Kolmen aamuvuoron putken jälkeen pää on täynnä huminaa ja jatkuvan väsymystilan aiheuttamaa humalaa. Kulunut päivä uhkasi myös kääntyä täydeksi katastrofiksi, seuraavista syistä:
1. Päivällä minulle selvisi että toukokuun alussa käyttämäni kesälomaviikko koostuikin VIIME VUODEN kesälomapäivistä (mistä helkkarin varastosta lienevät nekin kaivaneet). En siis ole saamassa lomarahoja ennen elokuuta. Kiristi hermoja.
2. Töiden jälkeen väsytti ja otin päikkärit. Päikkäreiden jälkeen olen poikkeuksetta vihainen kuin herhiläinen, niin tänäänkin. Hyvä pohja kaikella muulle ikävälle.
3. Ostin uudet kengät hätäostoksena, koska töistä lähtiessäni olikin kesä ja säikähdin koska tajusin ettei minulla ole kunnollisia kesäkenkiä. No, ei ole vieläkään. Lähdettyäni myöhemmin päivällä koeajamaan uusia kesäkenkiäni ne onnistuivat sahaamaan kantapääni verille. Nyt on laastaria ja rakkoa.
4. Sain ilmoituksen kamerapakettini saapumisesta lähi-Siwaan (joka ei oikeastaan ole kauhean lähellä). Lähdinpä siis hakemaan uutta kameraani heti, toivoen sen kohottavan mielialaa. Mutta nilkutettuani jalat verillä Siwalle pidemmän reitin kautta (koska vastaani uhkasi kävellä eräs ex jota en oikeastaan halunnut jalkavammaisena kohdata ja oli pakko kiertää) Siwan työntekijät eivät sitten löytäneetkään pakettiani vaikka etsivät sitä kahden ihmisen voimin n. vartin. Samalla n. 10 hengen jono kasaantui taakseni ähkimään turhautumistaan (kannattaako tulla ruokaostoksille n. kymmenen neliön yhden kassan Siwaan jos ei ole valmis seisomaan jonossa ja odottamaan palvelua?) No, käskivät sitten tulla perjantaina kysymään uudestaan kun olisi myymäläpäällikköä ja matkahuollon asiakaspalvelua ja muita ylijumalia tavoitettavissa. Eipä siinä. Nilkutin verisin jaloin takaisin kotiin.
Seuraavista syistä päiväni ei lopulta ollut totaalinen katastrofi:
1. Mies laittoi herkkuruokaa.
2. Mies yritti valmistaa kinuskikastiketta joka uhkasi muuttua isoksi sokeriköntiksi. Pelastin kastikkeen ja tunsin oloni sankarilliseksi.
3. (Olen syvästi otettu että olen saanut syntyä samana vuonna tämän mestariteoksen kanssa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti