Muutama elävä yksityiskohta

Tänään palatessani kotiin rannalta kuljin yhtä matkaa lintuemon ja tämän poikasten kanssa. Minä rantapolulla, lintuperhe vedessä rantaviivaa myötäillen. Poikaset tekivät matkaa äitinsä selässä, paitsi sen yhden kerran kun ärhäkkä lokki pelotti ne hetkeksi veden alle. Lokin häivyttyä lintulapset palasivat takaisin äitinsä selkään.

Tuli hyvä mieli.

Ennen kotimatkani viimeistä kadunylitystä kohtasin myös erään novascotiannoutajan isäntineen. Koira kuljetti mukanaan vähintään itsensä pituista paksua keppiä eikä luopunut siitä huolimatta kaikista niistä pikkupoluista ja pensaista, jotka se myös halusi tutkia hölkätessään isäntänsä perässä.

Tulen aina hyvälle mielelle kun vastaan sattuu tulemaan koira joka kuljettaa mukanaan tuollaista suhteettoman suurta puukappaletta (näin on käynyt useamman kerran). Ne näyttävät aina niin ylpeiltä ja onnellisilta niiden keppiensä kanssa, kuin olisivat löytäneet jonkin korvaamattoman arvokkaan aarteen.

Ja kuitenkin se jokin on vain keppi.