinni aika isoja asioita.)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Viisi pientä viikkoa

Aamu toi mukanaan 15 tieteellistä artikkelia, luettavaa sellaiset 167 sivua. Aivoalueita ei tarvitse onneksi tänä vuonna päntätä (rakastan neuropsykologiaa, en vain eniten pääsykoekontekstissa), sen sijaan keskeisiä alueita ja asioita ovat ensimmäisen lukukierroksen jälkeen persoonallisuus- ja kehityspsyka, temperamentti, geenit vs. ympäristötekijät, aggressiivisuus, onnellisuus, kouluiän haasteet..

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista tavaraa, mutta vaatii huomattavaa työmäärää seuraavien viiden (apua!) viikon aikana. Luojalle kiitos että ymmärsin ilmoittaa itseni artikkelivalmennukseen, ei tämä homma muuten jäsentyisi millään kun tilastomatikankin kanssa riittää vielä sähellettävää. Bloggailu saanee siis jäädä, ainakin suurimmaksi osaksi, samoin kuin aika monet muut ylimääräiset ajanvietteet. Suljen itseni pääsykoekuplaan, se lienee ainoa mahdollisuus suoda itselleni edes jonkinlainen mahdollisuus sisäänpääsyyn.

Näkemisiin siis!



lauantai 7. huhtikuuta 2012

Wonderful Copenhagen

Ah ihanaa Kööpenhaminaa! Kaupunki osoittautui täydelliseksi toipilas- ja viikonloppukohteeksi (vaikka siis vierailimme kaupungissa keskellä viikkoa, viittaan lähinnä reissun lyhyyteen). Onnistuin nappaamaan itselleni kevätflunssan joka alkoi kurkkukivulla n. 4h kuluttua lomani alkamisesta (ajoituksen juhlaa) ja olin matkan ensimmäisen päivän niin surkeassa kunnossa, että tyydyin vain nukkumaan hostellihuoneessamme. Kööpenhamina on kuitenkin perusnähtävyyksiensä osalta niin kompakti kokonaisuus, että puolikuntoisenakin pystyin helposti näkemään paljon kolmena muuna matkapäivänä.

Matkan perimmäisin syy oli siis juhlistaa kolmen vuoden ikään ehtinyttä parisuhdetta. Viime vuonna matkustimme samoista parisuhteellisista syistä Lontooseen. Molempien reissujen yhteydessä olen leikilläni todennut että olisimme voineet aloittaa seurustelumme pari kuukautta myöhemmin, niin matkakohteemmekin olisivat hieman kesäisemmässä kuosissa vierailujemme aikaan. Huhtikuinen Kööpenhaminakin oli vielä nipin napin talvesta selvinneen näköinen, lämpötila pysytteli runsaimmillaankin kymmenessä asteessa ja olin syvästi onnellinen etten unohtanut lapasia kotiin. Plussana huhtikuisessa ajankohdassa on toisaalta rauhallisuus, turistisumat kun loistavat vielä poissaolollaan.










Matkamme sisälsi suurimmaksi osaksi perus turistikamaa. Kolme museota (Nationalmuseet, Design Museum, Medical Museion), merenneitopatsas, kolme buffet-ateriaa (noloa myöntää, mutta napsahtivat eteen juuri silloin kun nälkä iski), Christiania, Botanisk Have, Nyhavn, kiertelyä pitkin kaupungin katuja.. Shoppailua emme juuri harrastaneet, tosin ehdin rakastua design-tavaratalo Illums Bolighusiin, josta mukaan lähti eräskin pieni mutta mieluinen esine. Muutoinkin juuri runsas sisustus- ja designliikkeiden tarjonta veti puoleensa, tanskalainen muotoilu miellyttää silmää simppeliydellään.

Jalat kipeytyivät kävelystä (kuten matkaillessa kai kuuluukin), vaikka välimatkat olivatkin miellyttävän lyhyitä. Christianshavnissa kiipesimme viimeisenä päivänä ylös Vor Frelsers Kirken kierretorniin, josta näkymät olivat mukavan avarat ja jossa pelkotila purkautui tiukaksi puristusotteeksi kameran ympärille. Se torni myös heilui tuulessa, ei ollenkaan tervettä (tai on, mutta en halua tulla tietoiseksi tällaisista asioista)! Jostain syystä olen aina ensimmäisenä hinkumassa kaikkiin mahdollisiin torneihin joihin vain kiivetä saa, vain ollakseni ylhäällä se joka pelkää kaikkein eniten. En ole kuitenkaan aikonut ottaa opikseni, nämä ovat näitä erinomaisia tilaisuuksia itsensä ylittämiseen.

Kaiken kaikkiaan ihana reissu, vaikka olo olisi voinut olla parempikin. Kööpenhaminakin muuttui joksikin todelliseksi, aina kun en ole edes muistanut kyseisen kaupungin olemassaoloa (hyvä minä ja maantieteellinen tiedostamiseni). Uudestaankin haluaisin mennä, ehkä sitten kesällä kun on vihreää ja nättiä ja lämmintä ja se kuulu Tivolikin auki, se kun jäi vielä näkemättä läheltä.

Lomailu jatkuu nyt luvallisen laiskottelun merkeissä Kokkolassa. Ohjelmassa on vain hiukan sukulointia, ystävien tapaamista ja kampaaja tiistaina (v-i-i-m-e-i-n!) Arkiympyröistä poistuminen nollaa aivoja tehokkaasti, toisaalta liika nollautuminen on vaarana pääsykokeiden lähestyessä. Annan itselleni luvan laiskotella vielä pääsiäispyhät, sitten on napattava taas laskin käteen ja kahlattava tilastosuo loppuun. Artikkelikokoelmakin ilmestyy alle viikon kuluessa, auts.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Suosikkipoikia

Havaitsin äskettäin että last.fm-tilini mukaan olen kuunnellut musiikkia viimeksi kesällä 2009. Surullista. Epäilen että yksi syy löytyy siitäkin, että en ole missään vaiheessa saanut aikaiseksi koota biisejä läppäriini kuunneltavaksi. Sinne jäivät edellisiin koneisiin. En hirveästi fanita spotifya (ainakaan ilmaisversiona mainoksineen ja muine rajoituksineen), enkä oikein osaa pitää iPodia mukanani. Paras ratkaisu oikeasti olisi taas alkaa päivitellä tämän koneen varantoja. Kun vain saisi aikaiseksi.

Yksi hyvä puoli kuuntelemattomuudessa sentään on. Sinä aikana jona olen elänyt musiikkipimiössäni, ovat useat suosikit ehtineet suoltaa uutta musiikkia vähintään levyllisen verran. Tänään olen keskittynyt last.fm-kärkikaksikkoni uusiin (tai lähinnä minulle uusiin) julkaisuihin: Thricen Major/Minor ja Comeback Kidin Symptoms + Cures. Mainioita molemmat, vaikka jälkimmäinen ei ehkä edeltäjiensä tasolle nousekaan. Last.fm kertoo minun suoneen näille kahdelle yhteensä miltei 1000 soittokertaa. Se on reilu kaksi päivää elämästäni. Ansaitut kaksi päivää.




ps. Thricen levy lähti saman tien tilaukseenkin, sen verran upeaa tavaraa oli jälleen tarjolla. Miten ne osaavatkin, kerrasta toiseen. (Harvoin viitsin enää konkreettisia levyjä ostellakaan, joten kohdallani tämä on suuri kunnianosoitus.)

pps. Hermo menee spotifyn mainoksiin! Oikeasti, kolme peräkkäin!! Jotain rajaa kiitos!!!

ppps. Alkoi muuten loma. 18 päivää vapautta, kyllä kiitos!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Valinnanvaikeuksissa


Pientä materiaalista höpötystä illan ratoksi. Jokin aika sitten isä kyseli olisinko valmis ottamaan käyttööni pikkusiskolta vapautuvan iPhone4:n, tämä kun on vaihtamassa 4S-versioon. Mikäpä jottei! Nykyinen iLuurini alkaa jo olla valmis eläköitymään, se kun on (tämä selvisi minulle vasta hiljattain) iPhone3:akin vanhempi versio. The iPhone siis, klassikoiden klassikko.

No, uudelle puhelimelle on tietysti hankittava asianmukainen suojakuori. Nykyiseni asustaa ei kovin arvokkaasti repaloituneessa vaaleanpunaisessa silikonikuoressa. Ei kovin esteettistä, mutta paremmat vaihtoehdot näyttävät aina olleen varatut uudemmille versioille, joissa tosin onkin paljon parempi muoto erillisiä kuoria ajatellen. 

Uusia kuoria etsiessäni eksyin lopulta society6.comin runsaudensarven äärelle. Ei olisi ehkä pitänyt, sen verran monia vaihtoehtoja olen onnistunut ostoskoriin klikkailemaan myöhempää päätöksentekoa varten. Vain yhdet kivoimmat saa valita, sen olen tehnyt itselleni selväksi. Ihastuttavia vaihtoehtoja eri taiteilijoiden luomuksista löytyy kuitenkin sadoittain, mikä ei lainkaan helpota "niiden kivoimpien" jäljittämistä.

Nyt valinnan tekemiselle on sentään annettu selkeä deadline, sivusto kun tarjoaa sunnuntaihin saakka ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä vaihtoehtojen määrä ostoskorissa on maltillinen 10, eilen määrä huiteli vielä jossain 20 tuolla puolen. Ei ole helppoa ei.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Matkalla uneen


Toissailtana laskin tilastolaskuja myöhälle yöhön. Uni ei laskemisen jälkeen halunnut tulla millään. Kellonajasta huolimatta aivot olivat edelleen siinä tilassa, jossa normaalijakaumaa approksimoidaan binomijakaumalla uudestaan ja uudestaan (olin tämän uuden asian oppimisesta niin innoissani, etten malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin ratkaissut jokaisen siihen liittyvän laskun pääsykoekirjasta).

Eilen päätin välttää tämän virheen ja vaihtaa suosiolla laskemisen johonkin vähemmän analyyttiseen ennen nukkumaanmenoa. Päädyin suunnittelemaan Islanninmatkaamme, tarkemmin sanottuna vertailemaan eri bussipassien hintoja. Ennen nukkumaanmenoa päässä pyörivätkin numeroiden sijaan kaikki ne kauniit maisemavalokuvat, joita surffaillessa tuon tuosta napsahti eteen. Nukahdin paljon vaivattomammin.

Suunnitelmamme matkan suhteen ovat toistaiseksi aika avoinna. Varmoja käyntikohteita ovat toistaiseksi vain Reykjavik (tietenkin) ja Húsavík (valasbongailukohde), sekä neljän päivän vaellus Landmannalaugarista Pórsmörkiin. Todennäköisesti päädymme ottamaan jonkinlaisen circle-passportin, jolla siis käytännössä "tehdään kierros Islannin ympäri". Moni kysymys odottaa vielä vastaustaan ja suunnitelmat hyvinkin suurpiirteisiä (tosin en halua niistä turhan tarkkoja laatiakaan), mutta innostus alkaa olla huipussaan! Kunhan kesälomaviikot lyödään lukkoon, klikataan lentoliput ostoskoriin saman tien.

Kaksi viikkoa hiljaisuutta, Islannin luontoa, vaelluksia, valaita, telttailua.. En äkkiseltään keksi parempaa tapaa nollata itseäni kaiken töissä stressaamisen jäljiltä. Tittidii, mentäispä jo!

Kuva weheartit.com