Näytetään tekstit, joissa on tunniste esitykset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esitykset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. helmikuuta 2011

Lontoo

Lontoo tuli, Lontoo meni. Matka oli menestys, jonka saatoin aavistaa jo astuessani lentokoneeseen Helsingissä stuertin esittäessä minulle ystävällisesti kysymyksen "Are you expecting?" Eli kun jatkan tätä merkintääni toteamalla että hyvin suuri osa matkasta kului kävelemiseen niin museoissa, shoppaillessa kuin ihan muuten vaan kaupungilla, voin samaan syssyyn todeta että ihan syystä. Liikuntamaksu, here I come! (Vastattuani kieltävästi stuertin esittämään kysymykseen tämä kylläkin yritti pelastaa tilanteen toteamalla "Maybe it was that dress". Yeah, maybe!)

Todellisuudessa kyseinen stuertti taisi pelastaa päiväni tuolla kysymyksellä. Lupaan muistella sinua lämmöllä, Easyjetin ihana stuertti.



Yövyimme reissun ajan White Ferry-nimisessä pikkuhostellissa Pimlicon metroaseman läheisyydessä. Huone oli pieni ja kolea, mutta onneksi peitot olivat sen verran laadukkaat, ettei kylmä sinänsä aiheuttanut ongelmia. Hintaan kuului myös pienimuotoinen aamiaistarjoilu, joten pakolliset marmeladipaahtoleipä- ja murokiintiöt tuli täytettyä. Täyteen tulemisesta sinänsä taas ei kyseisen aamiaisen kohdalla voinut kuitenkaan puhua. Muutoin rauhallisen yhteiselomme miehen kanssa katkaisivatkin matkan aikana lähinnä ne hetket, jolloin tulin aamiaisen jäljiltä nälkäiseksi ja nälän myötä äkäiseksi kun sopivaa ruokailupaikkaa tai markettia ei koskaan tuntunut löytyvän tarpeeksi läheltä kun tarvetta olisi ollut.



Onneksi nälkä-äkäisyys on kohdallani pitkälti sellaista primitiivistä sorttia ja mielialani kohosikin joka kerta samassa tahdissa vatsan täyttymisen kanssa, kun sopiva ruokapaikka viimein sattui kohdalle. Matkamme varrelle sattuneista ruokailukokemuksista mainittakoon mm. kiinalaisbuffetti Chinatownissa sekä ensimmäinen kertani ns. liukuhihnasushipaikassa (eli sellaisessa jossa ne ruoat kiertävät kehää hihnalla josta saa napata haluamansa). Jälkimmäiseen konseptiin ihastuin täysin, samanlaisen saisi tuoda Helsinkiin vaikka heti ja lupaisin alkaa vakioasiakkaaksi saman tien (ellei paikan ruoka olisi ihan täyttä kuraa).

Kunniamaininnan ansaitsee tässä yhteydessä myös hostellilla valmistamamme tortillat sekä Gatwickin lentokentällä lähtiessä nautittu fish&chips-annos, joka oli lajissaan parasta maistamaani.



Kävimme myös katsomassa aiemmassa merkinnässä mainitsemani esitykset, Warhorsen sekä Lion Kingin. Jälkimmäisen kanssa meinasi käydä huonosti ja liput jäivät miltei saamatta, mutta onnistuimme lopulta hankkimaan paikat viimeisen matkapäivän illalle. Paikat eivät ehkä olleet parhaimmat, mutta en viitsi valittaa.

Molemmat esitykset antoivat sitä mitä niiltä odotinkin. Kumpaakaan ei voi ehkä pitää minään draamallisena ilotulituksena, tarinat olivat jokseenkin yllätyksettömiä ja asettuvat nätisti "koko perheelle"-kategoriaan. Leijonakuningas tosin pohjaa Shakespearen Hamletiin joka on varsin kompleksinen näytelmä. Ehkä musikaalimuoto (tai alkuperäinen animaatiomuoto) vain on omiaan laimentamaan kompleksisuutta. Ai niin, ja Leijonakuningas 2 on puolestaan tehty Romeon ja Julian pohjalta. Ihan näin sivuhuomautuksena. Shakespearelaista animaatiotaidetta parhaimmillaan.

