On hyvin mahdollista että seuraava ajatuksenpoikanen muotoutui tilanteesta, jossa istuin työpaikallani humalaisten ja narkkareiden vahtina lukien samalla vast'ikään löytämäni ikäiseni amerikkalaisen mormonitytön blogia, jonka elämä (ainakin tähänastisen perehtymiseni perusteella) vaikuttaisi olevan jotakuinkin täydellistä "happily ever after"-kamaa. Oli miten oli, odotellessani bussia kotiin työpäivän väsyttämänä Sokoksen edustalla tulin lyhyen päättelytyön jälkeen seuraavaan lopputulokseen.
Karkeasti ottaen on kaksi tapaa selvitä todellisuuden kohtaamisesta hengissä:
1. Päihtyminen (millä aineella tahansa)
2. Vilpitön halu uskoa/usko satuihin (sekä niihin jotka perustuvat tosielämään että niihin, jotka ovat täysin sepitettyjä/kuvitteellisia.)
Ilmoitan, jos satun keksimään lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti