Olen useana iltana töistä palatessani pysähtynyt ihailemaan katulamppujen valossa liikehtiviä lehtiä. Niitä, jotka eivät ole vielä halunneet päästää irti ja liittyä osaksi maanpinnan lehtimattoa. Tänään jaksoin viimein palata ulos kameran kanssa tallentamaan muutaman palasen tuosta näystä - joka uskoakseni on pian katoamassa talven tieltä.
Aamulla ilmassa nimittäin leijui jo tuttu, kylmä tuoksu.
2 kommenttia:
tunnelmallisia kuvia :) harvoinpa sitä pysähtyy mitään katselemaan kun on niin kiire mukapas kokoajan
Katselemiseen pitäisi kyllä oppia varaamaan enemmän aikaa! :) Ties minkä hienouksien ohi sitä päivittäin vain kävelee kun ei kiireessä jaksa pitää katsettaan kuin maassa..
Lähetä kommentti