Visuaalinen anti molemmissa esityksissä paikkasi kuitenkin muut puutteet kevyesti. Erityisesti Warhorsen nukketeatteriryhmän työskentely oli jotain mitä jaksanen hehkuttaa vielä pitkään jos joku nyt sattuu kysymään. Esityksen kahta "pääosahevosta" oli liikuttelemassa kolme henkilöä, jotka saivat nukkehevosensa liikkeet ja eleet vaikuttamaan niin aidoilta, että näiden elottomuuden pystyi yhtään valehtelematta unohtamaan lähes täysin. Näyttämöllä olisi yhtä hyvin voinut olla eläviä hevosia, joita joku vain ohjasi ja piti aisoissa läpi esityksen. Yhtä teknisesti upeaa nukketeatteria en ole onnistunut näkemään missään.



Suuren osan ajasta käytimme myös museoissa kiertelyyn, koska Lontoon yleisen kalleuden keskellä ilmaiset museot osottautuivat odotetusti aika suureksi houkuttimeksi (vaikka se Suurin houkutin itselleni taisi olla ainakin Natural History Museumin kohdalla real size sinivalas). Kun vielä mainitsen tässä kappaleessa museoissa kiertelyn lisäksi sen seikan, että nautin koko matkan aikana ainoastaan yhden alkoholipitoisen juoman, onnistun varmasti vakuuttamaan kaikki kuivahtaneisuudestani, haha. Se yksi nautittu juoma oli btw hostellilla nautittu "iltapalasiideri" jota siemailin samalla kun pelasimme miehen kanssa Trivial Pursuitia kännykälläni ja läskistyimme kermavaahto-omenatortturuokavaliolla. Elämä on suuri seikkailu!

Puolustaudun kuitenkin (jos sellainen nyt mitenkään on tarpeellista) toteamalla että suunnitelmissa toki oli pubikiertelyä ja siidereiden siemailua, mutta onnistuimme väsyttämään itsemme sen verta tehokkaasti päiväohjelmalla ja sillä jo mainitulla kävelemisellä, että illalla nukahtaminen oli liian suuri houkutus.



Museoiden ja esitysten ohella aika kului pitkin kaupunkia samoilussa sekä rahoja tuhlatessa mm. Camdenissa (jälkimmäistä harjoitin jokseenkin holtittomasti, mistä rangaistuksena olen joutunut matkan jälkeen täyttämään kalenteriani ylimääräisillä työvuoroilla). Viimeisenä päivänä ennen paluulentoa teimme vielä pyhiinvaelluksen Paddingtonin asemalle, jotta pääsin poseeraamaan samaan kuvaan Karhuherra Paddingtonin (patsaan) kanssa. Kyseinen hahmo on eittämättä ollut paljolti läsnä viime syksystä saakka, joten matka sai mielestäni onnistuneen päätöksen.



Alle viikon pikkumatkaksi onnistuimme seikkailemaan pitkin Lontoota jopa tehokkaammin kuin olin etukäteen odottanut. Tämä onneksi tarkoitti myös jokseenkin täydellistä arjen unohtamista matkan aikana, mitä voi pitää jo lähes terapeuttisena kokemuksena tämänhetkisen arkihäsläyksen keskellä. Olkoonkin että Lontoo tähän aikaan vuodesta onkin melkolailla harmaa ja sateinen matkailukohde (tosin +10C lämpöasteet tuntuivat aika luksukselta kun kotiin palatessa asteita oli n. -20C), tuntui hyvältä päästä muualle edes muutamaksi päiväksi.

Arkeen palaaminen matkan jälkeen onkin sitten asia erikseen. Varsinaista kotiinpaluuhaikeutta en ole tuntenut (koska ovathan oma sänky ja toimiva suihku/lämmöneristys aina yhtä ilahduttavia asioita), mitä nyt töissä olo on turhauttanut. Minulla ei olisi mitään halua tottua suomalaiseen tuppisuuasiakaskulttuuriin nyt kun olen taas hetken saanut havainnoida kuinka paljon helpommin esimerkiksi kiitokset ja pahoittelut sujuvat briteiltä (tai ylipäänsä puhuminen).

Päätän matkapostaukseni tällä erää tähän ja jatkan töissä istumista (aioin kirjoittaa 'töiden tekemistä', mutta tekemisestä ei tässä yhteydessä oikein voi puhua). Pikkuhiljaa on aika alkaa suunnitella tulevaa Japanin matkaa. Nyt kun on jälleen vuosien jälkeen päässyt maailman kiertämisen makuun, tekee mieli pitää aina seuraavaa kohdetta tiukasti näköpiirissä. Tuulettuminen on tervettä!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kuolema herätyskelloille!

Vihaan tätä väsymyksen tunnetta joka on sitkeästi ahdistellut minua koko kuluneen vuorokauden. Väsymystä on olemassa montaa lajia ja yleisin näistä on todennäköisesti se, johon liittyy runsaasti näön-vuoksi-haukottelua sekä väsymyksen päivittelyä. Toisin sanoen valittamista ihan vain tottumuksen vuoksi. Tämänpäiväisessä ei kuitenkaan ole ollut kyse siitä. Tämä on väsymystä sen rehellisimmässä olomuodossaan. Tänään olisin yhtään valehtelematta nukahtanut istualleni siinä hetkessä, jona olisin erehtynyt sulkemaan silmäni muutamaa sekuntia pidemmäksi aikaa. Yhtä tuskaa siis.

Muutamia seikkoja, joilla olisin voinut pienentää tämän päivän hirveyttä..
a) olisin aloittanut sen tenttiin lukemisen aiemmin (mainittakoon tässä kohtaa kuitenkin että tentti meni läpi tarpeeksi suurella todennäköisyydellä. Vastasin jokaiseen kysymykseen ja joukkoon mahtui myös muutama varmasti oikea vastaus. Eri asia onkin sitten vastaako tuleva arvosana odotuksiani.)
b) jos kahden printtilipun tulostamiseen ei olisi kulunut arvioidun muutaman minuutin sijasta lähemmäs kokonaista tuntia. Ja ihan sivuhuomautuksena ettemme lopulta edes saaneet kyseisiä lippuja tulostettua, vaan meille askarreltiin uudet liput käsipelillä teatterin lipunmyynnissä. (Thänks Lippupalvelu, tästä edespäin tilaamme lippumme snail mailina kotiovelle mutta teemme senkin vain jos pakon sanelemana joudumme olemaan tekemisissä kanssanne.)
c) jos nälkä ei esityksen jälkeen olisi pakottanut jatkamaan iltaa ravintolaruokailun muodossa oman keittiön sijasta (ah ihanaista Kampin Dragon Springiä, niin luotettavasti rasvaisa ja maukas.)
d) jos kykenisin nukkumaan normaalisti stressistä huolimatta.

Kävimme siis eilen miehen kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Kristuksen morsiamen. Teksti oli todella mainio, toteutus ei mielestäni täysin yltänyt tekstin tasolle. Jäin myös miettimään olivatko satunnaiset assosiaatiot HBO:n Angels in America-minisarjan ja esityksen välillä vain oman pääni tuotoksia. Olivathan nuo aiheiltaankin aika lailla samaa kategoriaa. Angels in America on joka tapauksessa upea näytelmä, eli ei ole häpiäksi tämä ollenkaan. Todennäköisesti assosiaatiot tässä tapauksessa kumpusivat kuitenkin ensisijaisesti esityksessä käytetystä musiikista.

Anyway, tykkäsin!

Loppuun haluaisin vielä lainata erästä esityksen jälkeen narikkajonossa kuulemaani keskustelua. En tiedä kuinka monelle tämä avautuu, mutta sanottakoon että tämä kyseinen keskustelu provosoi minua jonkin verran. Välillä tulee miettineeksi, onko tämä todella sellaista yleisöä, jolle haluaisin ikinä kirjoittaa mitään uutta? Kaikki kunnia sanojalle kuitenkin hienoimmasta katarsiksen määritelmästä, jonka olen vähään aikaan kuullut.

"Siitä puuttu semmonen kunnon katarsis. Tiedättekö niinku kunnon kreikkalaisissa draamoissa, semmonen TSÄDÄM! Siinä jäi vain tosi monta mahdollisuutta käyttämättä."
Nainen, n. 50 vuotta

Mikäli minulta kysytään, niin Kristuksen morsiamen loppu oli kyllä hyvinkin katarttinen. Mieluiten ei kysytä, koska katarsiksen kaltaiset ympäripyöreät termit aiheuttavat lähinnä turhaa ahdistusta. Oli miten oli, arvostan kuitenkin jokaista joka silloin tällöin jaksaa vaikka edes tavan vuoksi raahata itsensä teatterin katsomoon. Vaikka vain nukkumaan, kuten vieressäni istunut naishenkilö tämänkertaisessa esityksessä. (Kuorsaus paljasti.)