Lunta tulvillaan..

Eilinen oli taas yksi niitä päiviä, jotka eivät mene ihan suunnitelmien mukaan. Heräsin aamulla jo kahdeksan aikoihin lukeakseni illan tenttiin (tietenkin kuluttaen ensin 1-2h lukemisen välttelemiseen), ja onnistuinkin kertaamaan suuren osan tenttikirjasta. Tarkoitus oli käydä tekemässä tentti, sitten suunnata miehen kanssa syömään ulos erääseen ystävän suosittelemaan ruokapaikkaan ja siirtyä sen jälkeen keikalle Le Bonkiin. Yksinkertaista.

Olen selvästi liian luottavainen Helsingin joukkoliikenteeseen kaiken viime päivien lumentulon jälkeenkin. Uskoin ehtiväni asioida postissa ennen tenttiä, mutta vaikka ensimmäinen bussi keskustaan olikin ajoissa ja ehdin asioida postissa, ei seuraavia busseja enää tullutkaan. Luovalla kikkailullakaan en lopulta ehtinyt tenttiin ajoissa ja otin sitten suunnan takaisin kohti Lauttasaarta. Paluumatkaankin (joka normaalisti kestää n. 20-30min) kului vajaa tunti. Pitänee kirjoittaa johonkin muistiin että bussit 65A ja 66A EIVÄT KULJE talvella. Ainakaan minkäänlaisessa aikataulussa. Olen toivottoman hidas oppimaan.



Paluumatkalla kävin noukkimassa vielä yhden tilaamani jutun Siwasta, jonka jälkeen kävelin loppumatkan kotiin. Lunta oli puistoissa ja metsäpoluilla valtavat vallit, valokuvia napsiessa sormet tuumasivat jäätyä vaikka miinusasteita oli vain muutama. Kaikesta bussien myöhästelystä ja viluilusta huolimatta en ole yhtään äkäinen talvelle ja valtavalle lumimäärälle. Jossain uutisessa luki että viimeksi tällainen lumimäärä on joulukuun alussa ollut vuonna 1985. On tullut mietittyä, näyttikö juuri tällaiselta silloin kun synnyin. Tuon tilastofaktan kuultuani olenkin pitänyt tämänhetkistä lumen määrää ikään kuin syntymäpäivälahjana. Eikä lahjoista sovi valittaa! :)

Tentistä myöhästyminen tuntui lopulta kaikin puolin onnekkaalta sattumalta. Toisaalta en ollut lukenut tenttiin tarpeeksi saadakseni itseäni tyydyttävän arvosanan, joten ensimmäiseksi ajattelinkin tämän myöhästymisen olleen sopiva näpäytys itselleni. Eihän tenttien tulisi olla vain tuurilla läpäistyjä arvosanoja, vaan todisteita opituista asioista? Ainakin yritän tällaisen ajattelutavan nyt omaksua. Myöhemmin illalla mies sai myös kuulla suru-uutisia, jolloin kotona oleminen ja lohduttaminen tuntui myös paljon paremmalta kuin tentissä istuminen. Elämä on uskomattoman epäreilua joskus, en osaa sanoa muuta.



Lopulta ruokapaikka vaihtui tuttuun vakiopaikkaan, Kampissa sijaitsevan Dragon Springin vakioherkkuihin. Ruokailun jälkeen siirryimme lopulta Le Bonkiin, kuten suunnitelmissa oli, kuuntelemaan ruotsalaisen Tallest Man on Earthin keikkaa. Uusi tuttavuus minulle (jos ei miehen kotona koneelta soittamia biisejä lasketa), eikä huono sellainen ollenkaan. Mies, kitara ja yksinkertaisen kauniit kappaleet sopivat hyvin lumisen päivän lopetukseksi/syntymäpäivän aloitukseksi.

Pian jatkan syntymäpäivän viettoa työvuorolla. Sitä ennen miehen valmistama (ilmeisen kaloripitoinen) synttäriaamiainen ja söpöjä eläimiä Animal Planetilta. Tästä on hyvä jatkaa.