Hullarit ja kuinkas sitten kävikään

Taas ne yllättivät, Stockan Hullut päivät! Jotenkin keltainen kuvasto osaa aina ilmestyä juuri silloin kun rahaa ei ainakaan olisi. Nytkin olen onnistunut keräämään pöydälle kasan laskuja joiden eräpäivä osuu juuri lokakuun puoliväliin. On sähkölaskua, vakuutuslaskua, Kokkola-lehden tilausta ja vaakakin osoittelemassa sen verran huolestuttavia lukemia että Yliopistoliikunnan maksukin on revittävä seuraavasta palkasta.. Kaikeksi onneksi suuri osa nyt maksettavista laskuista tipahtaa luukusta harvemmin kuin kerran kuussa, osa vain kerran tai kaksi vuodessa. Köyhyys on kausiluontoista.

Minulla on viha-rakkaussuhde hullarointiin. Toisaalta rakastan keltaisen kuvaston selailua ja tarjousten bongailua, toisaalta taas paikan päälle mennessäni hermostun hyvin nopeasti tuskallisen hitaasti eteneviin ihmismassoihin. Omaksi taktiikakseni on muodostunut selata keltainen kuvasto läpi kotona, bongata ne muutamat kiinnostavat (yleensä astiaosaston) artikkelit ja syöksyä niiden luokse turhia haahuilematta. Riemuitsen mieluummin muutamasta harkitusti napatusta jutusta kuin lukuisista muovikasseista täynnä rompetta jota en oikeastaan olisikaan kaivannut.

Tällä kertaa kuvastosta löytyi kaksi mieleistä juttua, sattumalta molemmat Marimekkoa. Keskiviikkona suunnistin kangasosastolle, josta mukaan lähti 145x250 pala Marimekon sinistä Purnukka-kangasta. Olen kaavaillut siitä taulua keittokomeroa koristamaan, mutta pala on sen verran suuri että muihinkin ideoihin jää vielä varaa.

Perjantaina olin liikkeellä jo aamulla, sillä uskoin silloisen kohteeni olevan kiikarissa myös muilla. Myynnissä oli (täällä jo aiemmin hehkuttamani) Marimekon Siirtolapuutarha-sarjan mukeja. Ajoitukseni oli aika nappi, saavuin paikalle kun viimeisiä mukeja vietiin käsistä ja onnistuin juuri ja juuri nappaamaan itselleni kaksi kahden mukin pakkausta. Hetkeä myöhemmin ehdin katua etten ottanut vielä yhtä pakkausta mukaani, mutta tuolloin virhettä oli jo auttamattomasti liian myöhäistä korjata. Kenties kasvatan mukirykelmää myöhemmin normaalihinnoilla, nyt olen kuitenkin iloinen näistä neljästä ihanasta.

Myönnettäköön että taktiikkani petti muutaman muovisen eväsrasian verran, mutta ne tulivat tarpeeseen. Edellisessä merkinnässä mainitsemani matkarahaston kartutuksenkin päätin aloittaa vasta hullaroinnista selvittyäni, joten huono omatunto ei päässyt vaivaamaan siltäkään osin. Materian haaliminen saa nyt kuitenkin hetkeksi mennä jäihin.

(Olen tosin kaavaillut palkitsevani itseni jatkossa yhdellä uudella kipposella taikka kupposella per tilille napsahtava palkka. Astiaston osittaiseen uusimiseen kun ei kerralla riitä rahaa, mutta n. 10€/palkka menee helposti moneen turhempaankin asiaan. Tästä kenties lisää tulevaisuudessa.)