Keilarinsessa

Ei niin hyvää sunnuntaita! Tämä päivä ei ole todellakaan ollut niitä parhaimpia. Paljolta ärsytykseltä olisin varmasti voinut välttyä jos olisin vain osannut sanoa ei työkaverilleni, joka perjantaina tuli kysyneeksi tekisinkö hänen sunnuntaivuoronsa. Mielensisäinen taistelu oli armoton. Pitääkö vapaapäivä (ja uimavuoro!) vai jaksaako tehdä kohtuullisen pituinen työvuoro tuplapalkalla, kun kyseinen raha tulisi enemmän kuin tarpeeseen tammikuussa, kun maksettavana on mm. valmennuskurssi? Lopulta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon lupaamalla itselleni retken uimahalliin välipäivinä. Ei ehkä olisi pitänyt.

En oikeastaan tiedä mistä ärtyneisyyteni lopulta johtui. Yksi vaikuttava tekijä saattoi olla eilisen virkkarikeilauksen yhteydessä nautittujen muutaman lonkeron edesauttama väsymys. Toinen mahdollinen tekijä lienee tällä hetkellä melko suuri vitutukseni talvea kohtaan. Sää on hyinen ja lumentulo ei vain lopu (ikkunanäkymästämme on tällä hetkellä peittynyt ikkunalaudalle kertyneen lumen ansiosta yhtään valehtelematta n. 1/3)! Nyt kotiin päästyäni en haluaisi poistua ulos ennen kevättä. Harmi että seuraava työvuoro on taas huomenna klo 10.

Eilinen vapaapäivä (hieman paremmalla mielialalla varustettuna) sisälsi paljon liikkumista bussilla/autolla, vierailun paremman puoliskon vanhemmilla Veikkolassa, lipaston haun Puistolasta (ihastuttava huonekalu, palaan aiheeseen myöhemmin kuvien kanssa) sekä illalla jo mainitsemani virkkarikeilauksen Kampin keilahallissa. Keilausreissut ovat aina olleet suosikkejani, sillä itsekseen keilaamaan ei tule lähdettyä (kiitos lähinnä kovan hinnan) ja työporukalla kyseinen ajanviete on aina ollut hauskaa ja rentouttavaa.

Keilaajaahan minusta ei saisi kirveelläkään. Pääasia että pallo lähtee oikeaan suuntaan vahingoittamatta ketään! Tavoitteeni oli kahden tunnin aikana saada aikaiseksi edes yksi kaato ja loppujen lopuksi tavoite täyttyi ja ylittyikin. Hyvän tovin käytin myös iPhonella kuvailuun siinä vaiheessa kun tajusin ihmisten keilausasentojen pääsevän erinomaisesti oikeuksiinsa valokuviin vangittuina. Tasapuolisuuden nimissä osani sain minäkin, enkä voi kuin todeta että oma pettämätön taktiikkani keilauksessa on yhdistää hommaan myös ripaus mäkihyppyä!



Lopuksi kuitenkin vielä todiste heille, jotka edellisen kuvan nähtyään kehtaavat epäillä taktiikkani toimivuutta. Taisin lopulta tulla toiseksi, mutta onneksi hoksasin napata kuvan ennen kohtalokasta viimeisen kierroksen munaustani. Voin eläkkeellä kuvia selatessani elää onnellisesti siinä uskossa että lopulta voitin tuon kierroksen. (Omat pisteeni siis keskimmäisellä rivillä.)



Loppuillan ohjelmaa: lipaston täyttöä ja triojäätelöä. Vielä neljä työvuoroa jäljellä ennen kuuden päivän joululomaa. Juuri nyt neljä päivää voisi yhtä hyvin olla neljä viikkoa, ainakin siltä tällä hetkellä tuntuu..