Edellisen kirjoituksen iPod-ongelma ratkesi lopulta helpolla. Parin päivän kyttäys huuto.netissä, ja satuin onnekseni bongaamaan osta nyt-metodilla myydyn iPod nanon. Lopulta n. 140e hankinta kustansi siis 50e + postikulut, eikä vanhempienkaan apua tarvittu. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis! (Puuta koputtaen toki siihen saakka että saan ostamani soittimen lähempään tarkasteluun, ilmoituksessa uudenveroiseksi luvattu voi tosielämässä osoittautua joksikin ihan muuksi.)
Tässä kohtaa valtava nootti itselle liittyen unirytmiini. Se on ns. täysin perseellään, samoin tuon avokkini nukkumisen laita. Turhan usein nykyään tuppaa nukkumaanmeno venähtämään klo 03.00 tuntumaan. Olisi niin mukavaa osata herätä aikaisin, silloin voisi jopa kuvitella saavansa aikaan asioita.
Toisaalta viihdyn (tässäkin) kodissani parhaiten ilta-aikaan, silloin valaistus sattuu olemaan aina tunnelmallisimmillaan. Varsinkin nyt, kun tämä kämppä on viimein asettumassa jokseenkin itseäni miellyttävään muotoon, on mukava viettää iltaa hereillä täällä.
Ja tuohon miellyttäväksi asettumiseen liittyen - meillä on RUOKAPÖYTÄ! Näinkin itsestäänselvyydeltä tuntuva seikka on nyt toista päivää ollut ilonaiheeni, kun viimein saimme järjestetyksi kotona Kokkolassa lojuneen ruokapöytäni kuljetuksen Helsinkiin. Kyseisen pöydän ostin aikoinaan Vuosaaren kämppääni, mutta muuttaessani tuolloin lähes heti Lauttasaareen siirtyi pöytä tilanpuutteessa odottamaan parempia aikoja Pohjanmaalle. Nyt nuo paremmat ajat sitten viimein koittivat ja vielä parempaakin, kun kävimme hankkimassa pöydän ympärille myös tuolit (ruokapöydän tuolejahan en ehtinyt Vuosaaren aikana edes hankkia). Tässä kohtaa on aihetta juhlistaa elämän pieniä iloja. Tuntuu todellakin luksukselta kun voi syödä ruokapöydässä, eikä sohvalla istuen ja peläten, milloin kaatuu maitolasi ja milloin tekee jokin ruoka-aines tahran turkoosiin kulmasohvaan. Kyllä, ruokapöydän saaminen kämppä tuntuu kuin jonkin aikuisuuden vaiheen saavuttamiselta ja todelliselta elämänlaadun parannukselta!
Seuraavaksi vuorossa: epätoivoisia nukahtamisyrityksiä. Todellisia vaikeuksia tiedossa, sillä erehdyin nukkumaan pätkän klo 01-02, enkä ole kovin hyvä nukahtamaan ellei minua todella väsytä. Edessä ei tosin ole työpäivää, ainoastaan kehityspsykan luento illalla, mutta sitä suuremmalla syyllä haluaisin nousta edes jossain määrin ajoissa pystyäkseni tuosta puolittaisesta vapaapäivästä nauttimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti