Pakko myöntää, rakastan syksyä jos se on puettu tällaisiksi päiviksi (ei sateeksi, ei tappavaksi tuuleksi, ei tienvarsilla vaaniviksi sienirykelmiksi). Pieni hento tuulenvire, auringon pilvetön läsnäolo ja lehdillä päällystetty rantapolku kelpaavat minulle. Eilisistä ennätyslämpimistä en päässyt nauttimaan kuin lyhyen hetken siirtyessäni koululta työpaikalle, mutta eipä säässä ole ollut valittamista tänäänkään. Luonto on jotenkin levollinen ja raukea tähän aikaan vuodesta.
Alimmaisessa kuvassa vilaus työmaasta, jonka talot ovat pikkuhiljaa kohonneet peittämään asuntomme merinäköalaa. Toivottavasti pieni kaistale merta jää näkyville vielä meidänkin ikkunastamme mokomien valmistuttua. Ellei sitten käy niin, että illalla voitamme lotosta ja voimme alkaa hieroa kauppoja omasta rantakodista. Noilla ikkunasta näkyvillä asunnoilla on hintaa muistaakseni yhdestä miljoonasta kolmeen ja puoleen miljoonaan.
Lottovoittajallehan se on pieni raha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti