Risteilykierteessä

Tiistaina eksyttiin jo toista kertaa tälle vuodelle porukalla Tukholman risteilylle. Ihan vain koska saatiin uusi risteily kaupanpäällisiksi edellisen reissun tax free-ostoksista, eikä tietysti mitenkään voitu heittää tilaisuutta menemään. Sopiva päivä seurueellemme löytyi pienellä vääntämisellä, lähinnä omien ja miehen työvuorojen, juuri ennen kaupanpäällismatkamme vanhenemista. Töistä laivaan ja laivasta töihin, perushuttua!

..Lopputuloksena oli jättekiva reissu! Sää helli, seura oli erinomaista, suunnitelmia Tukholman varalle oli rentouttavan vähän (tuloksena melko päämäärätöntä kuljeskelua kaupungilla ja pientä shoppailua), Hermansin vegebuffet  parhailla näköaloillaan ja herkuilla ruoillaan osoittautui yhtä hyväksi valinta kuin viimeksikin (suosittelen!), meri oli tyyni ja kaunis, kesän juomavarastot tuli täydennettyä tax freesta ja seuraava kaupanpäällisristeilykin tienattua. Syksymmällä uudestaan!

Toukokuun korkkauslista

Tänään koettuja..

 ..kesän ensimmäiset mansikat..

..ensimmäiset puistolonkerot..

..mölkkykauden korkkaus (ansaitulla jumbosijalla)..

..ensimmäinen hyttysenpisto (iltaedit: pistot)..

Ihana, ihana, ihana orastava kesä! Tuoreudessaan överivihreitä lehtiä jaksan odottaa vuosi vuodelta kasvavalla innolla. Eikä meren tuoksua voita mikään maailmassa. Ei mikään. Hopeasijalle päässee vastaleikattu ruoho, kesäjuttuja sekin. (Tuoksuuko talvi edes millekään?)

Viime päiviä olen kuluttanut mm. suunnittelemalla Islantimatkaa. Osin tämä yltiöinnokas suunnittelu on ollut pääsykoeurakan jättämän tyhjiön paikkausta, oli muuten aika suuri (tosin odotettu) tyhjiö. Nyt on kuitenkin alustava aikataulu laadittu ja uusi makuupussikin tilattu, enää puuttuvat mm. uusi teltta, vaelluskengät ja makuualusta. Muutama lisäpäivä reissuun ei olisi ollut pahitteeksi, koko saaren kiertämiseen on reilu kaksi viikkoa kohtuullisen tiukka aika (varsinkin kun sään ennustettavuus kyseisessä maassa ei ole sitä varminta sorttia). Mutta tuo aikahan laitetaan riittämään, oli ilma mikä tahansa!

Niin ja se pääsykoe, sehän meni siis hyvin. Tai sitten ei. Tilastomatematiikan tehtäviin vastasin viime vuotta varmemmin ja kattavammin, mutta tehtävät olivatkin tavattoman inhimillisiä. Todennäköisesti ne ovat siis menneet hyvin muillakin. Yleinen osa taas koostui harvinaisen kinkkisistä monivalintatehtävistä, joiden kanssa onnistumisesta en voi antaa minkäänlaista arviota. Tosin ne ovat olleet kinkkisiä myös muille, sen verran hyvin olin kuitenkin artikkelikokoelmani lukenut.

Kutina on, että muutama piste (tai sitten useampi) jää tänä vuonna minun ja Helsingin paikan välille. Jossittelu on kuitenkin turhaa, tuloksiin on vielä reippaasti yli kuukausi. Sitä ennen on hyvä keskittyä puistoiluun, ystäviin, festarointiin, Islantiin, juhannukseen, töihin höh, kesään ja elämään.

Vienna

Perjantai-ilta, kotisohva. Vegeherkkuja-kirjasta otimme (tiettävästi monen muun kyseisen kirjan hankkineen lailla) ensimmäisenä testaukseen kannen minttubrowniet, tarkoitus kun olisi valmistaa kyseistä herkkua miehen synttärijuhlintoihin huhtikuussa. Ja tuli muuten hyvää! Kirjakin sai ensimmäiset tahmaiset sormenjäljet sivujensa reunoille, mutta nehän ovat vain kunniaksi. Näillä pyyhitään tehokkaasti pois huolet epäoikeudenmukaisesta uudesta työvuorolistasta tai siitä että olen jo käyttänyt ennen palkkapäivää useamman euron kuin olin suunnitellut.

Brownievuoka uuniaavikon auringon alla.

Minttutäytteestä ei tullut ihan sellaista valkoista kuin ohjeessa. Hälläväliä!

Omnom!

Seuraava kappale tuli vastaan vetelehtiessäni sohvalla ilman pääsykoekirjaa ja laskinta, kuunnellessani American Idolin Billy Joel-tulkintoja. Jostain syystä minulle iskee lähes välittömästi pakottava tarve kuunnella näitä amerikan laulajakokelaita aina kun jokin suomalaisten vastaava ohjelma iskeytyy ruutuun. Voice of Finland, Suomen Idol, mitä näitä nyt on.. ÄH! Amerikkalaiset saavat laulamisen vaikuttamaan niin helpolta. Myönnän rakastavani amerikkalaistyylistä laulutyyliä, sitä kun ääntä voidaan kuljetella virtuoottisesti ja sillä voidaan leikitellä överiyteen saakka. Juuri sellaista jota American Idol pursuaa. Ja kyse on siis lähinnä taituruuden hämmästelystä, ei siitä että kyseisen kisan voittajat tekisivät musiikkia jota haluan kuunnella. Harvemmin tekevät. Ei se mitään.

Tämän vuoden suosikkejani taitavat olla Elise Testone (ah mikä hurmaava käheä ääni!) ja Jessica Sanchez (kuinka kukaan 16-vuotias voikaan hallita äänensä niin virtuoottisesti).

No, palatakseni hiukan taaksepäin, seuraava ihastuttava kappale tuli eteeni juuri mainitsemassani ohjelmassa. Kiitos mieleni rauhoittamisesta, armas Billy. Pääsykoekirja makaa edelleen laukussaan ja ainoa mihin aion enää tämän illan aikana keskittyä, on brownievuoka. Aikaa on vähän, ja sitten kuitenkin.

Vienna waits for me too.

Vegaanisia aatoksia

Posti toi tänään paketillisen ruokakirjoja. Vegaanisia sellaisia. Muun muassa näitä tutkien olisi tarkoitus aloittaa tarkempi perehtyminen kasvissyöntiin, tarkoitus kun olisi pikkuhiljaa säätää syömistottumukset vegaanisemmiksi. Yhdessä yössä ei ole tarkoitus muutosta toteuttaa (kuten eräs ystäväni tässä jokin aika sitten päätti tehdä), vaan pikkuhiljaa totutella ja kokeilla. Esimerkiksi tuttujen ruoka-aineiden korvaamisestahan minulla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta.

Olisi toki jalointa sanoa että siirtymiseni kasvipainotteisempaan ruokaan olisi saanut alkusysäyksensä eläinten oikeuksien puolustamisesta. Haluan kuitenkin rehellisesti tunnustaa, että omalla kohdallani kyse oli ihastumisesta sekä soijasuikaleisiin että -rouheeseen. Eläköön nuo nerokkaat, aina saatavilla olevat ainekset (lihaahan ei paljoa kuivaruokapurkissa säilytellä)! Soijatuotteisiin tutustuminen raivasi nopeasti punaisen lihan tämän talouden ruokailuhetkistä. Eipä ole muuten paljoa tullut ikävä.

Asia johti kuitenkin toiseen. Pikkuhiljaa ajatus punaisesta lihasta alkoi tuntua yhä vastenmielisemmältä. Ja kun on yhden eläinkunnan tuotteen päättänyt jättää pois, alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa ne loputkin. Miksi ihmeessä ostaa kalkkunaleikkeleitä kun leipä maistuu ilmankin? Tai paistaa broilerisuikaleita riisin kaveriksi, kun soijasuikaleet maksavat vähemmän (ja maistuvat oikein maustettuina ihan yhtä hyviltä)? Ja ne eläinoikeudet, kyllä nekin sittemmin tulivat vahvasti mukaan. Nyt ollaankin sitten jo siinä pisteessä, jossa minun on enimmäkseen vaikea nimetä sellaista eläinkunnan tuotetta, josta en olisi valmis luopumaan.

Enimmäkseen.

On vielä se yksi heikkous, josta en vielä kykene luopumaan. Kala. Onhan se tietenkin typerää, laittaa oma nautintonsa etusijalle yhden kohdalla, kun muista on valmis luopumaan. Kalaruoat ovat kuitenkin minulle vielä liian suuri heikkous voitettavaksi. Toisaalta, en ole missään nimessä halunnut olla liian ankara itselleni. Kalan takia minusta ei ole muotoutumassa 100% vegaania, mutta on se 90% kasvissyöjäkin parempi kuin 100% hälläväliä-sekasyöjä. Ylipäänsä tiukka lokerointi tässäkin asiassa on todennäköisesti vain vahingollista - välimuotoja tarvitaan kynnysten madaltamiseksi.

Nyt aloitan tarkemman tutustumisen tuohon värikylläiseen kirjakasaan. Ensiselailulta ihastuttavia opuksia kaikki. Edessä vähintäänkin herkullinen tulevaisuus, omnom!

Burgertorstai

Ah, elämälle kiitos keittiössä viihtyvästä avomiehestä! Tänään kymmenen tunnin työvuoron jälkeen kotona odottivat miehen itse taikomat hampurilaiset, kotitekoisilla pihveillä täytettyinä. Ja maistuivat muuten vähintään yhtä hyvälle kuin jotkin ravintolan tekeleet. Todennäköisesti paremmalle, näiden etuna kun on ns. "poikaystävälisä".

Eipä tämän erikoisempia tällä erää. Paahdan tällä hetkellä työvuoroja sellaisella tahdilla, ettei kotonakaan ehdi kuin äkkiseltään pyörähtää. Tämänpäiväinenkin 10h oli vain harjoittelua huomista 12h töissäoloa varten (myönnetään että keskimääräinen työvuoroni pituus on 7h, tämä on onneksi poikkeustilanne). Plussat: säästötili pullistuu nopeammin kuin olin itse asiassa edes odottanut. Miinukset: muun elämän kadottaminen..?

Kaikesta kiireestä ja syksyn koleudesta huolimatta olen huomannut olevani tällä hetkellä jotenkin hirveän iloinen ja innostunut. En oikeastaan edes tarkalleen tiedä mistä tämä johtuu. Kaikenlaisia ideoita tupsahtelee saman tien kadoten, toivon vain että edes muutama niistä jäisi elämään. Siinä sivussa erinäiset pienet suuret oivallukset ovat tehneet olemisesta paljon helpompaa.

Toivon että tämä jokin on tullut jäädäkseen.

Hernettä leivälle, kiitos!

Jos joku sattuisi kysymään minulta tämän hetken suurinta herkkuani, vastaukseni olisi todennäköisesti (jumalaisen uunilohen tai vaikka pakastimestamme aina löytyvän triojäätelön sijaan) "se unicafen vegelevite". Olen miehen aloitettua opiskelunsa kunnostautunut jälleen aktiivisena unicafe-ruokailijana ja tänä aikana ehtinyt kehittää syvän rakkaussuhteen paikan levitevalikoimista löytyvään kikhernetahnaan. Kasaan tarjottimen täyteen leipiä ja kauhon leipäkasan päällimmäisen päälle juuri sopivasti liian ison möntin suosikkiani. Yhden leivän jätän aina aterian viimeiseksi - tahna on siis ehtinyt vallata jo jälkiruoankin paikan.

Tänä iltana mies (hyvin tietoisena tästä uudehkosta ruokarakkaudestani) päätti valmistaa oman tulkintansa kyseisestä levitteestä. Reseptihän on itsessään hyvin yksinkertainen. Kikherneitä, öljyä, suolaa ja valkosipulia mössöksi - valmista tuli! Googlettamalla ohjeita löytyy lukuisia, joten en sellaista ala tähän liittämään (senkään takia etten itse osallistunut tämän erän valmistusprosessiin muuten kuin syömällä) - etsivä kyllä löytää. Miehen tulkinnan totesin erinomaisen onnistuneeksi, vaikka muutamia ehjiä kikherneyksilöitä olisinkin toivonut sekaan tahnan rakennetta ilostuttamaan. Ensi kerralla sitten, uskoakseni tämä herkku on saapunut keittiöömme jäädäkseen.

Niin pienestä voi välillä kulinaristinen nautinto olla kiinni!

Niin ne lapset kasvaa

Kasvilapsemme on saavuttanut murrosiän ja kasvaa tällä hetkellä silmissä. Uutta lehteä pukkaa miltei päivittäin, ihan kuin tällä olisi hirveä hätä kasvaa mahdollisimman suureksi ennen syksyä ja pimeyttä. Minne katosi se säälittävän pieni kasvinalku joka oli miltei hukkunut omaan multapaakkuunsa kun se tuotiin tupareihimme sanomalehteen paketoituna?

Eilen mies lunasti lupauksensa, hankki kakkuainekset ja keikautti tarjolle mansikkatäytekakun! Syy kakulle oli tosin matkalla hieman muuttunut, nyt se oli leivottu psykalle pääsyni kunniaksi kun sen alunperin piti olla kandiutumiskakku. Tosin mies on lupaillut leipovansa minulle kakun jo hyvin moneen juhlaan, joten tämä kakku ajakoot yhtä lailla kaikkien kakuttomien synttäreideni kuin opiskelusaavutusteni juhlistamisen virkaa. (Tätä ei pidä ymmärtää niin että olisin jatkuvasti vaatimassa itselleni herkkuja. Silloin tällöin olen myös vaatimatta, esim. nukkuessani.) Maku kakussa oli erinomainen, täytteenä mansikoiden lisäksi melonia (ostimme jo toisen minimelonin, kesän hitti tässä taloudessa), kostukkeena sitruunaa. Paras juttu kakussa on ehkä kuitenkin se, että siitä on vielä puolet jäljellä!

Kakku muistutti siitä surullisesta tosiasiasta, että olen kuluvana kesänä syönyt aivan liian vähän tuoreita mansikoita. En ole tosin heittänyt talviturkkiakaan tälle vuodelle, moni kesäjuttu on siis vielä vaiheessaan. (Ajattelin tosin heittää talviturkkini elokuussa Välimereen, mutta se on kuulemma huijausta. Pyh.)

Teurastus

Ostin melonin ja puin sen. Jälkiruokasuunnitelmat menivät uusiksi siltä illalta.

Tänään mies sai minut viimein vakuutetuksi siitä, että melonin oli aika tulla syödyksi. En halunnut katsella valmistelutoimia huivin riisumista pidemmälle.

Rauha hänen vetiselle sielulleen. Hyvältä maistui.

Sushii!

Himo oli jälleen tyydytettävä ja koska 2v3kk-päivä on ehdottomasti tarpeeksi hyvä syy, kävimme iltasella testaamassa Lönnrotinkadulla sijaitsevan ravintola Koton sushitarjonnan. Kukkaro keveni (kuten sushin kanssa poikkeuksetta käy) mutta tulipahan koettua myös jotain minkä en uskonut ravintolasushin kohdalla olevan mahdollista - sain vatsani täyteen!

Sushin syömiseen ravintolassa pätevät tähänastisen kokemukseni pohjalta ainakin seuraavat seikat:
1. Älä mene syömään sushia nälkäisenä.
2. Jos kuitenkin menet syömään sushia nälkäisenä, syö pohjalle jokin alkuruoka. Sushi kun on mielestäni parhaimmillaan hitaasti nautiskeltuna, ei hätäisesti nälkään ahmittuna (tai köyhähköstä opiskelijanäkökulmasta tarkasteltuna: sushin syöminen nälkään on aivan liian tyyristä.)

Koton sushi ei tuottanut pettymystä (söimme molemmat lähinnä kalaa sisältäneet sushi-/sashimilajitelmat ja ekstrana muutamat californiamakirullat), mutta reissun varsinainen yllättäjä taisi olla tämä miehen tilaama munakoisoalkuruoka jota tämä varauksetta ylisti. Erityisesti tuo päällä ollut ruskea puuro sai kehuja. Itse söin noista yhden ja onnistuin paikantamaan maun tutun vivahteen ensin - mämmi! Ei siis ihme että en ihan samanlaisiin ylistyksiin puhjennut kuin mies. Vaikka pääsiäisenä olinkin se joka toi mämmirasian kotiin kaupasta (koska pidin ajatusta hauskana), mies oli se joka sen sisällön lopulta joutui syömään. Voin koskea mämmiin kerran vuodessa, läpällä. Tuo makuvivahde munakoisojen päällä siis selittänee miksi tämä alkuruoka miellytti itseäni vähemmän..

Olen nyt odottanut pari päivää kunnon sadekuuroa, mielellään ukkosen kera iltasella. Olen ollut salaa kateellinen kun muualla on ollut vaikka mitä myrskyjä ja muita, tännekin sellainen kiitos! Haluaisin kovasti tunnelmoida, fiilistellä kuinka hienoa on olla sisällä lämpimässä ja ehkä pelätä pikkuisen siinä sivussa..

Pannukakkuaavikko

Töissä käyminen vahingoittaa elämää lukemattomilla tavoilla.

Yksi harmittavimmista on ruokailutottumusten kapeutuminen eineksiin ja muuhun yksipuoliseen höttöön. Jalot ajatukset eväiden valmistamisesta kuolevat nopeasti, kun työvuoroja kertyy samalle viikolle usein 5-6 ja kotiin päästessä mielekkäin vaihtoehto on keittiössä hääräämisen sijaan sohvalla makaaminen.

Lisäksi (kuten olen tainnut ennenkin mainita) kunnostaudun itse hyvin harvoin minkäänlaisessa keittiötoiminnassa. Olen huomannut kahden vuoden aikana tulleeni pikkuhiljaa riippuvaiseksi rakkaani ruoanlaittotaidoista. Koska tämä on keittiön puolella huomattavan paljon itseäni taitavampi ja luovempi (tai sitten vain rohkeampi), suostun usein ottamaan kontolleni suurimman osan siivoustöistä - ihan vain että voisin helpommin suostutella miehen laittamaan ruoat itseni sijaan.

Näistä lähtökohdista käsin valmistetaan pienellä vaivalla arjen hurmostila, jonka tärkeimmät ainekset ovat vapaapäivä, keittiön puolelle onnistuneesti suostuteltu mies ja kotitekoinen ruoka. Viime viikkoina näiden tuloksena on syöty mm. simpukka-katkarapusalaattia ja fish&chipsejä. Pöydän ääressä on kieltämättä istunut erittäin tyytyväinen ja hyvin ruokittu tyttöystävä.

Eilen oli kuitenkin poikkeuksellinen päivä - myös minä kunnostauduin kokkaushommissa (sivuhuomautus: vihaan termiä 'kokata' kaikissa taivutusmuodoissaan enkä oikeastaan ymmärrä miksi käytin sitä tässä)! Kun mies onnistuneesti huolehti siitä "oikeasta ruoasta" ja valmisti pastaa pastakastikkeineen, parmankinkkuineen, basilikoineen ja rucoloineen, otin minä vastuulleni jälkiruoan ja henkilökohtaisen bravuurini - pannukakun! Sen valmistus on vuosien varrella muuttunut yhä helpommaksi, ohjekin löytyy helposti kun vain avaa keittokirjan sen rypistyneimmän ja kuluneimman aukeaman kohdalta. Vaniljajäätelön ja vadelmahillon kanssa erittäin maistuvaa, kiinnittämättä huomiota siihen kuinka erinomaisen lihottavasta ruokalajista on kyse.

Hyvä ruoka osoittautuu yhä uudelleen yhdeksi parisuhteen parhaista puolista. Kuluneiden kahden vuoden aikana olen syönyt parempia ruokia ja ylipäänsä paremmin kuin koskaan ennen. Lisäksi kokeilunhaluni erilaisten ruokien suhteen on kasvanut jatkuvasti. Jos joku olisi ennen tätä parisuhdetta sanonut että lempiruoka-aineksiini tulisivat vielä kuulumaan esim. linssit, simpukat ja soijasuikaleet, olisin todennäköisesti pudistellut päätäni. Tässä hetkessä puditelen päätäni ainoastaan omalle rajoittuneisuudelleni.

Seuraavia vapaapäiviä odotellessa..

Esikoisemme x 40

Aamu alkoi liian pitkäksi venyneillä unilla, tiskausvelvollisuuksien välttelemisellä sekä paremman puoliskon kauppareissulla. Loput ainekset saatuamme ryhdyimme viimein toimeen, mies aloittamalla "sticky ricen" valmistuksen, minä vaihtamalla keittiövelvoitteet jo alkuvaiheessaan lakanoiden vaihtoon (kunnostauduin kuitenkin myöhemmin rullien käärimisessä). Täytteiksi valikoitui lopulta kurkkua, parsaa, rucolaa, pestoa, lohta sekä savustettuja simpukoita eri yhdistelminä. Omat suosikkini sisälsivät kurkkua, parsaa ja simpukoita.

Ja hyvinhän se lopulta meni, ensimmäiseksi kerraksi. Ainakaan maussa ei valittamista ollut, jos ulkomuoto jäikin ehkä vielä hiukan karkeaksi. Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun onnistuin saamaan vatsani täyteen sushia syömällä.

Tätä lisää!

Sushia ja rakkautta

Huomenna olemme rakkaan avomieheni kanssa olleet yhdessä tasan kaksi vuotta. Vuosi sitten juhlistimme yhdessäoloamme Tukholmalla (en ollut ennen käynyt), laivan buffetilla (Afrikkaviikot ja strutsinlihaa) ja toisen risteily-yön saapuessa helpottaen miehelle noussutta korkeaa kuumetta otsalle asetelluilla, hytin vessassa kylmiksi kastelluilla pyyhkeillä (what would Muumimamma do).

Tänä vuonna päätimme jäädä kotiin. Osin siksi, että tavallaan juhlimme jo yhdessäoloamme matkustaessamme Lontooseen helmikuussa ja osin siksi, että Lontoo myös vei kaikki rahamme.

Koska olisi kuitenkin syntiä jättää käyttämättä hyvä syy tehdä jotain erikoista, päädyimme lopulta miehen ehdotuksesta toteuttamaan pitkään pöydällä lojuneen suunnitelman. Huomenna olisi siis tarkoitus valmistaa ensimmäiset kotitekoiset sushit.

Pari viikkoa sitten ostin avuksi sushikirjan, jonka kuvat olen ehtinyt jo useamman kerran kuolata läpi. Tänään taas, odottaessani miestä luennolta, kävin tutustumassa Annankadulla sijaitsevan Tokyokanin valikoimiin. Kyseinen liike myy mm. japanilaisia elintarvikkeita, astioita, vaatteita. Mukaan tarttui lopulta kaikenlaista perusjuttuja, riisistä wasabiin. Eniten aikaa taisin kuitenkin kuluttaa näteimpien syömäpuikkojen valitsemiseen.

Mistään "rakkaudesta ensi silmäyksellä" ei minun ja sushin kohdalla voi puhua. Ensimmäistä kertaa pääsin maistelemaan sushia 24-vuotissyntymäpäivänäni. Tuolloin jouduin peittelemään irvistyksiäni useamman kerran ja olin täysin varma etten enää ikinä koskisi kyseisiin mötiköihin.

Jokin taika kyseisessä ruokalajissa kuitenkin on. Jonkin aikaa ensimmäisen kokeilun jälkeen se iski, täysin yllättäen - sushihimo. Ensimmäisen kokeilun jälkeen olemme poikenneet ruokailemassa eri sushipaikoissa useammankin kerran. Kyse ei noina kertoina ole vain yhdestä ruokailuvaihtoehdosta muiden joukossa, kyse on nimenomaan tuon jostain yhä uudelleen hiipivän himon tyydyttämisestä.

Huomenna mies käy vielä ostamassa päälliset ja täytteet, sitten alkaa (haparoivan) ensiaskeleen otto sushin valmistamiseen kotioloissa. Toivon mukaan tämän jälkeen kynnys sushikokkailuun madaltuu ja himo tulee tyydytetyksi aiempaa useammin (ja halvemmalla). Päätavoite kai on saada aikaan mötiköitä, jotka eivät hajoa käsiin ja ovat syötävissä puikoilla. Ja tietenkin siinä sivussa juhlistaa sitä tärkeintä - rakkautta ja parisuhteellista elämää.

(Kaikella rehellisyydellä voin kertoa, etten ole eläissäni syönyt niin hyviä ruokia kuin kuluneen kahden vuoden aikana. Kaikki kiitos tästä ruokaan askeleen verran avoimemmin mielin suhtautuvalle miehelle, joka on saanut omankin ruokavalioni hiukan monipuolisemmaksi.)

Lohisalaattiohje

Ainekset:
- lohi
- salaattipallo
- papuja
- tomaatteja
- kurkkua
- sipulia
- fetajuustoa
- paahtoleipää

Valmistus:
1. Bongaa Hesarista K-Supermarketin lohitarjous
2. Kerro poikaystävälle lohitarjouksesta
3. Pyydä poikaystävää hakemaan tarjouslohi (koska hänellä on vapaata ja sinulla ei)
4. Vastaanota töissä tekstiviestejä koskien lohta ja tämän matkaa uuniin
5. Käy töiden jälkeen noutamassa puuttuvat salaattiainekset
6. Mene kotiin
7. Odottele sohvalla samalla kun mies valmistaa salaattia keittiössä. Vastaa ajottain kysymyksiin koskien salaatin koostumusta (esim. "kuullotetaanko sipulit vai annetaanko mennä sellaisinaan?") ja tarjoa välillä apua esim. pilkkomisessa (todennäköisesti apua ei tarvita joten kysymysten esittäminen on varsin turvallista).
8. Kun lohisalaatti on valmis, siirry sohvalta ruokapöytään ja nauti!

(Koska tämä ohje antaa nyt jokseenkin vääristyneen kuvan roolistani ruoanlaiton kaltaisten arkijuttujen hoidossa, on syytä mainita, että taloutemme työnjaossa toimitan kuitenkin siivousvastaavan virkaa. Mies ei pidä siivoamisesta, itse en ole kovin luova tai ylipäänsä innokas ruoanlaittaja eli rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli.)