Kaunis pakkaspäivä on paras kuluttaa sisällä lukien kognitiivista psykologiaa. Ärsyttää jo valmiiksi se, etten ehdi lukea koko tenttialuetta läpi lauantaihin mennessä sellaisella huolellisuudella kuin olen lukenut 2/7 luettavista kappaleista. Englanninkielisen tekstin kanssa operoimisessa sekä plussat että miinukset liittyvät oikeastaan samaan asiaan. Toisaalta tekstiä ei voi vain "lukaista" ja toivoa että jotain jää päähän, koska vaikka ymmärrän tekstiä aivan kiitettävästi, vaatii kieli silti prosessoimista. Toisaalta tuo prosessoiminen (joka nyt tunnetusti on jo suomenkielisen tekstinkin kanssa operoidessa parempi vaihtoehto kuin pelkkä "lukaisu") tulee englanninkielisen tekstin kanssa luontevammin. Muistiinpanojen tekemisessäkin tuntuu olevan puolet enemmän mieltä kun samalla joutuu myös alkeellisesti kääntämään lukemaansa tekstiä.
Mitään ongelmaahan ei taas olisi, jos olisin aloittanut lukemisen esim. viikkoa aikaisemmin. Uusimiskertoja ei enää kyseisen kurssin kohdalla ole käytettävissä, enkä toisaalta haluaisi sössiä kurssia kognitiivisen osuuden takia kun saman kurssin neuro-osuudesta sain jo nelosen..
Ylipäänsä koen tällä hetkellä/edelleen psykologian opiskelun erittäin mielekkäänä. Vaikka alaan kuuluukin paljon spekulointia, erilaisia teorioita ja näkökantoja, on se silti kaikkien humanistihömppäilyvuosien jälkeen juuri sopivan "tiukkaa tiedettä" taideopintojen rinnalle. Avoimen opintojen alussa tuntui lähes huumaavalta ymmärtää esimerkiksi mitä tarkoittaa aktiopotentiaali ja miten se toimii, kun on vuosia tuntenut opinnoissaan jatkuvasti enemmän tai vähemmän epävarmuutta lähes kaikesta (siitäkin huolimatta että alan tässä vaiheessa ymmärtää kyseen olevan suurimmaksi osaksi omien valintojensa hyväksymisestä ja niiden perustelemiseen opettelusta). Tuntuu vapauttavalta kohdata ajoittain jotain sellaista, joka ei tarvitse minun perusteltua mielipidettäni olemassaolonsa tueksi.
Aika palata pänttäämisen pariin. Ensi viikon aion tasapainottamisen nimissä omistaa erään näytelmätekstin työstämiselle. Homma toimii, pänttääminen motivoi luoviin töihin ja aikanaan luova tuska motivoi pänttäämään.
(ps. Kärsin ihan hirveästä sushihimosta. Toissayönä näin unta jossa Helsinki oli muuttunut Tokioksi. Unen aikana lähinnä mätin suuria määriä sushia jossain pikkuravintolassa. Pitäisi opetella valmistamaan itse mutta kyseinen aie etenee tavalliseen tapaansa hitaasti. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti