Lauttasaaren pienet joulut

Eiliset pikkujoulut voi hyvällä syyllä liittää osaksi erinomaisesti onnistuneiden illanviettojen sarjaa. Juhlinnan ohessa tulimme todistaneeksi seuraavat:

a) reilu 30 henkeä reilu 40 neliön kämpässä on tiivistunnelmainen muttei mahdoton yhtälö
b) naapurimme ovat ihailtavan kärsivällistä väkeä melutason noustessa (siitäkin huolimatta että suuri osa on lapsiperheitä.)

Kaikilla tuntui olevan hauskaa, sipsit eivät loppuneet kesken, munavoi oli menestys (jälleen), siinä sivussa tuli nähtyä monia rakkaita pitkästä aikaa ja tutustuttua muutamiin uusiin upeisiin tuttavuuksiin. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu siis henkilöille sekä kohdassa a että b. Vuoden päästä uudestaan!

Niin, ja lähikapakkaneitsyyskin on nyt viimein karistettu. (Enhän olekaan asunut Lauttasaaressa nyt kuin sellaiset hmm.. kolme vuotta?)

Tieto illanvietosta kiiri myös luontokappaleiden korviin, saimme luoksemme kuokkavieraan. Tämä kuitenkin poistettiin seurastamme pian mukin ja pahvilautasen avulla. Olemmehan köyhiä opiskelijoita, kaikkien halukkaiden kestitsemiseen ei nyt vain ollut varaa. (Hetken epäilimme kuokkailijan olleen se sama innokas, joka keväällä etsiskeli kämppää parvekkeeltamme.)

Rakkaudesta turkoosiin

Taitaa olla vuosi siitä kun kampaajalla istuessani ja lukiessani kaikkia pöydälle aseteltuja naistenlehtiä törmäsin ensimmäistä kertaa Krenit-sarjan kulhoihin. Nämä Herbert Krenchelin 1950-luvulla suunnittelemat teräsastiat jäivät välittömästi kummittelemaan mieleeni. Erityisesti turkoosilla sisuksella varustetut kulhot olisivat tervetulleita koputtelemaan ovelleni milloin vain. Ehkä niistä muutama vielä tuleekin, nyt kun suunnitelmat astiaston uusimisesta ovat alkaneet toden teolla itämään.

Minun on niin vaikea vastustaa turkooseja as(t)ioita.

Kerrottakoon vielä että kampaajakäynnin jälkeen kesti hyvä tovi ennen kuin onnistuin löytämään astioista lisätietoja netissä surffaillessani. Jossain vaiheessa ymmärsin ongelman johtuneen väärin muistetusta nimestä. Hakusana 'Kermit' ei (yllättävää kyllä) tuottanut kuin kuvia eräästä kuuluisasta sammakosta.

Kirppukaupoilla Kokkolassa

Olen yrittänyt aina Kokkolassa käydessäni käydä koluamassa läpi ainakin ne muutamat suurimmat kirpputorit, sillä muuten täältä ei shoppailun suhteen löydy juuri mitään mitä ei löytyisi myös Helsingistä. En ole koskaan ollut kovin lahjakas kirppuilussa, mutta yritän kovasti harjaannuttaa silmääni löytöjen tekemiseen.

Tänään ajoin varta vasten kaupunkiin tutustuakseni uudehkoon SPR-kirppikseen, josta olin ehtinyt kuulla jo useamman suosittelevan sanan. Paikan löytäminen tuotti hiukan vaikeuksia, jotka kuitenkin johtuivat lähinnä arasta ajotyylistäni (autolla ajoa saa aina vähän jännätä jos sitä harrastaa vain n. 2-3 kuukauden välein). Muuten vaikutelma oli vain positiivinen. Tila oli suuri ja siisti, tavarat oli järjestetty selkeästi ryhmittäin. Vaatteetkin siististi värinsä mukaan.

.. Eivätkä hinnatkaan paljoa päätä huimanneet. Mukaan tarttui lopulta mm. etsimäni kankaat uusiin makuuhuoneen koristetyynynpäällisiin parilla eurolla per palanen (ja minä kun olin jo hypistellyt uusia kankaita Eurokankaassa, varmana siitä etten muuten sopivaa materiaalia löydä) sekä harmaa villatakki 2,40€ (minulle, joka en koskaan tahdo löytää sopivia ja kivoja vaatteita kirppareilta vaikka haluaisin). Nappi reissu siis! Parhaita Kokkolassa koluamiani kirppareita, kehtaa siis suositella täälläkin.

Leluelämää

Hihi.

Törmäsin tänään blogiviidakossa seikkaillessani nimeen Aled Lewis. Tältä Lontoossa asuvalta suunnittelijalta/kuvittajalta löytyy paljon hauskaa materiaalia, mutta Toy Stories-sarjan kuvat (johon yllä olevat siis kuuluvat) hurmasivat välittömästi! Hihittelin nämä yksitellen läpi, kahden huonosti nukutun yön aiheuttaman väsymyksen avittamana.

(.. Oikeastihan olisin hihitellyt nämä läpi vaikka olisin ollut pirteämpi kuin koskaan. Lelueläimet ja puhekuplat yhdessä nyt vain sattuvat vetoamaan huumorintajuuni.)

Lisää kuvia täällä: www.aledlewis.com

Syystanssiaiset

Olen useana iltana töistä palatessani pysähtynyt ihailemaan katulamppujen valossa liikehtiviä lehtiä. Niitä, jotka eivät ole vielä halunneet päästää irti ja liittyä osaksi maanpinnan lehtimattoa. Tänään jaksoin viimein palata ulos kameran kanssa tallentamaan muutaman palasen tuosta näystä - joka uskoakseni on pian katoamassa talven tieltä.

Aamulla ilmassa nimittäin leijui jo tuttu, kylmä tuoksu.

Iltalaulu tuolikaunoisille

Innostuin testailemaan vielä hiukan lisää Picasa-ohjelmaa ja sen oheistuotteena syntyi taas yksi kollaasi. Tosin vaatimattomasti vain kahdella kuvalla, mutta vaatimatonhan olen myös toiveissani. Vain se lottovoitto ja isompi asunto ostoslistalle, enempää en vaadi. Ja mieluusti sitten sellainen asunto, jossa olisi oma nurkkaus kumpaisellekin kollaasini tuoliunelmalle.

Nyt suunta kuitenkin tuolikauppojen sijaan sängyn puolelle. Menossa tuplapalkkaviikonloppu, kiitos lauantaisen pyhäinpäivän. Vielä kaksi työvuoroa ja käännän nokkani pariksi päiväksi kohti Kokkolaa. Mitään erityisiä suunnitelmia ei ole (paitsi kampaajalla käynti viimein!). Tarkoitus olisi lähinnä lepäillä muutama päivä perheen seurassa, nähdä mahdollisuuksien mukaan ystäviäkin ja nauttia pitkästä aikaa Vilin tassuterapiasta.

Yritän myös olla ajattelematta reissun jälkeen odottavia kuuden päivän työviikkoja. Todellisuudessa edes kiire ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä pahalta. Kumma juttu.

(Olen muuten erityisen ylpeä noista pilvipalleroisista kuvittamassa tätä unelmointiseikkaa tässä! Kyllä se irc-galleria-aikainen kuvanmuokkaaja-addikti vielä tätä menoa saadaan herätettyä uniltaan.)

Sydän Seinä Sydän

Rohkeus oli jo pettää ja suunnitelmat keittokomeron seinän uusimisesta lentää komeroon toistaiseksi, mutta jossain hetkellisessä hulluuden puuskassa sain eilen kuitenkin valittua sopivan värilapun, raahauduttua Ruoholahteen ostamaan maalaustarvikkeet ja pistettyä keittokomeron värimaailman uusiksi.

.. Lopputuloksena ilmeeltään ihanasti raikastunut keittokomero, joka ei yhdestä tummemmasta seinästään huolimatta vaikuta yhtään pienemmältä (kuten rautakaupan maalimieskin vakavalla naamalla varoitteli) vaan tuhatkertaisesti viihtyisämmältä ja lämminhenkisemmältä.

Tähän kohtaan pesänrakennusvimmaisen tyytyväistä kehräystä.

(Kuva ei juuri kerro tuosta keittokomeron kokemasta muutoksesta, mutta parin neliön keittokomerosta on kohtalaisen vaikeaa ottaa kuvaa joka tekisi sille minkäänlaista oikeutta.)