perjantai 17. joulukuuta 2010

Liikunnan riemua

Löysin kännykästäni tallennettuna erään näyteikkunanäkymän viime keväältä. Summaa aika hyvin käsitykseni liikunnan ilosta. Suomeksi: ajatus on kiva, mutta toteutus kusee (eli tuottaa kipua ja tuskaa, useimmiten.)

Photobucket

En ole koskaan varsinaisesti nauttinut liikkumisesta. Noin vuosi sitten tein kuitenkin pyhän uudenvuodenlupauspäätöksen alkaa liikkua heti vuosiluvun vaihduttua uudeksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin (tämä laskettakoon vielä HETI vuodenvaihteen jälkeen tapahtuneeksi) kävinkin maksamassa yliopistoliikunnan liikuntamaksun puoleksi vuodeksi. Tuolloin tutustuin useampaankin otteeseen pallojumppaan (jonka edelleen koen helpoiten lähestyttäväksi ryhmäliikuntamuodoksi, koska siinä on se pallo), sekä joihinkin muihin ryhmäliikuntavaihtoehtoihin ja laadittiinpa minulle myös oma saliohjelma. Kuten ennakkoon pelkäsin, innostus kuitenkin lopahti pian kevään kiireiden myötä. Juuri ennen puolen vuoden täyteen tuloa ehdin vielä innostua uudestaan liikkumaan, mutta määräajan täytyttyä en kuitenkaan uusinut maksua (en muista syytä, tokkopa sellaista on koskaan ollutkaan). Sen jälkeen olenkin lähinnä laiskotellut ja kasvatellut taikinamahaa.

Haluan kuitenkin antaa itselleni kunnian tämän vuoden osalta sikäli, että ainakin yliopistoliikunnan suhteen suoritukseni tämän vuoden osalta on verrattomasti parempi kuin erään aiemmin vuoden, jolloin tulin liikuntainnostuksissani maksaneeksi maksun kerralla koko vuodeksi, enkä tuolloin käyttänyt maksamaani liikuntamahdollisuutta KERTAAKAAN. Hyvä minä! Liikunnallisuuskäyräni on siis ollut silmiinpistävän nousujohteinen.

Suunnitelmissa olisi tehdä ensi vuoden osalta jälleen tuo elämäntapamuutokseen pyrkivä uudenvuodenlupaus - lupaan liikkua enemmän. Ehdin jo pyytää vanhemmiltani joululahjaksi liikuntamaksun sponsoroimista ensi vuodelle. Vanhemmat ilmeisesti ostivat ehdotukseni (voi paska). Tämä tarkoittaa että minulla olisi yksi lupaus lunastettavana vuodelle 2011. Hikeä pukkaa jo pelkästä ajatuksesta, voi voi. Olen sohvaperunoiden kruunaamaton kuningatar!

(ps. Myönnettäköön vielä loppuun, että kuluneena vuotena olen onnistunut tuntemaan muutamaan otteeseen jotain sellaista jota en koskaan uskonut kokevani - liikunnan jälkeen iskevän hyvän olon tunteen. Harmi että vihaan hikoilua yli kaiken. Muutenhan minua ei estäisi mikään!)

1 kommentti:

laura kirjoitti...

Hehee, mää maksoin alkusyksystä koko vuoden yo-liikuntamaksun enkä oo kertaakaan käyny... Hyi mua. Koitan ryhdistäytyä kans alkuvuodesta :D. Eli toisin sanoen ihan hyvin olisin voinut maksaa vain puolen vuoden maksun. Äiti senkin maksoi, kun se ei montaa kymppiä ollut ja halusi tukea liikkumisharrastustani, ehh. Viime vuonna kävin sentään kerran tai kahdesti... Ei kovin halvaksi tullut yksi käyntikerta siis :D.