Hupsista!

.. Siinä se nyt sitten on. Pitkällisen vatvomisen jälkeen annoin itseni haksahtaa Helsingin Sanomien kytkytarjoukseen, ja pari päivää sitten kotiimme saapui uusi iPad!

Fiilikset ovat olleet ehkä aavistuksen ristiriitaiset, tuntuu että varsinkin kannettavan tietokoneen omistajana iPadin hankintaa on pikkuisen vaikea perustella. Tässä kuitenkin joitain puolusteluja (joita olen kehitellyt päätökseni tueksi viime päivinä):
1) Kannettavan rauhoittaminen "oikeisiin töihin" eli kirjoitus- ja opiskelujuttuihin, toivon mukaan surffailun siirtäminen iPadin hommiksi pidentää myös kannettavan käyttöikää
2) Toisaalta iPad toiminee hyvänä luentokaverina tulevaisuudessa, sen avulla kun esimerkiksi kaikenlaisten luentokalvojen ym. lukeminen sujuu vaivattomammin kuin kannettavalta
3) Kytkykaupan ilot - tulipahan tilattua sitten hesarikin kahdeksi vuodeksi (ilman turhaa paperikeräyksen kuormittamista)!
4) Kulkee mukana huomattavasti sujuvammin kuin läppäri (kunhan saan hankittua laitteelle asianmukaiset suojavarustukset)
5) Tuon näytöltä on oikeasti miellyttävämpää lukea/katsoa kuvia kuin vaikkapa tavallisen tietokoneen, se ei tunnu samalla tavalla rasittavan silmiä pidemmälläkään tuijotuksella (tätä on jo testattu isäni samanmallisella padilla, psykologian artikkelikokoelman n. 170 sivun tekstimassa tuli vaivattomasti luettua laitteen näytöltä)

.. Lisäksi se nyt vaan on hirmuisen kiva ja kätevä! (Uskoipa noita listaamiani perusteluja tai ei.)

Kuluneet päivät olenkin naputellut tuota uutta turhakettani melko ahkeraan. Kevätflunssa (ja ulkona vallinnut jokseenkin viileä, tuulinen, sateinenkin sää) on kuitenkin pitänyt huolen siitä, etten ole toistaiseksi potenut tämän takia suuria tunnontuskia. Luoja kuinka vihaankaan tätä hikistä ja tukkoista oloa! Olen varmasti huonoin tuntemani sairastaja, en kestä pienintäkään vilustumisen tunnetta tai kolotusta ilman jatkuvaa valittamista ja voivottelua. Kaikeksi (varsinkin avomiehen) onneksi sairastan kuitenkin suhteellisen harvoin ja lyhytmittaisesti. Toivottavasti tämänkertainen nuha on myös yhtä kuin ei nuhaa kesän riennoissa ja matkoilla.

Tällä kertaa olisi myös syytä olla harvinaisen kiltisti ja valittamatta, suurin syyllinen flunssaani kun olen suurella varmuudella minä itse. Todennäköisesti altistin itseni kaikenmoisille nuhataudeille tanssitettuani Riikan Eikka-kissaa lauantain euroviisuvalvojaisissa, juuri selvinneen voittajaviisun tahdissa.

Mutta toisaalta, kuka muka EI haluaisi tanssittaa ihanaa Eikkaa, olipa sitten allerginen tai ei..?

Toukokuun korkkauslista

Tänään koettuja..

 ..kesän ensimmäiset mansikat..

..ensimmäiset puistolonkerot..

..mölkkykauden korkkaus (ansaitulla jumbosijalla)..

..ensimmäinen hyttysenpisto (iltaedit: pistot)..

Ihana, ihana, ihana orastava kesä! Tuoreudessaan överivihreitä lehtiä jaksan odottaa vuosi vuodelta kasvavalla innolla. Eikä meren tuoksua voita mikään maailmassa. Ei mikään. Hopeasijalle päässee vastaleikattu ruoho, kesäjuttuja sekin. (Tuoksuuko talvi edes millekään?)

Viime päiviä olen kuluttanut mm. suunnittelemalla Islantimatkaa. Osin tämä yltiöinnokas suunnittelu on ollut pääsykoeurakan jättämän tyhjiön paikkausta, oli muuten aika suuri (tosin odotettu) tyhjiö. Nyt on kuitenkin alustava aikataulu laadittu ja uusi makuupussikin tilattu, enää puuttuvat mm. uusi teltta, vaelluskengät ja makuualusta. Muutama lisäpäivä reissuun ei olisi ollut pahitteeksi, koko saaren kiertämiseen on reilu kaksi viikkoa kohtuullisen tiukka aika (varsinkin kun sään ennustettavuus kyseisessä maassa ei ole sitä varminta sorttia). Mutta tuo aikahan laitetaan riittämään, oli ilma mikä tahansa!

Niin ja se pääsykoe, sehän meni siis hyvin. Tai sitten ei. Tilastomatematiikan tehtäviin vastasin viime vuotta varmemmin ja kattavammin, mutta tehtävät olivatkin tavattoman inhimillisiä. Todennäköisesti ne ovat siis menneet hyvin muillakin. Yleinen osa taas koostui harvinaisen kinkkisistä monivalintatehtävistä, joiden kanssa onnistumisesta en voi antaa minkäänlaista arviota. Tosin ne ovat olleet kinkkisiä myös muille, sen verran hyvin olin kuitenkin artikkelikokoelmani lukenut.

Kutina on, että muutama piste (tai sitten useampi) jää tänä vuonna minun ja Helsingin paikan välille. Jossittelu on kuitenkin turhaa, tuloksiin on vielä reippaasti yli kuukausi. Sitä ennen on hyvä keskittyä puistoiluun, ystäviin, festarointiin, Islantiin, juhannukseen, töihin höh, kesään ja elämään.

Juuri ennen kuin

Huh, huomenna tähän aikaan se on jo ohi! Pääsykoe nimittäin.

Täysin toinen seikka onkin sitten, mitkä ovat tunnelmat vuorokauden kuluttua - helpottuneet, tuskaiset, masentuneet, innostuneet, epätoivoiset, optimistiset..? Ainakin kuluneen päivän olen ollut viime vuotta rauhallisempi. Oikeastaan toivoisin koko kokeen jo olevan ohitse. 

Valmistautuminen on tänä keväänä ollut paljon intensiivisempää kuin viime vuonna. Tuolloinhan aloitin kohtuullisen aktiivisen lukemisen jo helmikuussa, tilastomatematiikan valmennuskurssin alettua. Opiskelu oli tuolloin melko tasaista kokeeseen saakka. Tänä keväänä sain ihan mielettömän motivaatioiskun heti artikkeleiden ilmestyttyä, en muista olleeni yhtä motivoitunut edes ennen yo-kokeita (joihin on oikeastaan turha verrata mitään, koska luin kirjoituksiin vain yhden kirjan). Olen noussut jokaisena töistä vapaana päivänä aikaisin ehtiäkseni klo 9 kirjastolle lukemaan. Intensiivistä opiskelua on ollut 4-10h päivässä, jos ei lasketa muutamia laiskoja päiviä. On tuntunut hyvältä istua tuntikausia kirjaston lukusalissa ja vain päntätä, mielelläni jatkaisin samaa rataa syksyllä yliopistolla. Mutta mutta..

Koska motivaationi kuitenkin heräsi kunnolla vasta artikkeleiden ilmestyttyä, eli n. 1kk ennen tätä hetkeä, ei ole mitään varmuutta että tilastotaitoni riittäisivät mihinkään tositilanteessa. Kaikki menetelmät ovat perusteissaan hallussa, mutta epämatemaattiset aivoni olisivat vaatineet varmasti enemmän harjoitusta pystyäkseen ratkaisemaan kokeen soveltavia tehtäviä. Harjoituspääsykokeessa tilasto-osion pistemääräni oli kylläkin yli kurssin keskiarvon, samoin kuin artikkeliosion pistemäärä (joka oli itse asiassa neljän parhaan joukossa n. 90 kokeen tehneestä, jei!), mutta kyseiselle kokeelle en halua antaa liikaa painoarvoa..

Kaiken kaikkiaan, tunnelmat ovat aika epätietoiset osaamisen suhteen, toisaalta ihmeen rauhalliset!

Tänään en ole enää lukenut. Olen lähinnä maannut sohvalla ja tuijottanut pääsykoemateriaaleja samalla ilmeellä kuin tämä alla näkyvän videon koira muffinssilautasta. Tosin ajatuksemme lienevät aika vastakkaiset.

(Jokunen ilta sitten, laskiessani harjoitukseksi viime vuoden pääsykoetehtäviä, havaitsin menettäneeni yhden pienen todennäköisyyslaskun ja siitä seuranneiden väärien lukemien vuoksi kymmenen koepistettä. Ne kymmenen pistettä olisivat skaalatuissa pisteissä nostaneet pistemääräni n. kahden pisteen verran Helsingin sisäänpääsyrajan yläpuolelle. Yritän olla ajattelematta tätä liikaa. Sen sijaan aion ensi töikseni kokeen alkaessa kirjoittaa suttupaperille sanan "TARKKUUS". Pienestä voi olla kiinni aika isoja asioita.)