Jännittävämpien aiheiden puuttuessa ajattelin kirjoittaa jokusen rivin aiheesta, joka on tullut itselleni entistäkin ajankohtaisemmaksi nyt aloitettuani tiukan säästökuurini. Kyse on rahasta. Jostain mitä minulla ei suurin määrin ole, mutta joka silti onnistuu pitämään itsensä tiukasti osana arkista elämää.
Tämä aihe vaatii kuitenkin rehellisen tunnustuksen. Olen ollut säälittävän huono rahan kanssa siitä lähtien kun olen sitä päässyt käsittelemään. Säästäminen on ollut minulle kutakuinkin outo käsite ja huolimattoman rahankäsittelyn takia olen elänyt kotoa muutettuani miltei jatkuvasti kädestä suuhun. Satunnaisesti olen toki onnistunut saamaan kasaan jonkin isomman summan, yleensä jotain matkaa varten, mutta pian säästötilini saldo on taas huvennut nollaan.
Suurin rahakriisini sai alkunsa muutettuani Helsinkiin ja aloitettuani nykyisessä työpaikassani. Yhtäkkiä opiskelijabudjettini kasvoi ja minulla alkoi olla varaa asioihin. Tämä tuntui suurelta varsinkin kun olin ensimmäisen Helsinki-vuoteni elänyt käytännössä vanhempieni avustuksella, opintotuki kun hupeni kokonaisuudessaan vuokraan. Aloin hankkia holtittomasti kaikkea haluamaani ja pian löysin myös osamaksujen ja opintolainan hetkelliset ilot. Aloitin yksinkertaisesti liian leveän elämän.
Muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni tilanteesta, jossa minulla ei enää ollutkaan varaa maksaa laskujani. Totuin muistutuslaskuihin ja lopulta perintätoimistojen kirjeisiin. Pahimmillaan en edes avannut postiluukusta tipahtaneita laskuja vaan keräsin ne epämääräiseen kasaan keittokomeroni nurkkaan. Klassinen talousvaikeuksissa olevan oire. Miksi avata kirjeitä kun tietää ettei kykenisi maksamaan? Rahaongelmien myötä tulivat myös ahdistus, häpeä ja jatkuva stressi. Liikuin pitkään ihan siinä reunalla, maksoin laskut kun oli aivan pakko ja onnistuin nipinnapin säilyttämään luottotietoni.
Käänne parempaan tapahtui lopulta noin kaksi vuotta sitten. Tuosta käänteestä kiitän lähes täysin nykyistä parisuhdettani, kuulostipa se kuinka pehmoiselta tahansa. Mies sattui yksinkertaisesti olemaan minua huomattavasti vastuullisempi raha-asioissaan ja se kävi pahasti luonnolle. Tilanne tuntui masentavalta, vaati monet itkut ja ongelman olemassaolon myöntämisen erityisesti itselle. Lopulta onnistuin kuitenkin laatimaan itselleni tiukan suunnitelman päästäkseni eroon piinaavasta laskuvuoresta keittokomeroni nurkassa. Kiristeltyäni hammasta useita kuukausia sain itseni viimein turvallisille vesille. Siinä sivussa onnistuin tekemään talousasioiden hoidosta itselleni mieluisan harrastuksen.
Enää en muista milloin olisin viimeksi saanut kirjeen perintätoimistolta. En itse asiassa muista saaneeni muistutuskirjeitäkään lähemmäs kahteen vuoteen, sillä lähes poikkeuksetta kykenen maksamaan laskuni heti niiden tipahtaessa luukusta. Myös vanhempien rahallisesta tuesta olen onnistunut luopumaan ja näin itsenäistymään taloudellisesti. Nämä ovat minulle valtavia ylpeydenaiheita, koen kyenneeni pelastautumaan siitä suosta, jossa yhä useammat nuoret tällä hetkellä uivat. Oppi on tullut kantapään kautta mutta jäädäkseen.
Oma pelastukseni oli lopulta jokin, jota tätä nykyä kutsun budjetointiharrastukseksi. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan excelillä viikottain (jopa useammin) laatimastani laskelmasta johon kirjaan mahdollisimman tarkasti tuloni eli tulevat palkat (jotka osa-aikaisella vaihtelevat kuukausittain sadoillakin euroilla) sekä menot. Teen erotukset, arvioin paljonko voin säästää ja paljonko pystyn käyttämään perusmenoihin kuten ruokaan ja satunnaisiin huvituksiin. Budjetin laatimisesta on tullut minulle ajan myötä miltei pakkomielle tai sitten vain yhtä arkinen toiminto kuin hampaidenpesusta. Olen oppinut rakastamaan taulukoiden laatimista ja sitä että tiedän jatkuvasti omat rajani.
Tiedän, että olisin voinut kulkea helpommankin reitin päästäkseni nykyiseen tilanteeseen. Toisaalta tilanteeni voisi olla huomattavasti huonompi, olisin voinut menettää luottotietoni ja velkaantua monin verroin pahemmin. Budjettiharrastusta voin ja haluan silti suositella ihan jokaiselle, vaikka vain sen takia että se todella on hauskempaa kuin voisi kuvitella! Turvallissuudentunnetta lisää se, ettei yksi huomattava osa arkea ole enää "pimeää aluetta".
Tuhlailun kanssa joudun edelleen kamppailemaan, kaikkea ei muuteta hetkessä. Parannettavaa on myös budjettien laatimisessa, toisinaan huomaan kaunistelevani saadakseni luvut miellyttämään silmääni enemmän. Nämä tuntuvat kuitenkin pikkujutuilta. Kun ahdistus on onnistuttu karkoittamaan, on viimein aikaa opetella rauhassa vaikkapa sitten säästämisen jaloa taitoa.
Lopulta on myönnettävä yksi asia. Vaikka raha ei tuo onnea, antaa se silti oman pienen apunsa monen suuremman haaveen toteutumiseen.
Kuvat weheartit.com
4 kommenttia:
Heh, meilla katkesi netti viime kuussa viikoksi ja nyt meilla on sahko- ja kaasulasku myohassa sen verran, etta saatiin jo varoituskirje, etta kahden viikon paasta katkeaa sahkon jakelu, ellei ennen sita makseta laskua. En ole ikina ennen ollut nain tiukoilla ja pelottaa hieman tama. Oon aina pitanyt itseani suhteellisen vastuullisena rahan kayttajana, mutta vasta nyt kun rahaa onkin yhtakkia paljon vahemman, en ole mitenkaan huomioinut sita kulutustottumuksissani(meilla meni vahan aikaa sitten lyhyessa ajassa 1300 puntaa elainlaakarilaskuihin ja yleensa koko kuukauden menot ei ole noin paljoa).
Pitaisi varmaan taas opetella kaymaan ruokakaupassa laskimen kanssa ja luopua vuohenjuustosta ja tuoreista marjoista. Olen joskus aiemmin laskenut kaikki menoni paperille ylos ja nyt pitaisi kiristaa vyota lisaa.
Hyva pohdinta, pitaisi itsekin saada joku taulukointi aikaiseksi... ehka ens kuussa - kait se totuus satuttaa liikaa.
Kuinka lohduttavaa oli lukee tämä teksti ja todeta etten oo yksin tuhlailuiden kanssa. Mulla kävi vähän samalla tavalla kun pääsin viimein tienaamaan ja tajusin, että voin viimein hankkia kaikkea mistä olin haaveillu.... voitko uskoa kun muutin helsinkiin (oiskohan kolme vuotta sitten) ja sain ekan palkkani ikinä n. 1200€ tuhlasin melkeimpä sen kaiken kalliisiin merkkivaatteisiin mistä olin haaveillu. Viime kesä oli vielä hirveetä kamppailua laskujen ja muistutuslaskujen ja perintätoimiston laskun ja osamaksujen kans. Häpesin tätä suuresti ja kukaan ei oikeesti tienny missä vaikeuksissa olin. Nyt oon päässy tuosta kaikesta kutakuinkin yli, HUH. Kyllä tuli nyt oppi oikeen kantapään kautta. Nyt maksan laskuni melkein heti, mut tuota budjetointia voisin itekki koittaa ;)
Siis voiko budjetointia rakastaa??? Ehkä voi, mutta exceliä ei, minä ainakaan :D Mutta budjetointia voisi kai yrittää, mututuntumalla kun menee niin koko ajan on pieni pelko niskassa että riittäkö rahat. Minun seklviytymisstrategiani on se että maksan vuokran aina heti kun suinkin voin, vaikka se meinaisikin parin viikon kitkutusta ennen kuin saan lisää rahaa. Muutenkin oon joskus "penny wise, pund foolish" eli sääästän väärässä paikassa ihan säästämisen itsensä tähden. Eli ehkä kannattaisi istua alas ja harrastaa hieman matikkaa. Kiitos vinkistä!
siis pound foolish... kirjoitusvirheet <3
Lähetä kommentti