Televisiossa on vanha parrakas hyönteistutkijamies, joka saa ohjelman aikana kiksejä yhtenä hetkenä jonkin jättiläiskuoriaisen jättiläistoukasta, toisena hetkenä istuessaan jonkin pussin sisällä n. 10 000 yöperhosen kanssa ("magical moths!").
Äsken mies sai kiksit löytäessään sademetsässä samoillessaan massiivisen laakamadon ja otti madon luonnollisesti myös käteensä. Niin.
Mielestäni tuonkaltainen toiminta on melko epämiellyttävää jo pelkästään televisiosta katseltuna. En ikipäivänä suostuisi ottamaan käteeni massiivista laakamatoa. Toisaalta on vaikea keksiä mitä massiivinenkaan laakamato voisi tehdä, jos se jostain syystä päättäisi vahingoittaa minua. Tästä taas seuraa kysymys siitä kumpi lopulta on enemmän järjissään. Minä, koska en suostuisi koskemaan suurimpaan osaan hyönteistutkijan löytämistä ötököistä pitkällä tikullakaan vai hyönteistutkija, joka kaikesta päätellen osaa suhtautua pieneliöihin rationaalisemmin?
(Samainen hyönteistutkija samoilee ohjelmassa myös purkautuvan tulivuoren välittömässä läheisyydessä ja pelastuu täpärästi taivaalta sinkoilevilta kiviltä. Tämän perusteella vapautan itseni vastaamasta omaan kysymykseeni.)
Tästä tuli jossain määrin mieleen myös joululomani aikana useamman kerran kuulemani juttu jonkin kanavan aamuohjelmasta, jossa kuulemma oli ollut vieraana joku hyönteisiä syövä henkilö. Pätkän kohokohta oli ollut juontajien rohkaistuminen jauhomatojen maistelemiseen (olivat ilmeisesti tykänneet). Vieraan mukaan lihan loppuessa maailmasta ihmisten on opeteltava korvaamaan liha hyönteisillä.
Aha.
Taidan olla nössö ja harkita kelkasta hyppäämistä ajoissa. (Kaikella kunnioituksella hyönteisiä ja heidän armoitettua proteiinipitoisuuttaan kohtaan. Jonkin arvion mukaanhan n. 80% maapallon väestöstä käyttää jo hyönteisiä ruokavalionsa osana, joten en voi perustella kantaani kuin peloillani ja länsimaalaisella hienohelmaisuudellani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti