Enää reilu kuukausi ja siirrymme miehen kanssa viettämään hieman aikaistettua kaksivuotispäivää Lontooseen, ai että! Liian tarkkoja suunnitelmia emme ole matkalle laatineet ja parempi niin, sillä en halua pakata mukaan ylimääräistä stressilastia - sitä on täälläkin tarjolla ihan tarpeeksi. Mennään ja katsellaan siellä sitten mitä halutaan tehdä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Yksi tavoitteistani tälle vuodelle on nähdä enemmän teatteria kuin viime vuonna. Ihan terve tavoite dramaturgiaa opiskelevalle. Itselleni erityisesti jo ihan vain siitä syystä, että pääni pysyy esityksiä katsomalla parhaiten kuosissa kirjoittamisen suhteen (bussissa istumisen ohella). Ei ole niinkään väliä sillä, ovatko nähdyt esitykset täydellisen nerokkaita tai täydellisen turhia - jo pelkästään teatteritilassa oleminen tuntuu virkistävän ns. "teatterillista ajattelua". (Ennen Helsinkiin muuttoa tapasin istua kirjoittamassa harrastajateatterimme katsomossa. Näyttämölle kirjoittaminen on tuhannesti helpompaa, kun näyttämön näkee edessään.)
Näin ollen Suomen ulkopuolelle matkustaminen on liian hyvä tilaisuus hukattavaksi nähdä muutamaa teatterikappaletta. Tällä kertaa ykkösvalinnoiksi näyttäisi nousevan Lion King-musikaali sekä National Theatren War Horse. Ensin mainitun olen halunnut nähdä jo kauan, jälkimmäisen bongasin vast'ikään etsiessäni mahdollista toista aikatauluun mahdutettavaa esitystä. Molemmissa olen kiinnostunut ennen kaikkea visuaalisesta toteutuksesta. En ole juuri onnistunut näkemään nukketeatteria tai sen hyödyntämistä ns. oman genrensä ulkopuolella, joten odotukset noiden kahden kohdalla ovat aika korkealla erityisesti tuolla alueella. Hienoa olisi, jos niistä olisi myös jonkinlaista hahmotusapua näihin päässäni muhiviin origamilintuluonnostelmiin.. (Pelkään kyllä ettei kukaan koskaan tässä maassa onnistuisi toteuttamaan mielikuvaani tuosta linnusta näyttämöllä. Olen syntynyt väärään maahan kirjoittamisineni. Kandinnäytelmänikin olisi näyttänyt huomattavasti komeammalta jos se olisi sisältänyt nukketeatteritekniikoilla toteutetun life size-ryhävalaan. Tosin kirjoitin kyseisen valaan ihmishahmoiseksi alunperinkin. Toisaalta olisin ehkä kirjoittanut sen life size-valaaksi jos sellainen olisi kyetty toteuttamaan. Puku sillä olisi joka tapauksessa pitänyt olla päällä. Ja hattu.)
Noiden lisäksi olisi mukava bongata vielä jokin uudemman draaman edustaja, mutta ainakaan toistaiseksi mitään erityisen kiinnostavaa ei ole osunut silmiini. Kaiken toivoni pistän kuitenkin siihen, että pääsisin näkemään ainakin nuo kaksi nyt mainittua.
Pitäisi alkaa jo kehitellä jotain odoteltavaa ajalle "jälkeen Lontoon matkan". On vähän lystimpää kun on asioita häämöttämässä jossain edessäpäin. Juuri nyt on aika hyvä kohta ajassa. Jokin on niin lähellä että sen voi jo miltei nähdä, mutta mikään ei ole vielä ohitse. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti