Omaa tilaa kaivaten

Vuoden 2013 olen päättänyt aloittaa panostamalla viimein kirjoitus- ja opiskeluolosuhteiden parantamiseen. Taiteellinen opinnäytteeni alkaa viimein olla vaiheessa, jossa olisi aika siirtyä työstämään varsinaista näytelmätekstiä koneella, luonnoskirjaan raapustelun sijaan. Olen kuitenkin huomannut suurimmaksi ongelmaksi kunnollisen työskentelypisteen puuttumisen. Miehellä on tietokonepöytänsä, oma nurkkauksensa pelaamiselle, opiskelulle ja musiikin parissa puuhailulle, kun taas itse olen röhjöttänyt sohvamme lähes vaihtokuntoon. Sohvailun ergonomisuus ja television petollinen läheisyys ovat tappotuomio luovuudelle, huomattu on. Työelämäkurssillakin joskus muinoin esille nostettu työskentelytilan tärkeys on noussut täysin uuteen valoon, ymmärrän pointin nyt enemmän kuin täysin.

Oikeastaan haluaisin oman, erillisen huoneen jonka voisin pyhittää opiskelulla ja (erityisesti) kirjoittamiselle. Silmät ovat auki sopivien asuntokandidaattien varalta jatkuvasti ja oikean tullessa kohdalle olisin valmis maksamaan isomman potin vuokrastamme tuota omaa tilaa vastaan. Helsingissä opiskelevalle pariskunnalle sopivan kolmion löytyminen vaatisi kuitenkin mieletöntä tuuria ja mielettömällä tuurillakin melkoisia kompromisseja.

Aloitan siis suosiolla siitä työpöydästä, oman pienen & pyhän nurkkaukseni rakentamisesta. Joulun mentyä klikkaan viimein tilaukseen String-hyllykön johon liitän pöytälevyn, esteettisyydestä kun en aio tinkiä (ja onhan tästä ollut puhetta aiemminkin). Toistaiseksi ratkaisematon ongelma on kuitenkin työtuolin hankinta. Miksi ne kaikki ovat niin ihmeen rumia? (Oikeastaan täydellinen tuoli on jo löytynyt, pimeän tullen kun kävisin mielelläni napsimassa itselleni yhden Kaisa-talon David Rowlandin suunnittelemista työtuoleista, joihin olen täydellisen rakastunut. Miksi näitä ihanuuksia ei myydä yksittäiskappaleina yksityishenkilöille? Mur.)

Tänään yhdeksi sympaattiseksi vaihtoehdoksi pomppasi vanha toverini jumppapallo! Tuo kumirumilus, jonka kanssa olen kuitenkin kehittänyt ystävyyssuhteen Unisportin pallojumpissa, toimisi varmasti hyvänä istuimena ainakin osa-aikaisesti. Pallot itsessäänhän eivät silmää hivele, enkä tästä syystä ole hankkinut sellaista kaksiomme nurkkiin pyörimään. Tänään törmäsin kuitenkin ratkaisuun. Miksi kukaan ei ole tarjonnut minulle päällisen mahdollisuutta (eritoten esitän kysymyksen omille aivoilleni)? Virkatussa harmaassa asussa jumppapallosta tulee minun silmiini valtavan herttainen eikä se pääse sporttisuudellaan ahdistamaan - tykkään! Helpoimman ratkaisun tarjoaa valmiin päällisen ostaminen, nämä Pampulan päälliset tulivat vastaani Katoko-nettikaupassa. Ajattelin kuitenkin uskaltautua diy-linjalle.

Jatkosta kuulette siis joskus. Tai ette enää ikinä.

Kuva Pampula

Kaunis kauris

Taisin juuri löytää sopivan taulumateriaalikankaan makuuhuoneen seinälle.

Marimekon Kaunis Kauris it is!

(Tämä ihanuus sattuu vielä olemaan Marimekon kanta-asiakastarjouksessa elokuun ajan, selvää kohtalon johdatusta.)

Valinnanvaikeuksissa

Pientä materiaalista höpötystä illan ratoksi. Jokin aika sitten isä kyseli olisinko valmis ottamaan käyttööni pikkusiskolta vapautuvan iPhone4:n, tämä kun on vaihtamassa 4S-versioon. Mikäpä jottei! Nykyinen iLuurini alkaa jo olla valmis eläköitymään, se kun on (tämä selvisi minulle vasta hiljattain) iPhone3:akin vanhempi versio. The iPhone siis, klassikoiden klassikko.

No, uudelle puhelimelle on tietysti hankittava asianmukainen suojakuori. Nykyiseni asustaa ei kovin arvokkaasti repaloituneessa vaaleanpunaisessa silikonikuoressa. Ei kovin esteettistä, mutta paremmat vaihtoehdot näyttävät aina olleen varatut uudemmille versioille, joissa tosin onkin paljon parempi muoto erillisiä kuoria ajatellen. 

Uusia kuoria etsiessäni eksyin lopulta society6.comin runsaudensarven äärelle. Ei olisi ehkä pitänyt, sen verran monia vaihtoehtoja olen onnistunut ostoskoriin klikkailemaan myöhempää päätöksentekoa varten. Vain yhdet kivoimmat saa valita, sen olen tehnyt itselleni selväksi. Ihastuttavia vaihtoehtoja eri taiteilijoiden luomuksista löytyy kuitenkin sadoittain, mikä ei lainkaan helpota "niiden kivoimpien" jäljittämistä.

Nyt valinnan tekemiselle on sentään annettu selkeä deadline, sivusto kun tarjoaa sunnuntaihin saakka ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä vaihtoehtojen määrä ostoskorissa on maltillinen 10, eilen määrä huiteli vielä jossain 20 tuolla puolen. Ei ole helppoa ei.

Valoa pimeyteen

Olen ollut erittäin hillitty välipäivän alennusmyyntien suhteen. Olen selaillut nettikauppojen tarjontaa puolella silmällä ja yrittänyt muutaman kerran kierrellä työpäivän jälkeen kaupoissakin, mutta paennut ihmismassoja nopeasti kodin rauhaan. Tähän asti ainoat aleostokseni ovatkin olleet neljäs tuotantokausi House (johon olen taas viimeaikaisilla junareissuilla koukuttunut) sekä Finlaysonin Aalto-pussilakanat, joita olin jo aiemmin haikaillut ja jotka nyt löytyivät alennuksesta puolitettuun hintaan (odottaminen kunniaan!)

Tänään kulutin kuitenkin taas muutaman hetken netin alelaareja kollaten. Houmin alesta poimin muutaman suosikkikohteen näkyville asti. Ferm Livingin kynttilänjalkojen pullonkaulamuotoilua en ensisilmäykseltä edes hoksannut, seuraavana hetkenä hymyilinkin jo niiden sympaattiselle olemukselle. Design Housen Work Lamp on puolestaan ollut haaveissa jo pitkään (haaveilen kuitenkin hopeisesta versiosta tuon alennuksesta löytyneen kultaisen sijaan). Normann Copenhagenin Lighthouse-lyhty taas olisi kuin kotonaan parvekkeellamme (jos vain malttaisin olla kantamatta sitä sisälle asuntoon). Vielä kun osaisi valita mieluisimman värin.

Myönnettäköön, jotain pääsi lopulta tipahtamaan ostoskoriin asti. Vilahtanee kuvissa jossain kohtaa tulevaisuutta. Tittidii ja hupsistakeikkaa! (Valolle on asunnossamme kuitenkin vielä runsain määrin tilaa.)

Parahin Joulupukki..

.. Koska olen syvästi vaatimaton luonne (tai kuvitellaan edes hetkellisesti että olisin) ja elänyt kuluneen vuoden erinomaisen kilttiä elämää, haluaisin esittää sinulle vain yhden pienen toiveen. Voisitko tuoda makuuhuoneeseemme siron valkoisen String-hyllykön? Niin ja jos vain porot jaksavat, veisitte pois siellä nyt könöttävän, turhan massiivisen ikeahyllymme?

En todellakaan pistäisi pahakseni.

Kuva täältä

Rakkaudesta turkoosiin

Taitaa olla vuosi siitä kun kampaajalla istuessani ja lukiessani kaikkia pöydälle aseteltuja naistenlehtiä törmäsin ensimmäistä kertaa Krenit-sarjan kulhoihin. Nämä Herbert Krenchelin 1950-luvulla suunnittelemat teräsastiat jäivät välittömästi kummittelemaan mieleeni. Erityisesti turkoosilla sisuksella varustetut kulhot olisivat tervetulleita koputtelemaan ovelleni milloin vain. Ehkä niistä muutama vielä tuleekin, nyt kun suunnitelmat astiaston uusimisesta ovat alkaneet toden teolla itämään.

Minun on niin vaikea vastustaa turkooseja as(t)ioita.

Kerrottakoon vielä että kampaajakäynnin jälkeen kesti hyvä tovi ennen kuin onnistuin löytämään astioista lisätietoja netissä surffaillessani. Jossain vaiheessa ymmärsin ongelman johtuneen väärin muistetusta nimestä. Hakusana 'Kermit' ei (yllättävää kyllä) tuottanut kuin kuvia eräästä kuuluisasta sammakosta.

Iltalaulu tuolikaunoisille

Innostuin testailemaan vielä hiukan lisää Picasa-ohjelmaa ja sen oheistuotteena syntyi taas yksi kollaasi. Tosin vaatimattomasti vain kahdella kuvalla, mutta vaatimatonhan olen myös toiveissani. Vain se lottovoitto ja isompi asunto ostoslistalle, enempää en vaadi. Ja mieluusti sitten sellainen asunto, jossa olisi oma nurkkaus kumpaisellekin kollaasini tuoliunelmalle.

Nyt suunta kuitenkin tuolikauppojen sijaan sängyn puolelle. Menossa tuplapalkkaviikonloppu, kiitos lauantaisen pyhäinpäivän. Vielä kaksi työvuoroa ja käännän nokkani pariksi päiväksi kohti Kokkolaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei ole (paitsi kampaajalla käynti viimein!). Tarkoitus olisi lähinnä lepäillä muutama päivä perheen seurassa, nähdä mahdollisuuksien mukaan ystäviäkin ja nauttia pitkästä aikaa Vilin tassuterapiasta.

Yritän myös olla ajattelematta reissun jälkeen odottavia kuuden päivän työviikkoja. Todellisuudessa edes kiire ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä pahalta. Kumma juttu.

(Olen muuten erityisen ylpeä noista pilvipalleroisista kuvittamassa tätä unelmointiseikkaa tässä! Kyllä se irc-galleria-aikainen kuvanmuokkaaja-addikti vielä tätä menoa saadaan herätettyä uniltaan.)

Printtisomistusta

Juuri kun pääsin puhumasta rahasta ja tuhlailevasta luonteestani, löydän itseni taas etsimästä uutta ostettavaa. No ei, oikeastaan tämä kirjoitus saa innoituksensa kahdesta hieman toisenluontoisesta seikasta.

1) Olen viimein oppinut tekemään kollaasikuvia blogiin! Avukseni latasin Googlen Picasa-ohjelman. Testaamaan oli luonnollisesti päästävä heti eikä hetken päästä, tunnustan olevani hieman kärsimätön luonne.
2) Olen korviani myöten koukussa ikkunashoppailuun etsy.comissa. Ja ikkunashoppailu yhdistettynä seinienehostusvimmaani (johon pesänrakennusviettini tällä hetkellä projisoituu) johtaa nopeasti useampiin puolihuolimattomasti ostoskoriin klikattuihin printteihin ja muihin satunnaisiin pikkuideoihin.

Jos joku ei ole vielä ehtinyt tutustumaan, kerrottakoon että etsy on sivusto joka tarjoaa kenelle tahansa itse tekevälle paikan esitellä ja myydä valmistamiaan töitä ja tuotteita. Luovuus kukkii ja löytöjen tekeminen koukuttaa, toisaalta sivusto toimii erinomaisena innoittajana ja inspiraation lähteenä vaikkei mitään tilaisikaan (suurin osa myyjistä toimii Euroopan ulkopuolelta, joten esimerkiksi tullimaksujen kanssa saattaa hyvinkin joutua etsystä tilatessa kamppailemaan). Itsekään en ole vielä etsystä ehtinyt tilauksia tekemään, ihastelijana olen kunnostautunut sitäkin paremmin. Nyt miettiessäni kämppämme seinien rikastamista olen kuitenkin päätynyt etsimään etsystä kivoja printtejä kehystettäväksi.

Valikoimaa löytyy laidasta laitaan, tällä hetkellä mieleen ovat erityisesti useamman myyjän valikoimista löytyvät tyylitellyt elokuvaprintit. Ideat ovat usein hauskoja ja yksinkertainen toteutus sekä värimaailma miellyttävät silmää. Tappajahaita tuskin huolisin seinälleni "virallisena versiona", tuskin Tähtien sotaakaan, mutta näihin tulkintoihin tottuisi vaivatta minunkin kranttu silmäni. (Varsinkin jälkimmäinen printtiversiona kelpaisi varmasti myös miehelle, tämä kun tunnustautuu kyseisten avaruuselokuvien ystäväksi.)

Myös vanhoille sanakirjojen ym. sivuille painetut kuvat ovat viehättäneet silmää. Postikorttikokoisina tai hieman isompina olen hahmotellut näistä kollaasia esimerkiksi makuuhuoneen seinälle. Pari kertaa klikkailtuani kuvia ostoskoriin olen kuitenkin huomannut valinnanvaikeuden käyvän lähes ylivoimaiseksi kymmenien suosikkien edessä. Miten valita vain muutama suosikki?

Jos sopiva aikarako löytyy ja maalikaupasta löytyy juuri se oikea värilappu, saattaa keittokomeromme seinä muuttaa väriä ensi viikon aikana. Huomenna olisi myös palkkapäivä. Nähtäväksi jää napsahtaako joku printti-ihastuksista tilaukseen saakka..

Printit:
Empire Strikes Back
Jaws & Birds
Valas
Kissa

Räsymattoja ja makkaroita

Astiakaappi kaipaa päivitystä. Ihan totta! Suoraan sanoen haluaisin nakata menemään kaikki teinivuosina baareista mukaan lähteneet tuopit ja drinkkilasit (jotka ovat tosin olleet harvinaisen kestävää tavaraa ja jotka eivät varmasti enää olisi ehjiä jos olisin ne jättänyt baariin) ja hankkia tilalle vähemmän mutta miellyttävämpää.

Olen jo pitkään vaalinut vain kuvia katsellen rakkauttani Marimekon Hyvässä seurassa-sarjan astioihin. Nyt rakkauteni on edennyt hypistelyvaiheeseen, tunnustan käyneeni kerran jos toisenkin pyörittelemässä sarjan mukeja ja kulhoja tavaratalojen astiaosastoilla. Tällä hetkellä tähtäimessä ovat erityisesti Maija Louekarin suunnitteleman Räsymatto-kuosin kulhot, joita olen ajatellut haalia käyttöön muutamia heti kun vain rahatilanne sen sallii. Kukkaron hidasta täyttymistä odotellessa on hyvin aikaa pohtia onko mustavalkoinen kuosi paras vai kaipaisiko astiakaappi sittenkin hieman vihreää väriä..

Itse asiassa astiastostamme löytyy jo tätä Marimekkoa, työnantajalta viime jouluna saatu Oiva-teekannu kun sattuu myös kuulumaan erinomaisen Hyvään seuraan. Haaveeni katsottakoon siis oikeutetuiksi, täytyyhän ainokaisellemme saada perhettä ympärilleen!

Lämpimiä ajatuksia suon tällä hetkellä myös Marimekon Sukat makkaralla-sarjan laseille. Törmätessäni kyseisiin laseihin ensimmäistä kertaa pidin niiden muotoilua turhankin kummallisena. Pikkuhiljaa ruttuinen ulkoasu on kuitenkin alkanut miellyttää. Ainoa ongelma näiden lasien kohdalla on niiden melko standardi juomalasikoko, miehen mielestä kun ainoa kelvollinen lasi minkä tahansa juoman nauttimiseen on kokoluokkaa tuoppi (tämä näkyy arjessa mm. hillittömänä mehujen ja maidon kulutuksena).

Näiden ihastusten lisäksi olen harkinnut keltaisen Teema-astiastoni laajentamista mahdollisesti muutamalla mustalla lajitoverilla. Jonkinlainen astiastoinventaario lienee siis edessä lähitulevaisuudessa, uusia kippoja ei tämän katon alle raahata ennen nykyisten lajittelua raa'alla kädellä "aikansa nähneet"- ja "kelpo kupposet"-kategorioihin.

Lottoarvontakone, joulupukki, kuka vaan vastaava, olisi vähän asiaa..!