Ilmapallo

Kun illalla palaa kotiin ilmapallo mukanaan,
tietää ettei päivä ole voinut olla täysin epäonnistunut.

Kotivakoojan yöpöydältä

Muutama päivä sitten posti toi paketin Japanista asti. Pieni täkäläinen kirjakustantamo Édition Paumes on ehtinyt julkaista jo hyvän kasan sisustuskirjoja, joiden kuvissa esitellään useiden eri maiden ja kaupunkien koteja. Useissa blogeissa on näitä hehkutettu, joten uteliaisuudesta päätin tilata oman, suomikoteja esittelevän kappaleeni. Taisin jäädä koukkuun. Tekstistähän ei näissä ymmärrä hölkäsen pöläystä, vaikka sitä paljon kuvien ohessa onkin - rikas kuvamaailma kuitenkin riittää. Seuraavaksi haluaisin ehkä tutustua jonkin muun maan koteihin. Tässä suomiversiossa riittää kuitenkin katseltavaa vielä hyväksi aikaa.

Yritän paraikaa herätellä myös lukuharrastusta (kuvien katselun oheen), koska ulkomaailma näyttää paiskovan niskaan päivä päivältä enemmän vettä ja tuulta sun muuta nautinnollista. Kolme kirjaa odottaa lukemistaan yöpöydällä. Yksi elämänkerta, yksi uusi teos suosikkikirjailijalta sekä eräs armaan opiskelutoverini kirjoittama satukirja. Kirjojen lisäksi myös virkkaaminen on tällä hetkellä tosi in. Vaatimattomana tavoitteenani on väsätä musta torkkupeitto makkariin. Neljä mummonneliötä onkin jo valmiina (ja noitahan tarvitsee vielä vähintään joku tuhat, jee)! Peukalot huutavat hoosiannaa jo tässä vaiheessa.

Pientä mummoutumista havaittavissa?

Murrrh!

Olen havainnut viimeaikaisten merkintöjeni käsitelleen lähinnä kaikkea muuta paitsi sitä mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Syy on kuitenkin yksinkertainen - minulle kuuluu töitätöitätöitä. Tällä hetkellä teen työvuoroja sellaista näpsäkkää kuuden vuoron viikkotahtia, joten aikaa ei juuri jää muulle elämälle (työpaikassani kun vuorojen keskipituus on 7-8h iskettynä mahdollisimman hankalasti keskelle päivää). Tarkoitus olisi rauhoittaa tahtia mahdollisimman pian vuoden vaihduttua, sillä mm. pääsykoelukemiseen täytyy varata hyvä kasa aikaa. Tällä hetkellä tavoite on kuitenkin painaa duunia tukka putkella ja kasvattaa säästötilin saldoa nyt kun töitä riittää ja aikaakin toistaiseksi on.

Jatkuvalla vuorotöiden paiskimisella on kuitenkin veronsa (ylläriii!). Väsymys on vain yksi niistä, lisäksi löytyy mm. tuttua turhautumista siihen, kun juuri mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Olisi paljon juttuja joita haluaisi toteuttaa, paikkoja joissa haluaisin käydä ja ystäviä joita haluaisin tavata, mutta kun klo 21 jälkeen illalla könyää kotiin, tuntuu paikka sohvan ja television välissä väistämättä parhaalta olemisen pisteeltä.

Lisäksi töiden riittämiselläkin on kääntöpuolensa. Esimerkiksi se, ettei minulle toiveistani huolimatta voitu antaa vapaata syntymäpäiväkseni (enkä ole tästä epäkohdasta onnistunut vielä useista yrityksistä huolimatta pääsemään eroon). Voisin kyllä kärsiä vaieten, ostaa ruokiksella itselleni jäätelölahjan lohdukkeeksi ja heittää koko asian vitsiksi. Tällä kertaa hyllyllä kuitenkin sattuu odottelemaan jo lippu oopperaan, muiden suunnitelmien lisäksi. Tiedän että pitäisi olla onnellinen kun töitä riittää eivätkä rahat lopu kesken. Epäreiluuden tunnetta on kuitenkin ajottain vaikea väistää.

Onneksi mies lohdutti tuomalla berliininmunkin töihin ja palauttamalla erään tenttikirjan kirjastoon puolestani. Epäonnisuus on aiemminkin todettu ohimeneväksi tilaksi. Kyllä tämä tästä!

Kuva weheartit.com

Kerä

Olohuoneeseemme saapui eilen kauan odotettu asukas. Katossa muutostamme saakka killunut Ikean tylsä pallo sai korvaajakseen Kodin1:stä tilatun Kerä-valaisimen. Olin ehtinyt etsiä sopivaa valaisinta kauan, sillä halusin jotain suurta. Ja suurta on vaikeaa löytää, kun kattovalaisimien standardihalkaisija tuntuu olevan mitätöntä max 40 senttiä. Tai sitten on maksettava itsensä kipeäksi. Ei kiitos.

Keräkin maksoi pitkään turhan paljon, mutta tarjouskyttääminen ja miehen kanssa tehty kimppaostodiili tuottivat lopulta toivotun lopputuloksen. Tässä valaisimessa halkaisijaa on mukavat 56cm ja hinnassa jäädään passelisti esimerkiksi kalliimman serkun, Random Lightin, alapuolelle.

Lisäksi Kerä on kovin hurmaava..

.. Miten siis malttaa iltaisin vaihtaa valaistus siihen hämärämpään tunnelmalliseen, johon olen ehtinyt tottua (eli vain muutaman pöytälampun ja toisinaan kynttilöiden valaisemaan tilaan)? Toisaalta eipä Keräkään onnistu valaisemaan ympäristöään millekään leikkaussaliasteelle, joten tunnelma tärveltyminen tuskin on vaarana vastaisuudessakaan.

Purnukkaprojektin paluu

Hullareiden aikaan esittelin täälläkin ostamani Marimekon Purnukka-kankaan, josta kaavailin kangastaulua keittokomeron seinälle. No, projekti on edennyt hitaammin kuin oletin, johtuen lähinnä viime viikkojen työkiireistä ja toisaalta epämääräisistä "äh kuinka vaivalloista ja en kuitenkaan osaa"-ajatuksista. Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni (lieneekö ollut illan pilatesjumppailun ansiota).

Ensimmäinen hidastava osuus oli kaaosmaiseen vaatehuoneeseemme hautautunut silityslauta, joka tosin asiaan perehdyttyäni osoittautuikin helpommin napattavaksi kuin olin olettanut. Silittelin saman tien koko kankaan, vaikka tauluun tuosta palasta meni ehkä 1/4 kokoinen pala. En kuitenkaan ollut varma kummassa päässä kangasta purnukat olisivat paremmassa asetelmassa, joten parempi oli tehdä varman päälle. (Ihanan mustunut muuten tuo silitysrautamme pohja.)

Itse taulukehikkoa emme itse alkaneet väsäämään. Varmaan tuollaisen kehikon tekeminen olisi onnistunut helposti itsekin, mutta satuin löytämään kohtuuhintaisen vaihtoehdon kangastaulu.fi-nettikaupasta. Oikeastaan vain vajaa 12€ postikulut kirpaisivat, paremmin hintoja vertailematta itse kehyshinnat vaikuttivat varsin edullisilta. Ostimme 60x120 kehyspaketin, välipuun ja niittipyssyn, hinnaksi taisi tulla n. 25€.

Niittipyssy on muuten ihan hemmetin pelottava kapistus. Pelkäsin sormieni puolesta varmaan jokaisen niitin kohdalla, ihan sama kuinka kaukana kehystä tukeva käsi olisi itse pyssystä. Jonnekin kyseinen laite on nyt vähintäänkin lukittava, olen ihan varma että se hyökkää jostain hyllystä päälle ja ampuu niitillä silmään. Todella, todella arvelluttava esine.

Itse kankaan pingottaminen kehykseen oli kuitenkin helpompaa kuin olin kuvitellut (ehkä tämä johtuu myös pitkästä harkinnastani ennen jokaista niittausta). Kuvio asettui nätisti kehykseen eikä vääristynyt mistään kohtaa. Kehykseen kuuluvat myös kiilapalat, joiden avulla kangasta voi myöhemmin kiristää jos se pääsee käytössä laiskistumaan tai olisi pingottaessa jäänyt löysälle.

Tuli ihan kiva onnistumisfiilis tuosta taulunrakennuksesta. Tekisi mieli väsätä samanlainen mutta hieman isompi kangastaulu sohvan yläpuolelle. Sopiva kangas on kuitenkin edelleen hakusessa. Ensin olisi tosin saatava nuo purnukat seinälle asti. Ruuvin poraamisen kiviseinään jätän kuitenkin suosiolla miehen hoidettavaksi. Lainaan saamamme vähintään tonnin painoinen pora kun vaikuttaa murhanhimoista niittipyssyäkin pelottavammalta värkiltä.

Otsahiuksisto

Rakkaani, jospa et tällä kertaa kasvaisi ja minua jättäisi?

Viikko sitten kävin vakiokampaajallani. Tuli jälleen todettua se tosiasia, että kampaaja, tuttukin sellainen, on osattava ohjeistaa hyvin jos tavoitteena on sopuisa yhteiselo tuon päänahasta pukkaavan aineksen kanssa. Tällä kertaa vahinkoa ei siis (luojalle kiitos) tapahtunut, mutta elokuussa huolimattomuus ohjeistuksessa koitui kohtaloksi. Tällä kertaa kampaajalta lähti mukaan juuri sopivasti pyöreä ja rikottu otsis. Ja olemisen keveys. Sellainen, johon liittyy poistunut tarve pyyhkiä irtohiuksia jatkuvasti pois näköaistin tieltä. Ah!

Fakta: en ole soveltuva astettakaan graafisemman leikkauksen kantajaksi. Alan muistuttaa scifihahmoa.

Lauttasaaren pienet joulut

Eiliset pikkujoulut voi hyvällä syyllä liittää osaksi erinomaisesti onnistuneiden illanviettojen sarjaa. Juhlinnan ohessa tulimme todistaneeksi seuraavat:

a) reilu 30 henkeä reilu 40 neliön kämpässä on tiivistunnelmainen muttei mahdoton yhtälö
b) naapurimme ovat ihailtavan kärsivällistä väkeä melutason noustessa (siitäkin huolimatta että suuri osa on lapsiperheitä.)

Kaikilla tuntui olevan hauskaa, sipsit eivät loppuneet kesken, munavoi oli menestys (jälleen), siinä sivussa tuli nähtyä monia rakkaita pitkästä aikaa ja tutustuttua muutamiin uusiin upeisiin tuttavuuksiin. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu siis henkilöille sekä kohdassa a että b. Vuoden päästä uudestaan!

Niin, ja lähikapakkaneitsyyskin on nyt viimein karistettu. (Enhän olekaan asunut Lauttasaaressa nyt kuin sellaiset hmm.. kolme vuotta?)

Tieto illanvietosta kiiri myös luontokappaleiden korviin, saimme luoksemme kuokkavieraan. Tämä kuitenkin poistettiin seurastamme pian mukin ja pahvilautasen avulla. Olemmehan köyhiä opiskelijoita, kaikkien halukkaiden kestitsemiseen ei nyt vain ollut varaa. (Hetken epäilimme kuokkailijan olleen se sama innokas, joka keväällä etsiskeli kämppää parvekkeeltamme.)