Rakkaani, jospa et tällä kertaa kasvaisi ja minua jättäisi?
Viikko sitten kävin vakiokampaajallani. Tuli jälleen todettua se tosiasia, että kampaaja, tuttukin sellainen, on osattava ohjeistaa hyvin jos tavoitteena on sopuisa yhteiselo tuon päänahasta pukkaavan aineksen kanssa. Tällä kertaa vahinkoa ei siis (luojalle kiitos) tapahtunut, mutta elokuussa huolimattomuus ohjeistuksessa koitui kohtaloksi. Tällä kertaa kampaajalta lähti mukaan juuri sopivasti pyöreä ja rikottu otsis. Ja olemisen keveys. Sellainen, johon liittyy poistunut tarve pyyhkiä irtohiuksia jatkuvasti pois näköaistin tieltä. Ah!
Fakta: en ole soveltuva astettakaan graafisemman leikkauksen kantajaksi. Alan muistuttaa scifihahmoa.
2 kommenttia:
hajosin tolle vikalle lauseelle :D toi otsis sopi sulle ihan sika hyvin, olit kuin joku suomen ameliee lauantaina hameesi ja tukkasi kans :) Kiitos ihan mahtavista bileistä, mulla oli niiin kivaa! ^--^
Haha, itse asiassa mun vakkarikampaajan lause tätä kertaa edeltäneeltä epäonnistuneelta käynniltä oli "tehdään sulle tällaset amelie-hiukset." Tuli vaan fiilis et joo, sopii ehkä amelielle mutta ite oon tosiaan ku hyökänny jostain avaruusaluksesta. :DD
Ja mahtavaa kun pääsitte juhlimaan vähän lyhkäsellä varotusajallakin! Oli tosi hyvä meininki koko illan, eli pakko ottaa uusiksi taas tulevaisuudessa.. :)
Lähetä kommentti