Kävimme tänään Essin kanssa myymässä tarpeettomaksi käyneitä vaatekappaleita Vallilan kirpputorilla. Teimme samanlaisen kirpparireissun noin vuosi sitten ensimmäisen kerran ja kokemukset jäivät tuolloin sen verran positiivisiksi että uusi reissu kannatti tehdä. Myytävää riepua oli tällä kertaa edellistä vähemmän, mutta kuitenkin yhden matkalaukun ja rinkan täyttämiseksi (en ollut yhdessä vuodessa onneksi onnistunut täyttämään vaatekaappiani samalla määrällä vaatteita joita oli varastoihin kertynyt ennen ensimmäistä kirpparikeikkaa, tuolloin mukana oli jopa lukioaikaisia vaatekappaleita). Kamojen raahaamiseen sain onneksi apua mieheltä, vaikka aamulla kuuden aikaan nouseminen ei olekaan tämän (ei tosin allekirjoittaneenkaan) vahvimpia puolia.
Vallilan kirpputori on todennäköisesti yksi parhaita paikkoja myymisen kannalta. Paikka on iso, useimmiten kaikki tai lähes kaikki myyntipöydät ovat käytössä ja kävijöitä on paljon. Tuntuu paljon helpommalta uhrata muutama hassu tunti päivästään myyntipöydän takana seisomiseen kuin esimerkiksi varata jokin itsepalvelukirppiksen pöytä viikoksi. Ostajana taasen en kirpputoreilla usein pyöri, vaikka haluaisin. Esimerkiksi Vallilan kohdalla vika on lähinnä laiskuudessani. Kyseiselle kirpputorille kun olisi noustava todella aikaisin jos haluaisi tehdä parhaat löydöt, eivätkä suurimmatkaan voimat saa minua nousemaan aikaisin viikonloppuaamuina. Aamuihmisyyttä odotellessa. (Toisaalta olen myös melko huono tekemään löytöjä kirpputoreilla kierrellessäni. Helmien bongaaminen epäkiinnostavuuksien keskeltä väsyttää nopeasti, tai sitten minulta vain puuttuu "luovaa silmää" pukeutumisen suhteen.)
Osa nyt mukaani ottamistani vaatteista oli niitä, jotka ensimmäisellä kerralla jäivät myymättä, joten en ollut asettanut toiveitani myynnin suhteen turhan korkealle. Kauppa kävi kuitenkin tälläkin kertaa hyvin (monet niistä ensimmäisen kerran hylkiöistäkin pääsi nyt toisella kierroksella uuteen kotiin) ja sain voittoa sen verran kuin olin toivonutkin, joten voin olla tyytyväinen ja käydä maanantaina nakkaamassa säästötilille muutaman kaivatun lisälantin. Suurin onni on kuitenkin tämä turhista tavaroista eroon pääsemisen aiheuttama hyvän olon tunne! (Tämän reissun kohdalla myös hyvän ystävän seura, kun tätä harvemmin ehdin nykyään tapaamaan.)
(Lopuksi sanottakoon vielä että varastaminen kirpputoreilla on ehkä ääliömäisintä toimintaa mitä tiedän. Suurella kirpputorilla valvomista on usein mahdotonta suorittaa tarpeeksi tarkasti ihmismäärän takia ja eräs myymäni takki lähtikin päivän aikana kävelemään, samoin kaksi Essillä myytävänä ollutta paitaa. Kuinka säälittävä on oltava että varastaa vaatteen josta joutuisi maksamaan vain muutaman hassun euron? En ymmärrä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti