Hernettä leivälle, kiitos!

Jos joku sattuisi kysymään minulta tämän hetken suurinta herkkuani, vastaukseni olisi todennäköisesti (jumalaisen uunilohen tai vaikka pakastimestamme aina löytyvän triojäätelön sijaan) "se unicafen vegelevite". Olen miehen aloitettua opiskelunsa kunnostautunut jälleen aktiivisena unicafe-ruokailijana ja tänä aikana ehtinyt kehittää syvän rakkaussuhteen paikan levitevalikoimista löytyvään kikhernetahnaan. Kasaan tarjottimen täyteen leipiä ja kauhon leipäkasan päällimmäisen päälle juuri sopivasti liian ison möntin suosikkiani. Yhden leivän jätän aina aterian viimeiseksi - tahna on siis ehtinyt vallata jo jälkiruoankin paikan.

Tänä iltana mies (hyvin tietoisena tästä uudehkosta ruokarakkaudestani) päätti valmistaa oman tulkintansa kyseisestä levitteestä. Reseptihän on itsessään hyvin yksinkertainen. Kikherneitä, öljyä, suolaa ja valkosipulia mössöksi - valmista tuli! Googlettamalla ohjeita löytyy lukuisia, joten en sellaista ala tähän liittämään (senkään takia etten itse osallistunut tämän erän valmistusprosessiin muuten kuin syömällä) - etsivä kyllä löytää. Miehen tulkinnan totesin erinomaisen onnistuneeksi, vaikka muutamia ehjiä kikherneyksilöitä olisinkin toivonut sekaan tahnan rakennetta ilostuttamaan. Ensi kerralla sitten, uskoakseni tämä herkku on saapunut keittiöömme jäädäkseen.

Niin pienestä voi välillä kulinaristinen nautinto olla kiinni!