Olen makoillut hyvän tovin sohvalla tuijottaen Animal Planetia (kyllä, taas) ja odottaen elonmerkkejä makuuhuoneen puolelta - miehen osalta juhlat kääntyivät hiukan ikävämmiksi aamun tunteiksi kuin itselläni. (Välihuomautuksena todettakoon että 9h aikana tuhosin itse vain kaksi lonkeroa ja siiderin, mikä ei juuri aiheuttanut kovempaa menoa illalla kuin huonoa oloa aamullakaan. Tosin en ole eläissäni kärsinyt krapuloista, joten samapa tuo.) Suunnitelmissa on piakkoin nauttia klo 16 aamiainen, joka koostunee pääosin illan jämäherkuista - brownieseja ja muffinsseja, ah elämän keveyttä!
Krapulan sijaan kärsin jonkinasteisesta juhlienjälkeisestä kaihoudesta. Siis sellaisesta tunteesta joka iskee kun on kauan suunnitellut ja odottanut jotain itse järjestämäänsä juhlintaa - ja sitten se yhtäkkiä onkin ohi. Toisaalta en hirveän usein jaksaisi itse emännöidä juhlimisia, pari kertaa vuodessa lienee sopiva määrä (jos ei tavanomaisia illanistujaisia lasketa). Itse järjestettyihin juhlintoihin liittyy aina tiettyjä vastuun tunteita. Riittääkö syömisiä kaikille? Pitääkö lämmittää uunissa vielä yksi pussillinen cocktailpiirakoita? Eihän kukaan joudu mököttämään yksinään jossain nurkassa?
Hauskaa oli joka tapauksessa ja luulen että itse emännöitsin tällä kertaa vähemmän kuin isäntä isännöi! Naapureiltakaan ei valituksia tullut, vaikka viimeiset vieraat lähtivät vasta klo 03 jälkeen. Onneksi olemme suurimman osan ajasta hiljaisia naapureita. Väittäisin ainakin.
Tölkkienkeruuaika!
ps. Illan aikana onnistuin myös viimein huutamaan meille lipaston! Nyt pitäisi vain saada järjestetyksi kyseisen huonekalun kuljetus Puotilasta Lauttasaareen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti