Harvoin tulee elokuvia, joiden saapumista lähimpään elokuvateatteriin voisin luonnehtia odottavani kuin kuuta nousevaa. Tässä kuitenkin yksi, Kazuo Ishiguron kirjaan perustuva Never let me go. Teattereihin kyseinen pätkä näyttäisi ainakin Helsingissä ilmestyvän maaliskuun alussa. (Tästä kyseisestä elokuvasta oli ennakkonäytös Helsingissä viime vuoden loppupuolella. Kuulin asiasta tietenkin vasta näytöstä seuranneena päivänä. Kyllä, harmitti.)
En uskalla odottaa tältä elokuvalta mahdottomia, koska sen takana oleva kirja on yksi parhaita koskaan lukemiani (eli rima on kohtuullisen korkealla). Samaan kategoriaan laskeutuvat oikeastaan myös kaikki Ishiguron muut teokset. Lienee myös ainoa koskaan löytämäni kirjailija jonka yksi yksittäinen teos on saanut minut lukemaan koko kirjailijan romaanituotannon hyvin lyhyessä ajassa, ahmintametodilla. Rakastan Ishiguron teosten perusvirettä, joka on rauhallinen, tapahtumia sopivalta etäisyydeltä tarkkaileva ja joka kykenee pureutumaan syvälle ihmisyyteen ilman turhaa pauhaamista ja dramaattisia juonenkäänteitä.
Lukekaa kirja, se kannattaa. Löytyy suomeksi käännettynä nimellä Ole luonani ain. Mutta jos ette ole lukijaihmisiä, käykää katsomassa elokuva. Jälkimmäisestä en tietenkään voi mennä vielä takuuseen, mutta tuskin se nyt ihan täyttä kuraa voi olla.
Samalta kirjailijalta esimerkkiteokseksi kelpaa myös vanhempi Pitkän päivän ilta (josta on myös olemassa elokuvaversio joka on ihan mainio ja jossa näyttelee Anthony Hopkins. En siis ole mikään Hopkinsin suuri ihailija, mutta osaahan se mies näytellä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti