Tämä vajaa viikon joululomani on tullut enemmän kuin tarpeen. Omaa rauhaa, ei kiirettä, perheen kanssa oleilu, tassuterapia, herkuttelu.. Ei ihmekään ettei töihin ja arkeen palaaminen tunnu nyt ihan ykkösjutulta. Täällä on aina hyvä olla ja aina yhtä haikeaa lähteä pois. Pitäisi joskus viipyä useampi viikko kerralla ja mieluiten vähäisemmällä stressiväsymyksellä varustettuna, jotta ei niin helposti tekisi mieli vetäytyä vain omiin oloihinsa. Tälläkin reissulla olen tuntenut kaiken loppuvuoden väsymyksen harteilla turhankin painavana. Ei sitä muutamalla päivällä valitettavasti pyyhitä pois.
Jotain mielenkevennystä olen hankkinut kuitenkin, kotona oleilun ohella. Eilen lunastin itselleni tekemäni lupauksen käydä uimassa ja tänään puolestaan kävin hakemassa kampaajalta takaisin otsatukkani. Muistilappu itselleni: vaikka mies kuinka sanoisi että hiuksesi ovat nätit ilman otsatukkaakin niin älä usko. Ei ne ole! Tai sitten en ole löytänyt vielä itselleni sopivaa otsatukatonta mallia. Joka tapauksessa tunnen olevani enemmän oma itseni otsatukan kanssa. Kunnes jotain parempaa ilmestyy eteen, aion pysytellä tässä. (Muistilapuksi kelpaisi myös käydä useammin kampaajalla nyt kun en enää itse ole vuosiin värjännyt hiuksiani. Kampaaja oli hieman turhan overexcited juurikasvustani.)
Kampaajalla käynti on muuten ahdistavaa lähinnä kahdesta syystä (vaikka yleensä ottaen pidän kampaajakäyntejä itseni hemmotteluna):
1. Päänahkani on sen verta herkkä, että pienikin kammalla kiskaisu tai rajumpi käsittely riittää tuomaan vedet silmiin. Tästä syystä ripsien värjääminen ennen kampaajalle menoa on pahin virhe jonka voi tehdä.
2. Useat kampaajat ovat turhan halukkaita kommunikoimaan asiakkaan kanssa. Joskus tämä on ihan hauskaakin, mutta yleensä ottaen käytän mieluummin hyväkseni sen ainoan arkisen tilanteen, jonka varjolla on yleisesti hyväksyttyä sortua lukemaan sellaisia hömppälehtiä kuin vaikkapa Seiska. (Tänään tosin yritin viritellä kampaajani kanssa pienimuotoista keskustelua koskien suomalaista teatteritaidetta. Kampaajani käsitti tämän ilmeisesti synonyymiksi keskustelulle suomalaisesta kirjallisuudesta. Keskustelu tyrehtyi pian, koska jälkimmäinen ei varsinaisesti lukeudu vahvuuksiini.)
Alennusmyynnitkin olen ehtinyt koluta ja saada tarpeekseni kaikista riepukaupat täyttävistä paikallisista teini-ilmestyksistä. Saaliiksi haalin kasan tavallisen tylsiä mutta ah niin tarpeellisia perusvaatteita, muutaman myssyn, huivin sekä yhden ihanan harsoisen mustan villatakin joka päällä olen käytännössä asunut ostamisesta lähtien. Tänään äiti vielä ilahdutti minua ostamalla jälkikäteisjoululahjana alla näkyvät suloiset kengät Anttilasta. Olivat vähällä jäädä hyllyyn, mutta lopulta ainoana kaltaisenaan ja juuri omassa (valtavassa) koossani löytyneinä vaikuttivat sen verran kohtalon sanelemalta jutulta että päädyin kantamaan kyseiset kopottimet kassalle. Söpöthän ne ovat, ei siitä mihinkään pääse!
Muistilappu itselleni nro 2: älä ikinä, ikinä luule että mikään kirsikkatuote voisi olla muuta kuin täyttä kuraa. Pari viikkoa sitten erehdyin korvaamaan tyhjenneen body shopin suihkusaippuapulloni kaupassa niin raikkaalle ja iloiselle tuoksuneella cherry-tuoksulla. Kauhea (joskin niin odotettavissa ollut) totuus paljastui ensimmäisellä suihkukäynnillä, kun hirveä kirsikkaesanssi tulvahti esiin suihkusaippuan päästyä iholle asti. Hyi saasta! Kirsikat ovat ihania nautittuna tuoreeltaan sellaisinaan mutta JOKA IKINEN kirsikasta mahdollisesti koskaan johdettu tuote olisi 100% varmuudella saanut jäädä valmistamatta!
Tästä (jälki)viisastuneena kiikutin Kokkolassa ollessani kassalle jättimäisen pullon samaa suihkusaippuaa, tällä kertaa kuitenkin satsumaisena versiona. Kirsikkaisen version luovutan mieheni käyttöön ainakin siihen asti, että tämä mahdollisesti alkaa lemuta kirsikalle myös suihkun ulkopuolella (toivon mukaan ei, en haluaisi ostaa mitään mikä ei tule käytetyksi loppuun asti.) Satsumaan luotan ainakin hedelmätiskillä, miksen siis suihkussakin! (Tosin pullon ranskankielinen nimi viittaa klementiineihin, joihinka en niinkään hedelmätiskillä luota. Ovat suuremmalla todennäköisyydellä väkeviä ja siemenisiä hyi.)
Samassa potretissa myös toinen jälkikäteisjoululahjahankinta tältä päivältä - Hackmanin Touch-maustemylly. Yhden tuollaisen ostimme miehen kanssa edellisiltä hulluilta päiviltä. Mikä mainio esine! Maustemylly siis ylipäänsä. Pippurikin maistuu viimein pippurille. Tämän havainnon innoittamana omistamme täst'edes tämän toisenkin myllyn. Josko alkaisi suolakin maistua kohta suolalle, sepä se vasta olisi! (Yllä näkyvä kuva on btw täydellinen todiste kyvyttömyydestäni alkaa harrastamaan minkäänlaista lifestyle-/muotibloggauksen tapaista. Kuka taliaivo asettelee suihkusaippuan ja maustemyllyn samaan kuvaan? *Viittaus*)
Tässä vaiheessa siirryn vielä hetkeksi alakertaan viettämään iltaa vanhempien seuraan. Kunpa ei tarvitsisi lähteä ihan vielä. Helsingissä on arki ja työt, täällä lepo ja muistot. (Tänne varmaan jäisinkin, jos ei mies toimisi tehokkaana houkuttimena Helsingin päässä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti