Psykol.yo.

Kyllä. Niin uskomatonta kuin se onkin, Turun yliopisto on valmis tarjoamaan minulle mahdollisuuden opiskella itseni psykologiksi, ja tänään kolahtikin postiluukusta ns. "paksu kirje". Uskomatonta tämä siis on sikäli, että kirjallista koetta seuranneesta soveltuvuuskokeesta kolmasosan käytin itkemiseen ja toisen kolmasosan dramaturgin toimenkuvan selittämiseen minua haastatelleelle psykologille. Ilmeisesti sain kuitenkin vakuutettua näiden esitysten perusteella minua arvioineet henkilöt. Rohkaisevaa, en ehkä olekaan täysi sekopää! Tai sitten olen juuri sitä.

Fuksioloa ei ole, eikä sille ole tarvettakaan. Olen lukion jälkeen aloittanut jo niin monet opinnot etsiessäni oikeaa paikkaani ja kokenut sitä myöten niin monet fuksisunmuutvuodet ja niihin liittyvät riennot että lienen jo nähnyt mitä nähtävä on. Joihinkin juttuihin tulen varmaan osallistumaan, mutta tämän opiskelupaikan suhteen tavoitteeni on olla mahdollisimman tehokas ja itse asiaan keskittyvä - ilman oheistuotteita. Nykyisiä opintojanihan en siis ole hylkäämässä, vaan kyse on puhtaasti pyrkimyksestä moniavioisuuteen (monella tapaa psykologia ja dramaturgia kulkevat lähellä toisiaan, ne vetävät minua puoleensa samoista syistä). Kaikeksi onneksi minulla on suoritettuna psykologian perus- ja muita korvaavaksi soveltuvia opintoja jotka tulevat helpottamaan yritystäni sen alkumetreillä. Turkuun en ole ainakaan toistaiseksi muuttamassa (aina on myös mahdollisuus että haen vielä uudestaan Helsinkiin).

Tästä alkaa kiirus ja kompromissien aika, hikistä tenttimistä ja piipahduksia kauniiseen Turkuun. Voi olla että rytäkässä menetän toisen kumppaneistani, mutta olen enemmän kuin valmis yrittämään. Tällä hetkellä olo on (kaikesta huolimatta) mukavan turvallinen tulevaisuuden suhteen. Sellainen, että kävi miten kävi, saan lopulta tehdä elääkseni jotain sellaista mistä pidän ja jota kohtaan tunnen aitoa mielenkiintoa - en pakkoa.

Jos taas en onnistukaan, niin tulipahan kokeiltua! Hirveintä olisi jossain vanhainkodissa tuumata kaikkia niitä ovia joiden taakse olisi voinut katsoa, mutta joihin ei sitten kuitenkaan uskaltanut koskea.

(Tässä yhteydessä haluan myös kertoa olevani ihan uskomattoman ylpeä pikkusiskostani joka onnistui saamaan itselleen unelmoimansa opiskelupaikan ja aloittaa tulevana syksynä graafisen suunnittelun opinnot Lahden muotsikassa. Hienoa upeaa siskonen!)